suhdekriisi
Olen seurustellut vuoden päivät miehen kanssa ja puhumme yhteisestä tulevaisuudesta, olemme siis vakavasti molemmat asennoituneet suhteeseen ja tahdomme sen etenevän yhteenmuuttoon ja yhteiseen loppuelämään.
Kuitenkin, vihaan itseäni, sillä tiedän, kuinka lähellä olen taas kaiken pilaamiseen.
Minulla oli tätä miestä ennen suhde, erittäin kielletty sellainen. Eli varattu mies, jota vieläkin näen tietyissä tilanteissa kuukausittain. (ei sii kahdenkeskeisiä tapaamisia, vaan ihan julkisia)
Huomenna näen hänet taas yhdessä kokouksessa ja olisin niin paljon mielummin näkemättä. EN halua pilata tätä juttuani jonkun varatun miehen takia, mutta tiedän, että mulla tulee olemaan ongelmia pitää sormeni erossa hänestä, jos kahdestaan sattuisimme johonkin. Hänesssä on jotain, pelkkä katse saa mut jo hulluksi. jotain sanoinkuvaamatonta kemiaa. En tahdo olla kenenkään kakkosnainen enkä tahdo loukata nykyistä miestäni.
Tahdon siis tulevaisuuden mieheni kanssa ja tahdon päästä tästä yhdestä kokonaan eroon. Tarkoitus ei ikinä ollut tuntea häntä kohtaan mitään, mutta nyt räven täällä tuskassani.
Eli tästä ihastumisesta pitäää päästä eroon, mutta miten?????
Kommentit (7)
Mikä siinä toisessa miehessä on se, joka saa sut hulluksi? Joku jutta tossa on, joka sun pitää hokata tai sit toi toistuu sulle myöhemmin ja katastrofaalisin seurauksin.
Mikä siinä toisessa miehessä on se, joka saa sut hulluksi? Joku jutta tossa on, joka sun pitää hokata tai sit toi toistuu sulle myöhemmin ja katastrofaalisin seurauksin.
Pitää tutkia tuolta kantilta, koska en todellakaan tahdo tyriä tätä juttua nykyisen kanssa.
Tässä toisessa on muutama juttu: joku kemia pelaa tosi täydellisesti, esim. en ikinä unohda, kuinka hän saattoi koskea mua niin, että se kosketus tuntui varpaissa asti, kun hän otti lantiolta kiinni.
Hän myös osasi puhua mulle kauniisti, aikeki koskaan mitään luvannutkaan. se oli aina selvä, että hän on vaimonsa kanssa nyt ja aina.
Nykyinen ei hallitse tätä puhetta ja hyvänä pitoa. häneltä on turha odottaa suurempia rakkaudentunnustuksia, vaikka onkin selvä, miten hän tuntee.
Myös sitoutuminen kammoksuttaa sillä takana vaikea ero. . Ja helppo reitti olisikin pettää, niin ei tarttisi selitellä eikä sitoutua, pääsisi "siististi" livistämään. Tuota siis en oikeasti halua, mutta tiedostan tuon mahdollisuuden, vaikken siihen lähdekään.
Tahdon siis oikeasti saada rohkeuden sitoutua tähän uuteen suhteeseen ja olla hänen kanssaan ja jättää tämän toisen kokonaan menneisyyteen. jos olisi mahdollista estää meitä tapaamasta, tekisin sen. Tällä hetkellä se vaatisi käytännössä työpaikasta irtisanoutumista, mitä en voi tehdä.
mut jotenki tulee se tuntuma, että toi toinen osaa antaa sulle sen mitä haluat, saadakseen sen mitä itse haluaa. Siis jos ajattelee että se pitää kuitenkin vaimonsa, niin eikös se silloin vaan hyväksikäytä sua tietyssä mielessä. Eikähän se vaimokaan saa sitä kokonaan...
Vähän siis sillai, kun narsistit osaa olla "täydellisiä" suhteen alussa, mutta loppu on sit ihan muuta. Sun pitäisi nähdä tässä toisessa miehessä se paskainen, joka se todella on pettäessään vaimoaan. Nyt sulla on jotkut lumouslasit sen miehen suhteen.
mut jotenki tulee se tuntuma, että toi toinen osaa antaa sulle sen mitä haluat, saadakseen sen mitä itse haluaa. Siis jos ajattelee että se pitää kuitenkin vaimonsa, niin eikös se silloin vaan hyväksikäytä sua tietyssä mielessä. Eikähän se vaimokaan saa sitä kokonaan...
Vähän siis sillai, kun narsistit osaa olla "täydellisiä" suhteen alussa, mutta loppu on sit ihan muuta. Sun pitäisi nähdä tässä toisessa miehessä se paskainen, joka se todella on pettäessään vaimoaan. Nyt sulla on jotkut lumouslasit sen miehen suhteen.
Tiedän kyllä että hän on täysi paska pettäessään vaimoansa enkä ole mitenkään ylpeä siitä, että olen ollut moisessa mukana. seksiähän se multa vaan on halunnu, ei muuta, täysin tiedostettu asia, mutta jotain siinä on, miksi oon hullaantunu.
Ehkä jo tämä, että sai puhuttua asiasta, helpottaa sen verran, että tajuan, kuinka idiootisti olen käyttäytynyt ja osaan pysyä tästä äijästä kaukana.
MItä oikeasti haluan on siis vakaa suhde kunnollisen miehen kanssa, joka ei taatusti mua ikinä pettäisi. ja sellainen mulla nyt on ja siihen suhteeseen mun pitää oikeasti panostaa.
annat kohdella itseäsi huonosti, kun se on "kodikasta". millaset kotiolot sulla oli? Miten sun faija suhtautuu suhun? Ihailiko sua lapsena?
pakko tunnustaa, olen melkein yllättynyt, että kukaan ei ole vieläkään minua kivittänyt siitä, että minulla oli seksisuhde naimisissa olevan miehen kanssa ja nyt ollessani itse suhteessa haikailen saman miehen perään.
Uskomatonta, kuinka hyviä vastauksia olen saanut. kiitos niistä!
isäsuhteeni on ihan ok. luulen että vaikean liiton ja vielä vaikeamman eron takia osittain olen antanut itseni uskoa, etten ansaitse onnea ja alitajuisesti pyrin tuhoamaan suhteeni. (koska päättyy se kuitenkin joskus, niin miksi ei nyt sitten näin)
Tämä varattu mies tietää mun tilanteen ja kunnioittaa sitä ja toivoo mulle hyvää tulevaisuutta. silloin kun tapasin tämän nykyiseni, meillä oli vielä sen varatun kanssa pientä peliä, mutta selvitin tilanteen hänelle nopeasti ja hän pisti minulle viestin, jossa toivoo, että olen onnellinen ja että olen ansainnut miehen, jonka kanssa olla aina.
MÄ en tiedä, mikä tässä on se, joka mua vetää puoleensa. Ensivaikutelma ko. ihmisestä oli erittäin negatiivinen ja ärsyttävä, kunnes tutustuimme paremmin. HÄn jotenkin osaa valita sanansa hyvin ja mun miesystävä taas puolestaan on eritääin huono puhumaan tai näyttämään tunteitaan.
Nyt pitää oikeasti sada tämä väärä mies pois mielestä ja keskittyä siihen mitä mulla on ja mitä voisin menettää jos mokaisin. EN siis oikeasti tahdo olla mikään kakkosnainen vaan oikeasti rakasvan miehen ykkös- ja ainoa nainen.
Olet itse vastuussa elämästäsi eli nyt vaan mietit haluatko "pilata" kaiken vai et ja elät sen mukaan. Tolla kertomallasihan jo suorastaan annat itsellesi luvan pettää. Tunteet tulee ja tunteet menee. Se voi olla tollasta vaikka olisit naimisissa. Onneksi noi menee kans ohi.