Oletko tehnyt Susanna Sieviset, kostatko eroa exälle ja exän nyxälle

Ex palautti lapsen 3 tuntia myöhässä eikä vastannut puhelimeen.

Exä ei myöskään luovuta lasta mun nykyiselle puolisolleni.

Nää on vaikeita kuvioita. Vaikka välit olisi exään miten hyvät, tulee lasten asioista kuitenkin erimielisyyksiä. Itse yritän ja olen yrittänyt alusta asti ajatella lapsen kannalta parasta ratkaisua ihan yksittäisiinkin juttuihin. Sitten kun mies ajattelee vain omalta kantiltaan, tulee törmäyksiä väkisin. Toisaalta eipä omien lasten elämä oo kovinkaan paljon kiinnostanut, vaikka haluttuja ovatkin olleet. Niin se mieli vaan muuttuu, kun tulee uusia osapuolia mukaan kuvioihin...

Hän hoiti lapset ehkäpä yksin Janin kilpailu-uran aikana. Vauvojen yövalvomiset, ja sitten taaperoajan, leikki-iän ym. Ja tinki tämän kotihoidon aikana omista urasuunnitelmistaan, töistään ja koulutuksestaan. Tuo aika ja Susannan ikävuodet (ne parhaat) lasten ollessa pieniä voivat hyvinkin kostautua koko loppuelämään työsaannin heikentymisenä. Ja onhan miehen nyt huomattavasti helpompi hoitaa jo lähes teinejä poikiaan. Tämä vain arvailua, mutta luulen, että Susanna on varmasti uhrautunut aikanaan. Ja lisään loppuun, että näitä uhrautuneita äitejä on myös näillä palstoilla arvostelemassa milloin ketäkin.

jonka mielestä ex miehen uusi ei saisi edes halata heidän lastaan! "Se ei oo sen äiti": Siis haloo :D Kyllähän se lapsen mielestä olis outoa jos iskää vaan halaa mutta ei häntä ollenkaan. Siinähän tulis lapselle olo että on niin paska lapsi ettei oo ees halauksen arvonen. (Lapsi 1v)

Itse olen kyllä joskus suuttunut siitä, että lapset on isäviikonlopuksi laitettu mummolaan, jotta isä ja hänen uusi naisensa saavat olla rauhassa.



En lainkaan kadehdi exääni ja hänen uutta suhdettaan. Olen itsekin uudessa suhteessa (tai ei se enää mikään "uusi" ole), joka on kaikin puolin parempi kuin mitä exälläni näyttää nyt olevan.

lapsellisia exiä riittää. En vain ymmärrä naisia jotka ovat niin mustasukkaisia, että jopa lapsen etu unohtuu. Ymmärrän, että jos on pettynyt ja sydän karrella, se on vaikeaa, mutta lapselle sitä ei saisi kostaa. Terveisiä Turkuun.

Pistikö avaus kuitenkin miettimään toimiaan, toivon niin.



Heti eron jälkeen voi olla melkoista tunnemyrskyä ja ei aina hallitse itseään kun tunteet vie ja järki ei pelaa.



Tässä Susannan ja Janin tapauksessa erosta on jo useampia vuosia, kuinka tuo nainen jaksaa. Luulisi olevan paha olo itselläänkin.



Jos Susanna luet tätä - hae apua.

Exälläni on uusi nainen, enkä kosta heille mitään. Hyvä vaan, että ex on löytänyt naisen, nyt sillä ei ole enää aikaa kiusata mua niin paljon. Lasten asiat saadaan hyvin sovittua. Lapset on nyt 13 ja 9 v.

oikeasti yhtään mitään, joten voisi olla parempi olla arvostelematta...

ei minulla siis tunteita miestä kohtaan ole, mutta välillä tuntui kurjalta jos lapset tulivat viikonloppureissusta kotiin ja sanoivat, että sekä isä että isän nykyinen ovat käskeneet lapsia sanomaan uutta naista äidiksi. silloin sanoin, että heillä on vain yksi biologinen äiti (lapset jo isoja, ymmärtävät siis kyllä) ja he joutuvat nyt itse asiasta päättämään. jälkikäteen mietin, josko tuokin oman äitiyteni korostaminen oli liikaa.



nykyisen mieheni eksällä oli alkuun vaikeuksia. he olivat olleet erossa jo toista vuotta, kun tapasimme ja jostain syystä nainen tuossa vaiheessa alkoi soitella miehelleni (tuolloin toki vasta seurusteluvaihe) ja pyytää tekemään pikkuremontteja kotiinsa, koska se kerran oli miehen tyttärenkin asunto tai vaihtamaan lamppuja, hän myös alkoi yhtäkkiä osoittaa täyttä avuttomuutta liikenteessä. nainen, joka oli eron jälkeen ostanut itselleen uuden auton ja ajeli työmatkanaan päivittäin 120 kilometrin matkoja, ei enää päässytkään viikonloppuisin itse mihinkään, vaan pyysi mieheltä kyytiä joka paikkaan. lisäksi hän vaati "perhepalavereita" ravintoloissa lasten (toinen lapsista tosin oli jo muuttanut ajat sitten kotoa ja vain tyttö asui kotona) asioista, pelkät puhelut eivät riittäneet.



siinä vaiheessa kun muutimme mieheni kanssa yhteen, hän alkoi hakea tyttöä meiltä, kun oli tytön isäviikonloppu, vaikka tyttö oli aikaisemmin kävellyt tuon 500 metrin matkan. hän tuli suoraan ovesta sisään, meni lasten (nuorten) makuuhuoneeseen pakkaamaan tytön tavaroita ja kierteli myös muita huoneita, muka unohtuneita tavaroita etsimässä. tähän tuli stoppi vasta kun komensin koiran vahtimaan äitiä eteisen ovelle ja mies pyysi tytärtään itse keräämään tavaransa.



mitähän muuta? aah... äiti myös alkoi kertoa mitä lapsen kanssa sai tehdä niinä viikonloppuina, kuin hän oli meillä. tähän asti mies oli sietänyt tätä - ja minäkin - koska hän ajatteli, ettei halua riitaa, josta tyttö luultavimmin joutuisi kärsimään, mutta kun äiti ilmoitti kauan odottamanamme lasketteluviikonloppuna, ettei tytärtä saa viedä laskettelemaan ja pyysi samassa tekstiviestissä miestäni korjaamaan rikki menneen kaapin oven, mies kyllästyi.



häiriköintiä jatkui pitkään tuon jälkeenkin, mutta kun niihin ei enää reagoitu, ne ovat vähitellen loppumassa. ja kaikki tämä vaikka vaimo oli itse avioeroa pyytänyt ja seurusteli jo toisen miehen kanssa.



mietin monesti josko hän oli ajatellut, että avioero tarkoittaa sitä, että asutaan eri osoitteissa ja hän saa elää vapaana, mutta mies kuitenkin jatkaa hänen asioittensa hoitamista, vai mitä tuo oikein oli. onneksi tuosta alkaa olla jo aikaa vuosikausia ja nyt tilanne on suhteellisen rauhallinen.



tyttö tuossa välissä oli vain melko kovilla.

Erostamme eksän alkoholismin vuoksi jo kauan aikaa sitten ja nykyisen miehen kanssa mulla on ollut oma perhe useita vuosia, mutta aina vain kiusanteko jatkuu. Eksän kanssa mulla on yksi yhteinen lapsi, nykyisen kanssa kaksi yhteistä ja tuntuu että kaikki kärsii mun eksän takia. :=((

Ensin eletään 12 vuotta hänen ehdoillaan ulkomailla. Sitten kun palataan Suomeen niin mies jättää ja päättää perustaa uuden perheen toisen naisen kanssa. Mutta eipä ole tarvinnut mitenkään kostaa, kun ei mies ole yhteydessä meidän yhteisiin lapsiin kun elatusavun muodossa. Ei ole moneen vuoteen edes soittanut lapsille.

yhden ystäväni käyttäytymistä. Valitettavasti hän kaikin mahdollisin tavoin yrittää hankaloittaa ex-miehensä ja hänen nykyisen vaimonsa elämää. Vaikka hän itsekin on jo uusissa naimisissa ja kaksi pientä lasta uudesta liitosta.

Ja nimenomaan hän yrittää kostaa lasten kautta, hankaloittamalla ja siirtämällä tapaamisia täysin oman mielensä mukaan. Lastenvalvojalle on soitettu kymmeniä täysin perättömiä puheluita siitä mitä isä ja nykyinen vaimo on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Joo, puhuttu on, mutta mikään ei mene perille. Hän kääntää aina asiat siihen että hän on se uhri ja kärsijä.

Mua kohtaan hän käyttäytyy ihan normaalisti, mutta kyllä tuo yletön vainoaminen alkaa jo harmittamaan muakin melkoisesti.

Ex palautti lapsen 3 tuntia myöhässä eikä vastannut puhelimeen. Mua ärsytti kun oli lauantai enkä ehtinyt kauppaan kun odottelin sen 3 tuntia. Mutta järjetöntähän se meuhkaaminen oli, kunhan kiukuttelin väsyneenä ja nälkäisenä ja huolestuneena.

ettei perheeseemme tule isäpuolta.



Lasten isällä ei ole uutta perhettä, on toki alati vaihtuvia naisystäviä muttei niistä ole haittaa meidän arkeen.



Tämän eroperheen lapset ovat välttyneet uusioperheeltä ja uskon että se on heidän parhaakseen.