Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli tehdä tyhmyyksiä...
11.04.2010 |
Olen ollut ihastunut mieheni sinkkuystävään jo vuosia. Sellanen perheenäidin viaton ihastus, josta en koskaan ole kenellekään puhunut. Mies on minunkin ystäväni, baareilemme silloin tällöin ja facebookissa juttelemme usein iltaisin. Olemme tunteneet 13 vuotta ja flirttailleet aina. Eilen baarista lähtiessämme (olimme kahden) hän kertoi olevansa ihastunut minuun. Sydämeni heitti kuperkeikkaa, ilosta ja pelosta. En sanonut mitään mutta uskon hänen tajunneen. Kuljimme ympyrää kaupungilla ennen taksia. Suutelin häntä ihan pikkaisen vain :) Voi luoja! Jalat oli mennä alta! Jaoimme taksin ja menimme kumpikin omiin koteihimme.
Mutta, mites tästä nyt eteenpäin? Miestäni rakastan ja elämää hänen ja lastemme kanssa, joten en ole tekemässä mitään mullistavaa. Haluan kuitenkin ystävyyteni tämän toisen kanssa pysyvän ennallaan. Tämä eilisen asti hyvin sujunut flirttaileva kaveruus on jotain mitä en halua menettää, mutta onko se nyt lopullisesti pilalla? Olimme juoneet vähän, humalassa emme olleet. Ohitanko koko jutun vai pitäiskö asia ottaa reilusti puheeksi? Mitä jos hän onkin ihan tosissaan?
Kommentit (8)
miltä tuntuisi, jos miehesi olisi ollut sinun sinkkuystävääsi vuosia ihastunut, tunne olisi päinvastainen, flirttailua olisi aina heidän nähdessään (ja tapaamisia olisi usein), ja miehesi ei millään haluaisi luopua tuosta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi samanalainen ystäväsi puolesta.
Olette kaikki ihan oikeassa.
Meidän flirtti on ihan todella ollu pelkkää viatonta juttua mun pikku ihastumisesta huolimatta. Toki ihastumisen voimakkuus on vaihdellu vuosien mittaan. Esim. lapsia kun toivottiin/odotettiin/saatiin niin todellakaan ekana ei ole mielessä tuo toinen. Eikä ihan normiarjessakaan. Meidän flirtti on ihan kaikkien tiedossa oleva juttu, myös mun miehen. Nyt ehkä viimisen vuoden tunne on ollu enempi pinnalla ja nyt kun ehdottomasti sain vastakaikua niin hukassa ollaan.
Mulle varmastikin riittäis tulevaisuudessakin se mitä oli ennen eilistä. Piristys kolmikymppisen ruuhkavuosiin :) Mut kyllähän tuo ehdottomasti saa itsetunnon ylös ja se kai siinä vaan houkuttaakin. Ja jännitys.
Enempi mua mietityttääki just se et sais tuon eilisen hetken ylitettyä silleen et kaikki ois ok. JOS toisen tunteet onkin ... voimakkaammat... niin onnistuuko se? Siis siten että ollaan aidosti ystäviä.
Mut kieltämättä pikkasen houkuttais muukin :) en vain usko että minun puolelta on mukana mitään muuta tunnetta kuin vaihtelunhalu. Että silleen.
Toisaalta ihana tunne, niin kuin joskus teininä. Toisaalta kamala.
Eilen vaihdoin ystävän kanssa muutaman sanan. Hän sanoi, ettei muista lauantaista mitään. Kai se voi olla totta vaikkei me paljon otettukaan. huoh. SEpä jää sitten selvittämättä tää.
mutta muistaa kyllä. Ei vaan hänkään halua pilata välejänne, etenkin jos hänkin on melko varma ettet ole lähdössä perheesi luota mihinkään.
Vetoamalla muistamattomuuteen hän ikään kuin pelasti sinut ja itsensä asian vatvomisen nöyryytykseltä - eli siitä voisi vetää johtopäätöksen, ettei ehkä itsekään olisi valmis rikkomaan perhettäsi.
Eikös nyt asiat ole hyvin? Saat pitää ystäväsi, voitte jatkaa flirttailua entiseen malliin eikä tapahtuneesta tarvitse tehdä nyt numeroa? Ota flirtti tosiaan jatkossakin itsetunnon nostatuksen kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noita ihastuksia tulee ja menee pitkässä suhteessa
Jep jatkan samalla hyväksi havaitulla mallilla. :)
Niin, ja fiksuhan se on. Mie en pöllöistä välitä.
kiitti teillekin!
Tee nyt ensimmäisenä selväksi sille kaverillesi, että et ole jättämässä perhettäsi etkä miestäsi. Että vähintäänkin hän ymmärtää mistä on kyse.
Ja teit sitten mitä tahansa (tai jätit tekemättä), älä jää kiinni. Pieni flirtti on ihan ok vaikka olisikin parisuhteessa, mutta mikään sivusuhde tuskin sopisi miehellesikään...? Mieti tarkasti jos päädyt tekemään niitä tyhmyyksiä - ja ole valmis kantamaan syyllisyys ja pelot kiinnijäämisestä jne yksin. Riittäisikö sinulle vaan keskustelu tuon kaverin kanssa? Mihinkäänjohtamaton flirtti? Vai haluaisitko sittenkin jotain enemmän?
Kyllä jokainen ihminen kaipaa välillä pientä ihastumista, vaikka kuinka olisi ihanassa ja toimivassa parisuhteessa. Toiset voivat jopa pettää ihastumatta sen enempää, ja jättää asian sitten siihen. Mutta useille pettäminen Varmasti aiheuttaa vähintäänkin morkkiksen, pahimmillaan pakon kertoa puolisolle ja perheen hajoamisen... Ehkä lopulta ihan yksin jäämisen.
Pohdi kaikki vaihtoehdot ja selviytymisstrategiasi hyvissä ajoin Ennen kuin teet pöhköyksiä!