Olen onnellinen vaimo ja äiti mutta miksi

syntiä... Mielikuvituksessasi voit olla tai tehdä mitä tahansa, tärkeintä on se mitä teet tai varsinkin jätät tekemättä IRL...

Mielestäni jo ajattelu ja fantasointi toisesta miehestä on pettämistä ja myös syntiä. En itse kyllä päästä ajatuksia niin pitkälle mutta kyseinen mies tulee mieleen monesti ja jos näen hänet niin sydän tykyttää satasta. En haluaisi ajatella häntä ollenkaan.



t. ap

Eikö tällainen herätä minkäänlaista keskustelua. Eikö kenelläkään muulla ole samanlaisia ongelmia.

mielikuvitusleikit ja fantasiat ovat mielestäsi syntiä, niin silloin sinun pitää sublimoida. Kylmä suihku, juoksulenkki, halonhakkuu jne saavat ajatukset toisaalle. Näinhän ennenvanhaan opastettiin nuoria miehiä hillitsemään "syntisiä ajatuksia".

Miten niin "et itse päästä ajatuksia niin pitkälle mutta kyseinen mies tulee mieleen", ap? Eihän se mies asu päässäsi, vaan sinä häntä ajattelet. :)

Minä ottaisin fantasialeikeistä ilon irti, ne loppuvat kuitenkin aikanaan.

mitään fantasioita yms. tietoisesti mutta kun se vain putkahtaa päähäni aina välillä. Enhän voi ajatuksilleni mitään. Ihmisillehän tulee mitä kummallisimpia ajatuksia päähän joskus. Ärsytää.



t. ap

Eiköhän se Jeesus opeta, että ajatuksetkin voivat olla ja OVAT syntiä. Ihminen on syntinen ja tämä näkyy mm. aviorikosajatuksina.



Itse en enää pidä itseäni uskovaisena ja siksi ihmettelenkin uskovaisten tolkutonta halua pitää yllä nuhteetonta ja synnitöntä kuvaa itsestään. Eikö ap voisi vain hyväksyä itsensä synteineen kaikkineen?

Eihän meistä kukaan ole synnitön mutta ärsyttää tällaiset ajatukset koska en halua miestäni pettää.

Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Sitten tulee tällaisia ajatuksia päähän. Tiedän että en ajatuksilleni voi mitään mutta kun ne tulee päähän saa taistella ettei mene ajatuksiin mukaan vaan yrittää ajatella muita asioita. Onko muilla uskovaisilla samanlaisia ajatuksia.



t. ap

jos olette olleet yhdessä 20 vuotta ja kertaakaan ei ole tullut kukaan muu mies mieleen niin ihmeellinen olet. jutut kuullosta sille, että olet ollut miehesi kanssa vuoden tai kaksi ja kauhistelet sitä että ajattelet jotain muuta miestä.

Eihän meistä kukaan ole synnitön mutta ärsyttää tällaiset ajatukset koska en halua miestäni pettää.

Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Sitten tulee tällaisia ajatuksia päähän. Tiedän että en ajatuksilleni voi mitään mutta kun ne tulee päähän saa taistella ettei mene ajatuksiin mukaan vaan yrittää ajatella muita asioita. Onko muilla uskovaisilla samanlaisia ajatuksia.

t. ap

ja tämä kyseinen mies joka nykyäänkin kummitteleen mielessäni kummitteli jo yhdeksän vuotta sitten. Silloin jopa antauduin ajatusleikkiin mukaan. Mutta nykyään ajattelen sen olevan syntiä ja väärin miestäni kohtaan. Varmaan tässä keski-iän kynnyksellä jotenkin kaipaa sitä intohimoa ja rakastumisen tuntua joka aina uudessa suhteessa on. Onhan meidän avioliittoon arki tullut mukaan jo aikoja sitten :) (ihana sellainen kylläkin).



t. ap