Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muille hoitovapaalaisille ollut vaikeaa sopeutua pieniin tuloihin?
11.04.2010 |
Yritän olla pihi, mutta on tämä niin mielettömän vaikeaa. Ale- ja kirppistuotteitakaan ei voi noin vaan ostaa, vaan pitää tarkkaan punnita että onko se varmasti halpa ja tuleeko varmasti tarpeeseen. Mitä tahansa ruokaa ei todellakaan voi ostaa ja kaikki pakolliset mitä pitää ostaa, pitää ostaa mahdollisimman halvalla.
Mä olen myöskin jotenkin sokea sille, että esim. trikoopaita maksaa alessa -50%:lla esim. 8,50 euroa, mutta normaalihintaan saattaa saada jopa 4 eurolla trikoopaitoja ja sitten harmittaa kun osti muka niin halvalla alesta ja oikeastihan se olikin sitten aika kallis.
Ja joskus tulee ostettua halpaa, joka sitten hajoaakin heti ja sitten harmittaa kun pitää heti ostaa uusi. Tai ostaa jotain ruokaa alesta ja se ei sitten kelpaakaan perheelle ja raha meni tavallaan hukkaan. Tai ostaa kevätalesta haalarin ensi talveksi lapselle ja talvella se onkin väärän kokoinen, liian iso tai liian pieni ja huutiksessa ei ehkä saa omiaan takaisin.
Tää on niin pirun vaikeaa ja "pienet ostokset" saattaa saada koko talouden vääntymään ihan kamalaksi.
Onko muilla teettänyt työtä?
Meillä aiemmin oli se tilanne, ettei katsottu juuri hintoja ja tehtiin ja ostettiin mitä tarvittiin, mutta toisaalta säästöönkään ei juuri jäänyt (tai no muutama satanen jäi sen parin v:n aikana mitä valmistumisen jälkeen ehdin töissä olla ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata, mutta noi säästöt on jo käytetty). Hirveän vaikeaa on sopeutua tämmöiseen kitkutuselämään. Mites muilla? Helpostiko sopeutui?
Niin ja aion kyllä sen 3v olla kotona, kunhan puran näin nimettömän tuntojani, josko joku muu on tuntenut samoin?
Kommentit (9)
ihan liian kalliilla huonoa rompetta, jos ei ole tarkkana. Huuto.net on vielä hankalampi kun jonkun "ihan ok kunnossa" voi tarkoittaa todella hyväkuntoisesta ja jonkun toisen myyjän kirjoittamana se voi tarkoittaa ihan roskiskamaa. Tai sitten vaatteita kertyy liikaa ja harmittaa. Tai sit just ostat lapselle vaikka polkupyörän ja viikon päästä tuttusi ilmoittaa että heiltä olisi saanut ilmaiseksi.
Asuminen on myös hankala. Ei viitsisi lasten kanssa ihan hirveällä öykkäröintialueella asua, missä biletetään yöt ja päivät kuljetaan aineista ärhennellen taloyhtiön alueella.
Meillä on pakko olla auto, asutaan niin korvessa, ja eikös nyt oo jatkuvasti pitänyt siihenkin ostaa ties mitä osaa! Vanha auto = halpa auto, mutta korjauskulut voi olla todella suuret ja niitä voi tulla usein.
Nää on niin näitä. Ja vaikeaa onkin. Teen keikkatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etukäteen ajattelin fiksusti mistä kaikesta säästämme, elämme ihan minimillä. Käytännössä onkin hankalampaa. Ei välttämättä löydy kirpparilta kaikkea mitä tarvii ja voi tulla yllättäviä menoeriä, joihin ei ole varautunut.
Lisäksi olen kyllä tosi turhamainen, mutta kyllä jotenkin ottaa itsehillinnän päälle nähdä leikkipuistossa joillain lapsilla ihania upouusia Ticketin tms. vaatteita ja omat kulkee kirppis-Lotta&Lasseissa eikä puhettakaan että olisi asusteet samaa sävyä tms.
ap
ja kyllähän nyt tuntuu aika luksukselta, kun voi taas ostaa ihan mitä vaan hintoihin katsomatta. En mä silti kokenu mitenkään kauheana aikana hoitovapaatakaan, vaikkei rahaa ylimääräisiin ollutkaan. Osaksi se johtui varmasti siitä, että en ole koskaan tottunutkaan mihinkään kovin leveään elintasoon. Eikä mua kyllä pätkääkään harmittanu puistossa, vaikka toiset oli hienoissa Reimateceissään.
Itse asiassa tulot tuntui jopa huiman suurelta siinä vaiheessa kun minimiäitiysraha loppui ja siirryin tulosidonnaiselle kotihoidontuelle+kuntalisille! :) Tuntui että rahaa oli yllin kyllin hoitovapaiden ajan. Opiskellessa ja äitiyslomalla oli sitten taas tiukempaa, mutta ihan normaalia, eli siis sellaista mihin oltiin totuttu.
t. Nuori äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menojen sopeuttaminen vastaavalle tasolle oli käytännössä mahdotonta kun pelkät lainojen korot pitkälti yli tulojen, muista pakollisista menoista puhumattakaan, mutta säästöjä polttelemalla tuo aika sitten elettiin, eli kuten oli lasta suunniteltaessa mietittykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tuloni nousivat n. 300e/kk koska siihen asti en ollut saanut senttiäkään mistään. Ja sitten kotihoidontuki vielä nosti sitä hiukan hoitolisän kanssa. Mieheni toki kävi töisää, ja sillä eleltiin ihan mukavastikin, ensin hän sai nettona 1400e/kk ja sitten myöhemmin nousi 1800e/kk.
Tällä hetkellä minä saan noin 400e/kk (kotihoidontuki,hoitolisä,lapsilisä) ja mieheni 1800e/kk siis käteen. Meillä jää säästöön 200e/kk emmekä elä säästellen, emmekä mieti jokaista ostosta, lainaa maksamme 700e/kk ja molemmat autot ovat velattomia. Ja menen heinäkuussa töihin ja alan saada n.1100e/kk eli siinä vaiheessa alkaa mennä säästöön niin paljon etten edes keksi mihin sen kaiken rahan kuluttaisin!
Alue: Aihe vapaa
mutta toisaalta joskus on elämässä ollut meillä vieläkin tiukempaa taloudellisesti, niin suhteellistahan se..
Mä sain säästettyä liki tonnin jemmaan töissä ollessani ja niistä on vielä muutama satanen jäljellä. Lisäksi tuloja on tullut satunnaisista huuto.net-myynneistä sekä tukiperheviikonlopuista. Ostin myös isommille lapsille töissä ollessani alennusmyynneistä toppavaatteet sekä talvikengät, kun arvasin, että tänä talvena ei ole varaa ostaa.. Kirppiskamaa ja kierrätyskampetta on käytetty meilläkin tosi paljon, vaikka se on kyllä ihan tavallista meille. Kyllä sitä pärjää kun asennoituu oikein.
Kitkuttelen vielä tämän vuoden loppuun, pikkunen on pieni niin vähän aikaa. =0) Tsemppiä kaikille!