Olen onnellinen, minulla on rakastava mies ja terveet, tasapainoiset lapset.

lapsillakin kaikenlaista ongelmaa koulussa, mutta ainakin ne on kaikki ELOSSA.

kaikin puolin mallillaan. Jos joskus joku pikkuasia miehessä tai lapsessa ärsyttää, visiitti AV:lle saa tajuamaan, että minulla on ihanan normaali perhe ja kaikki muutenkin tosi hyvin...

miehen kanssa joka on 200 kilometrin päässä ja riitaa käsitellään tekstiviestein, koska kumpikaan ei halua puhua. sen lisäksi minulla on vaikeavammainen lapsi, joka ei päässyt tänäänkään kouluun kohtausten takia. joudun siis kolmatta päivää peräkkäin olemaan neljän seinän sisään suljettuna.



ja silti olen onnellinen. tunti sitten riitaa ei käsitelty vielä edes tekstarein ja kyllä ne ikäväviestit aina vähän omaa oloa parantaa ja lisäksi tuo minun vammainen lapseni leipoi juuri sämpylöitä. kaikki hyvin siis.

... kun luin taman sivuston viesteja, etta kuinka niin kamalan monella tuntuu perhe-elama olevan kaikkea muuta kuin onnellista. Siksi kiva nahda tama viestiketju.



Vaikka luultavasti saan tahan tekstiin katkeria ja vihaisia vastauksia, ajattelin myos osaltani kertoa, etta ma olen erittain onnellisessa ja rakastavassa parisuhteessa, seitsemannella kuulla raskaana. Meidan kotona ei tunneta toisen herjaamista, kiroilua, mustasukkaisuutta tai muuten inhottavia ajatuksia tai sanoja toista kohtaan. Meilla on hauskaa ja hyva olla yhdessa ja kumpikin tekee kaikkensa toisen eteen ja joustaa tilanteeissa, jotka sita vaatii. Me tavattiin toisemme, kun oltiin kumpikin jo 30-vuoden "paremmalla" puolella ja ma luulen tan auttaneen asiaa. Kumpikin oli kokenut jo niin paljon pitkia suhteita, flingeja, bailausta, matkustelua ja rakentanut uran ja terveen itseluottamuksen, etta me oltiin tosi valmiita loytamaan "se oikea". Meidan talous on hyvassa kunnossa ja meilla on varaa siivous- ja lastenhoitoapuun, joten niista asioista ei onneksi tarvitse riidella. Mun miehelleni on aivan sama menenko ma aitiyslomani jalkeen takaisin toihin vai paatanko jaada kotiin, kunhan ma olen onnellinen. Kaiken lisaksi mulla on aivan mahtava anoppi, josta on tullut mulle hyva ystava. Toki mun elamassa on negatiivisiakin puolia, kuten oma perhetaustani tms., mutta olen paattanyt olla rypematta niissa asioissa ja keskittya positiiviseen, jotta voisin elaa tan yhden ainokaisen elamani mahdollisimman onnellisena.



Ma tunnen oloni erittain onnekkaaksi. Toivottavasti tata palstaa lukee myos paljon ihmisia, jotka tuntevat oman elamansa suhteen samoin kuin mina!

saan toteuttaa itseäni arjessa kotona ja myös palkkatyössä.