Anopin suusta päässeitä sammakoita

anoppi tokaisi "toivottavasti se on poika, ettei teidän tarvitse enää yrittää".

Meillä 3 tyttöä ja jokaisen jälkeen olen kuullut nuo samat kommentit, niin sukulaisten kuin kavereidenkin suusta. Ennen ainoatakaan vauvaa, meillä on ollut tarkoitus yrittää ainakin neljää lasta. Jotenkin muiden mielestä olemme epäonnistuneita, vaikka meillä on terveet lapset.

kun haukutaan idiootiks ja pilkunnussijaks! Ettekö te suutu jos joku sanois että teidän lapsi on jonkun toisen miehen näkönen ? Mun anoppi oikeasti sanoi sen loukkauksena mulle koska me ei olla ikinä tultu toimeen ja on sanonut mulle että toivois että erottais. T: 2

Jos lastamme sanottaisiin mieheni veljen näköiseksi. Eihän tuo nyt kaukaisekseen olisi tullut. Niin ne geenit menee, suvusta voi tulla vaikka mitä vaikka -herranjesta!- miehen veljen ulkonäkögeenejä. Itse asiassa mieheni veli usein sanoo omaa lastaan minun mieheni näköiseksi! :D Enkä kyllä osaa suuttua siitäkään! :)

Mutta meillä onkin asialliset suhteet sukulaisten kesken, eikä tartte etsiä piilovittuilumerkityksiä lauseista.

Tietysti jos olisit alunperin kertonut tilanteestanne, että anopin kanssa on tulehtuneet välit ja haluaa loukata sinua, olisit ehkä saanut osaaottavampia viestejä. Mutta silti tuo ei oikein mene läpi inhottavasta sanonnasta, jos lasta setänsä näköiseksi sanoo. Olisitko loukkaantunut, jos anoppisi olisi sanonut lastasi esim. siskosi näköiseksi?

Meillä oli miehen kanssa pahoja riitoja, onneksi kauan sitten ja melkein kaikki on jo unohtunut. Ei kuitenkaan ihan kaikki...



Anopin suusta: "Minä olen pyytänyt **** muuttamaan takaisin kotiin, koska sinä olet niin inhottava."

"Kyllä se **** oli paljon parempi tyttöystävä kuin sinä." Sen lisäksi syytti sekä päin naamaa että soitteli miehelle pitkin päivää töihin (ja huusi ympäri kylää), että petän miestäni työaikana. (En ole koskaan edes harkinnut pettämistä.)

Anteeksi on annettu, mutta ei unohdettu.

kaikki 10 vuoden ajalta, niin saisin paksun romaanin kirjoitettua. Ajan myötä olen onneksi oppinut unohtamaan suurimman osan sen sammakoista. Mutta viimeisin "sammakko" osui silmiini, kun mummo oli piirrellyt lasten kanssa ja oli tehnyt kuvan meidän perheestä (ja itsestään) mäenlaskussa. Minut oli piirretty TODELLA lihavaksi. Taustasta sen verran, että kuopus 4kk ja raskauskiloja vielä reilu 5kg, mutta en pidä itseäni lihavana ja jos anoppiin vertaa niin olen laiha.



Ensin olin ihmeissäni,kun kuvan näin ja kysyin sata kertaa, että kuka tuo on, mutta molemmat sanoivat joka kerta, että äiti. Sitten hieman loukkaannuin ja nyt se jo naurattaa. Onneksi mieheni ei ole mikään mammanpoika ja uskaltaa sanoa äidilleen vastaan tarpeen tullen, joten tällaisille jutuille olemme voineet yhdessä nauraa tai jurputtaa, mikä milloinkin on ollut tarpeen.

niin siis kysyin lapsiltani piirrustuksesta, että kuka kukin on, anoppi ei ollut enää siinä vaiheessa paikalla.

kun haukutaan idiootiks ja pilkunnussijaks! Ettekö te suutu jos joku sanois että teidän lapsi on jonkun toisen miehen näkönen ? Mun anoppi oikeasti sanoi sen loukkauksena mulle koska me ei olla ikinä tultu toimeen ja on sanonut mulle että toivois että erottais. T: 2

Sori, ei ollu tarkoitus pahottaa mieltä. Mun mielestä se kommentti ulkonäöstä oli tosiaan tarkotettu kyllä silleen et: "sukuun on lähteny". En tiedä tosiaan teidän muita välejä.

olemme avioitumassa maistraatissa lähiviikkoina, ja kerrottiin tänään siitä kahvituskutsun kera. Anoppi sanoi ettei hänen tarvii tulla, kun tuollainen tilaisuus ei oo mitään, sama kun joku katujuoppo julistais meidät puolisoiksi eikä vaatetuksellakaan tilaisuuteen ole kuulema mitään väliä.

Hassu kommentti naiselta, joka ei usko jumalaan, papin aameneen tai muutenkaan arvosta mitään kirkollista. Naimisiin meno ilmeisesti olis vaatinu sen papin, että voisi kunnioittaa avioitumistamme mitenkään :(

No, aiotaan me ktyllä sekin kirkollinen siunaus hankkia myöhemmin syksyllä, just nyt siihen ei vain riitä aikaa, rahaa eikä voimia.



Tältä anopilta sammakoita ja kokoaikaista valitussihinää suorastaan sataa, tuo nyt on vain tourein...hän ei asenteineen välttämättä tule kuulumaan ihan lähimpään perhepiiriin jatkossa enää, ainakaan lastenlapsia ei tuollaiselle alisteta pakollista tuntemista enempää.

Mutta paras oli lapsen synnyttyä kun raskauskiloja oli vielä huikeat kolme jäljellä (ja nekin ilmeisesti nestettä) anoppi tokaisee: Kyllä sulla on iso perse, ei mulla ollut tuollaista yhdenkään lapsen synnyttyä vaikka neljä olenkin pukannut.

Kotiuduttiin sairaalasta 2,5 päivää synnytyksestä ja anoppi ja appi paukkasi samantien kylään katsomaan ensimmäistä lastenlastaan ekaa kertaa. Anopin ekat sanat mulle:" Sulla on vielä aika tavalla tuota mahaa jäljellä."

Ei ehkä tarkottanut ja ajatellut loppuunasti, mutta luulisi, että ois keksinyt jotain kivempaakin sanottavaa :-/

Ei ehkä tarkottanut ja ajatellut loppuunasti, mutta luulisi, että ois keksinyt jotain kivempaakin sanottavaa :-/

Jos ei keksi mitään hyvää sanottavaa, niin ei ole pakko sanoa mitään! Mun appiukko tykkää kuunnella omaa ääntään ja hölisee niin että mun on joskus pakko mennä ulos piiloon että korvat saa levätä. Siinähän sitä tyhmää kommenttia lentää kun ei ajattele mitä puhuu, eikä oteta huomioon että muut ei ajattele samalla tavalla kuin itse ja jotkut jutut ei aina avaudu.

..mutta multa kysyttiin sairaalan hississä 'kumpi on tulossa?' kun olin jo synnyttänyt. Lähdin piipahtamaan kanttiinissa kun mies hoiti vauvaa. Ei päivässä hävinnyt koko maha. Tuo ei kyllä ollut anoppi vaan tuntematon.

"Turha sitä on surra, ehditte tekeen vaikka kuinka monta uutta!"

Jotain kommentoi myös siitä, kuinka tiineet lehmätkin joskus menettävät vasansa eikä niidenkään elämä siihen pääty.

maha-aiheesta: mun oma isä kysyi 2 vk synnytyksestä että miksi oon vielä niin lihava !

Pidin saarnan kuinka naisen elimistöllä menee noin vuosi toipua synnytyksestä.

Juu hän on kyllä oikeasti tosi kiltti ihminen, mutta kuulo on ollut hänellä huono jo kymmeniä vuosia niin liekö se osasyynä johonkin sosiaaliseen kömpelyyteen. On oikeasti aika arka tyyppi, mutta välillä todella ajattelematon. Silti rakastaa ainakin poikaansa ja minuakin vähintään sietää, ei olla ylimpiä ystäviä mutta tullaan hyvin toimeen silti.



Mutta nuo kommentit ovat kyllä harmittaneet. Tuo siilin tissijuttu tuli nyt jo sen verran kauan sen imetyksen loppumisen jälkeen, ettei se enää muuta kuin vähän harmittanut, mutta ans jos se olisi sanottu kun tilanne oli päällä. Olisin varmaan itkeä pirauttanut siinä paikassa. :) Sen verta herkkä se tilanne oli.



Ja siilin nenän turvallisuudesta oli anoppikin huolissaan. Säilyttää aina kaikki ostolaput että minä voin tarkistaa miten niissä lukee turvallisuudesta. :) Siis oikeasti ihan kiva ihminen, vähän kumma vain.

mut pakko sanoo, et lehmä tekee vasikoita ja hirvi vasoja :D

tässä pari yksinkertaisa esimerkkiä..



esikoinen oli muutaman kuukauden vanha ja päivärytmiä ei ollut vielä joten huomaamattani sanoin kahvipöydässä että vähän kyllä väsyttää, mikä minusta on normaalia pienen vauvan kanssa, anoppi tokaisi tympeänä että se on oma vika jos väsyttää (ilmeisesti olisi pitänyt huudattaa vauvaa pinnasängyn pohjalla kuten hän ilmeisesti teki..siellähän hänen mukaansa on vauvan paikka..jestas..)



uuden farmarimme nähdessään totesi vain että ruumisauton-näköinen..



kävi miehen exän luona haukkumassa minua.. etsi osoitteet ja kaikki jotta löysi ko ihmisen.. raskaana jo ollessani yritti järjestää miestä ja tämän exää luokseen kahville toisistaan tietämättä, ilmeisesti ajatteli että jos näkevät toisensa se on siinä ja kaulaan hypätään,, ei tod..



vauva oli alle 6 kk kun väkisin otti syliin, vauva vierasti melkein vuoden vanhaksi kaikkia, myös ihmisiä joita näki useammin kuin anoppia, ja anopin mielestä "ei ole ihme että vierastaa kun on äiti koko ajan neljän seinän sisällä" ..otin lapsen pois ja ilmeisesti harmistui ja heti sylki syytöksiä.. eikä tunne elämääni eikä tapojani joten turha puhua..



ko anoppi loukkasi minua kunnes en enää jaksanut, itkukurkussa sai aina pois lähteä, reiluun vuoteen emme ole tavanneet eikä tarvitse tavata ennenkuin myöntää olleensa ilkeä ja loukkaava tahallaan, kyseli jälkeen päin kyllä mieheltä olinko loukkaantunut kun tiesi mitä sanoi, ylpeys vaan on anopin vaikea niellä ja mieluummin luopui kokonaan yhteydestä poikaansa ja lapsenlapseensa, tätä miniää kun ei itse päässyt valitsemaan niin onhan se katkera pala.. nyt saamme elää elämäämme ilman tahallaan ilkeää noita-akkaa.. mies valitsi että ei olla enää tekemisissä, tiesi jo miten menee anopin ja miniän kuviot kun oli joka kerta sama juttu, yksinäisen tien valitsi sekin anoppi hirviö kun ei suostunut edes puhumaan asioista saatikka sopimaan mitään. no, kaippa aikuinen ihminen tietää mitä tekee. olen tyytyväinen että loukkaukset loppui mutta harmittaa ettei voitu sopia asiaa aikuisen ihmisen kanssa, mutta vaikea sopia kun toinen ei ole mielestään tehnyt mitään väärää..huvittavaa, mitä muka olen itse tehnyt kun koskaan en asiallisia keskusteluja enempää ko ihmiselle ole edes puhunut, en sanonut mielipiteitä ja aina olin neutraali.. jääköön mysteeriksi.

Olet niin ilkeä ihminen ettei Jumala anna sinulle lapsia.



Ja olen narttu yms.

jolla on jonkin verran oireita narsismiin. Kaupoissa on aina kaksi osapuolta.

Mitä pitäisi vaikean ihmisen kanssa tehdä?

Pitäisikö aina myötäillä? silloin ei tulisi näitä kaksi osapuolta-tilanteita mutta elämä menisi kyllä tosi vaikeaksi jos pitäisi aina sellaista ihmistä totella joka ei kunnioita esim.perheessä mahdollisesti esiintyviä sairauksia. Allergiselle lapselle antaa vaikkapa hengenvaarallista ainetta, kyllä se siitä tottuu- meiningillä. Jos vanhemmat tässä tilanteessa kauhistuvat niin onko se kaksi osapuolta tilanne ja olisi vain pitänyt anopin antaa toimia oman päänsä mukaan?

Kun ensimmäisiä kertoja näin oman anoppini, olin aivan innoissani. Kiva tavata yms. Eli ei ollut minkäänlaisia ikäviä ennakkoluuloja. Vuosien myötä meidän perhe olen saanut kestää sellaisia asioita anopin taholta, että siinä ei millään voi ajatella että asioissa on kaksi puolta ellei sitten halua vaarantaa lastensa henkeä tekemällä esim.allergian suhteen niinkuin anoppi käskee.

veljen näköinen, myönnän sen itsekkin. Toinen taas näyttää pikkusiskoltani... Se olisi vähän outoa jos jopu sanoisi "näyttääpä tuo ihan naapurin eskolta", mutta lapsen ulkonäön vertaaminen omiin sukulaisiin on on ihan normaalia suvun piirteiden etsintää. "että kyllä sillä on selvä virtasten nenä" "tai aivan kuin enonsa pienenä"

kun haukutaan idiootiks ja pilkunnussijaks!

Ettekö te suutu jos joku sanois että teidän lapsi on jonkun toisen miehen näkönen ?

Mun anoppi oikeasti sanoi sen loukkauksena mulle koska me ei olla ikinä tultu toimeen ja on sanonut mulle että toivois että erottais.

T: 2

hyvinkin yleinen lausahdus ja sanoja tarkoittaa sen lohdutukseksi. Ei se tietenkään siltä tunnu, mutta siitä ei kannata kantaa kaunaa. Mun äitini sanoi suunnilleen noin kun itse sain kolmannen keskenmenoni. Sanoipa vielä että turha sitä on surra, kun oli vasta pelkkä sikiö.

"Turha sitä on surra, ehditte tekeen vaikka kuinka monta uutta!"

Jotain kommentoi myös siitä, kuinka tiineet lehmätkin joskus menettävät vasansa eikä niidenkään elämä siihen pääty.

vaan oman isoäitini.. Olin silloin jo kihloissa nykyisen mieheni kanssa, asuttiin saman katon alla ja yhdessä oltiin oltu monta vuotta.



Aivan täysin tyhjästä mummoni yhtäkkiä hänen luona kyläillessäni sanoi, että hänen oma lääkärinsä on niiin mukava mies. Minä siinä ynähtelin suuntaan, että sehän on kivaa(lue: tokihan sitä vanha ihminen, joka usein joutuu käymään, asioi varmasti mielummin mukavan lääkärin kanssa). Sitten mummo silmät loistaen kumartui lähemmäksi ja sanoi, että hän voisi sen kanssa puhua, jos haluan. Olin aivan kysymysmerkkinä kunnes lisäselityksestä sitten oivalsin, että hän ikäänkuin puhemiehenä on naimakauppoja järjestämässä! Kiesus! Ja mummo vielä vähän loukkaantui kun sanoin, että kiitos vaan mutta ei kiitos, minähän seurustelen X:n kanssa.



Lääkärin sivilisääty jäi tuntemattomaksi, mutta korkeampia voimia kiittelin siitä, että asuttiin eri kunnassa ja käytettiin eri terveyskeskusta. Ties mitä se mummo oli siellä lääkäreille jutellut ja ehdotellut... Aika isot sympatiat sen jälkeen saivat äitini ja setäni vaimo, jotka vuosikymmenet olivat saaneet kestää anoppinsa sammakoita. Ja niitähän tuli. Paljon!