Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte läheisyyden kestämään?
11.04.2010 |
Luin tuossa juuri postauken miehen halusta erota aviovaimostaan, syynä rakkauden loppuminen. Luulin meillä olevan sama ongelma.
Itse olen olut mieheni kanssa jo pitkään yhdessä ( 8 vuotta), meillä on kaksi lasta. Minä olen ollut se, joka on aina uhkaillut erosta yms, mutta en ole sitä tehnyt.
Nyt huomaan vasta (n. 3 v.) sitten , että rakastan miestäni paljon, mutta en osaa näyttää tunteitani hänelle.
Kaipaan hänen läheisyyttään, muuta en anna merkkejä hänelle. En myöskään uskalla/ kehtaa näyttää hänelle rakkauttani.
Olen koulukiusattu nuoruudessani sekä myös kasvanut alkoholi/väkivalta- skenessä varhaislapsuudessani.
Tunnen silti olevani melko vahva ihminen, en vain osaa näyttää tunteitani lähimmäisilleni, niille kaikista rakkaille..
Onko mitään neuvoa, olen jo käynyt neuvolapsykologilla, mutta turhaa oli.
Kaipaisin oikeiden ihmisten kommentteja.
Kommentit (5)
Minulla on aviomies, jota rakastan syvästi. Mutta tunteitaan hän ei näytä, ei kerro, eikä siedä läheisyyttä.
Vuosien varrella olen alistunut tilanteeseen. Silloin tällöin saan häneltä suudelman, ehkä kerran viikossa ihan spontaanisti keskellä päivää, lastenkin nähden.
Jos itse lähestyn miestä halatakseni tai suudellakseni, hän saattaa kieltäytyä. Seksi, no. ei sellaista juuri meillä harrasteta. Kerran parissa kuussa nykyisellään.
Meillä kummallakin on tausta, jossa tunteita ei ole näytetty. Mies on sijoiteetu lapsi, luulen että lapsuuden taphtumat (ne ongelmat biologisessa perheessä) ovat jutun taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoittamalla läheisyyttä.
Aamulla sängyssä ollaan toisen lähellä,halaillaan ja silitellään ja puristellaan. Ja vaikka toinen vielä nukkuisi,sen kainaloon voi käpertyä tai laittaa käden ympärille.Kun jompi kumpi tekee ruokaa,silloin voi halata ja suukottaa, yleensä koska vaan. Katsella kun toinen on suihkussa, jutella ja kysyä miten menee.
Tehdä kotitöitä/ulkotöitä yms.yhdessä. Olla mukana toisen elämässä ja tekemisissä muutenkin. Jos vaikka toinen on innokas auto/hevosharrastaja, mennä mukaan katsomaan että mitäs täällä puuhaat ja vaikka autella siinä.
Se joka haluaa läheisyyttä, voi tehdä läheisyysaloitteen eikä ottaa asiaa niin vakavasti. Halata ohimennessään.
Kosketamme toisiamme ihan ohimennen ja nopeati, autamme pienissäkin asioissa, jaamme koti- ja lapsihmmat aika sujuvasti, kunnioitamme toistemme tarvetta omaan tilaan ja rauhaan. On tärkeää kuunnella toista, silloinkin kun hän ei sano mitään. Siis EI niin, että vainoharhaisesti miettii että "mitä se nyt miettii" ja vaatii avautumaan. Mieheni on vähäpuheinen ja voi olla pitkiä aikoja puhumatta muuta kuin välttämättömimmän. Sovimme riidat yleensä nopeasti.
yli 16 vuotta yhdessä, neljä lasta ja lapsuudenkodit kummallakin erittäin tunnekylmiä mutta vaikka niin on lapsuudessa ollutkin ei sitä kylmyyttä onneksi omaaan elämään ole pakko siirtää.
Meillä on mennyt niin että läheisys ja tunteet ja niiden ilmaiseminen paranevat ja syvenevät vuosien myötä.
Alue: Aihe vapaa
Koskettaako? Jos niin on niin sun pitää vaan lähteä siihen mukaa ja pikkuhiljaa opit tykkäämään siitä.
Mun tausta on ihan samanlainen ja meidän parisuhteessa on ollut samanlaista. Mä rupesin vastaamaan miehen kosketuksiin ja lopulta rupesin itse tekemään aloitetta. Nykyään on ihan iisiä mennä vaan sen viereen ja koskettaa toista. Tänään hivelin sen käsivartta kun tiedän että se tykkää siitä, välillä menen vaan sen kainaloon. Ei siihen tartte jäädä asumaan mutta sen aikaa että molemmat kerkeää nauttia toisen läheisyydestä vähän aikaa.
Onneksi tiedostat tilanteen ja nyt pystyt vielä muutamaan sun käyttäytymismallia. Pikku hiljaa etene, kyllä se siitä :)