Missä asioissa kannat kaunaa vanhemmillesi?

...

aika meni alkoholisti-isäni hyysäämiseen eikä meille lapsille riittänyt äidillä aikaa. Koulunkäynti oli välttämätön paha, joka vei hyvää työaikaa maatilalta pois.

opiskeluasioissa mihikään suuntaan, sain 15-vuotiaana itsekseni pähkäillä ja tehdä omia ratkaisujani tai sitten en vain ole kuunnellut. Olisivat saaneet patistaa lukioon, vaikka tiedän, ettei valkolakki mikään autuaaksi tekevä ole, mutta nyt olisin tyytyväinen, jos olisin käynyt lukion. Muutoin olen kyllä opiskellut.



Lisäksi sinäänsä vähäpätöinen ja pinnallinen asia, mutta häpesin aina vanhempieni autoa, joka oli milloin mikäkin romu, miksi eivät silloin hankkineet hyvää ja turvallista perheautoa, jollaisella alkoivat ajella sen jälkeen, kun me lapset muutimmem pois kotoa.

Nyt saan siitä kärsiä rikkoontuvien hampaiden ja kalliiden hammaslääkärikulujn muodossa.

ymmärsin itse ruveta harjaamaan hampaita vasta täysi-ikäisenä mutta peli oli jo melkein menetetty, moni takahammas ihan pelkkää paikkaa vain.

kanna kaunaa mistään.Miksi kantaisin vaikka olisi syytäkin,ketäköhän se auttaisi.

Elämä on eletty silloin niin kuin on,se siitä.

Nyt elän omaa elämääni niinkuin haluan ja kasvatan lapseni niinkuin haluan ja parhaaksi näen,enkä varmasti täydellisesti.Toivottavasti eivät kanna kaunaa myöhemmin,taidan opettaa senkin niille...

Sitten voisi ymmärtää kaunan kantamisen jos on ollut hyväksikäyttöä,mutta että hampaista jopa!On se jo omaa tyhmyyttä jos vasta täysi-ikäisenä tajuaa alkaa hampaitaan itse harjaamaan.Kannattaa kehittää myös omia aivoja kaunankannon ohessa.

Nyt saan siitä kärsiä rikkoontuvien hampaiden ja kalliiden hammaslääkärikulujn muodossa. ymmärsin itse ruveta harjaamaan hampaita vasta täysi-ikäisenä mutta peli oli jo melkein menetetty, moni takahammas ihan pelkkää paikkaa vain.

kutonen taas. Enkä oikeastaan kanna kaunaa. Nämä asiat yritän vain tehdä toisin omien lasteni kanssa.

uutta autoa vaan ajaa vanhalla romulla. Kerrankin mies joka ei ole munaton tossukka, vaan kunnon mies, joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman akkkojen mielipiteitä.

Nyt saan siitä kärsiä rikkoontuvien hampaiden ja kalliiden hammaslääkärikulujn muodossa. ymmärsin itse ruveta harjaamaan hampaita vasta täysi-ikäisenä mutta peli oli jo melkein menetetty, moni takahammas ihan pelkkää paikkaa vain.

kutonen taas. Enkä oikeastaan kanna kaunaa. Nämä asiat yritän vain tehdä toisin omien lasteni kanssa.

MM. Hampaiden pesut olen huolehtinut tarkasti.

Alle kouluikäisenä minulle tuli paljon reikiä hampaisiin ja poraamiskeikkoja tehtiin hammaslääkäriin... monta. Koko harjaus jätettiin omalle vastuulleni ties kuinka aikaisin, ja ilman hammastahnaa myös, jostain syystä. Joku etevikkö edellä vaati että pitäisi itse osata hoitaa hampaansa :-D. Niin varmaan 5-vuotiaana, hah. Nykysuositushan on että vanhemmat harjaavat ainakin kerran vuorokaudessa niin kauan että lapsen motoriikka on kaunokirjoituksen tasolla.



Omalla lapsellani ei ole reikiä ollut, me hoidamme asianmukaisesti.

ja äidin "ei niin läsnäolevaa" asennetta, viina kiinnosti enemmän kun lapset.

Vertailua kun isosiskoni on enemmän lukenut ja muuta sellaista, minua aina vähättelee ja katsoo päästä varpaisiin tyyliin en ole ikinä tarpeeksi hyvin pukeutunut tms.

Isälle ei ole kaunoja, kiltti ja mukava höppänä.

ja omaan kehoon. Anoreksia siitä seurasi ja edelleenkin inhoan omaa kroppaani, vaikka olen kohta keski-ikäinen ja itsekin jo äiti. Äitini harrasti tyttäriensä kanssa laihdutusta, tiesin jo 3-vuotiaana ettei saa syödä rasvaista ruokaa ja 12-vuotiaana tiesin jo kaikkien ruokien kalorit. Ja äidin mielestä oli kiva juttu! Äiti aina letkautteli että olen lihava ja tietysti haukkui omaa kehoaan koko ajan. Olen jäänyt hieman lyhyeksikin koska olin kasvukautenani koko ajan laihiksella.

uutta autoa vaan ajaa vanhalla romulla. Kerrankin mies joka ei ole munaton tossukka, vaan kunnon mies, joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman akkkojen mielipiteitä.

että vaimolle ei kelvannut esim. viisi vuotta vanha, hyväkuntoinen ja ilman lainaa ostettava auto, vaan piti olla nimenomaan Uutta (jota varten olisi pitänyt ottaa lainaa!).

Lapsuuden muistot omasta äidistäni ovat se että äiti on väsynyt ja nukkuu. Ihan sama mitä kukanenkin teki. Kukaan ei välittänyt tuon taivaallista.

Ollessani 13v äiti erosi isäpuolesta. Sain hoitaa joka toinen viikonloppu pikkuveljiä kun äiti laahusti kaupugilla jakamassa persettä. Joka viikonloppu raahasi kotiin jonkun äijän, jonka kanssa sitten nai ovet sepposen selällään ilman mitään näköestettä. Sitä oli tosi hauska katsella ja kuunnella.

Aikuisena on ollut ihana kuulla miten äiti on omien sanojensa mukaan tehnyt kaikkensa meidän lapsien puolesta. hah hah, se on itsekäs akka!

vaarallinen romu ja vaimolle olisi kelvannut tavallinen, käytetty auto. Lähes kaikkien mielestä mies oli mahtava kun ei halunnut velkahelvettiin. Eipä ajateltu lasta ollenkaan.

Lapsuuden muistot omasta äidistäni ovat se että äiti on väsynyt ja nukkuu. Ihan sama mitä kukanenkin teki. Kukaan ei välittänyt tuon taivaallista.

Ollessani 13v äiti erosi isäpuolesta. Sain hoitaa joka toinen viikonloppu pikkuveljiä kun äiti laahusti kaupugilla jakamassa persettä. Joka viikonloppu raahasi kotiin jonkun äijän, jonka kanssa sitten nai ovet sepposen selällään ilman mitään näköestettä. Sitä oli tosi hauska katsella ja kuunnella.

Aikuisena on ollut ihana kuulla miten äiti on omien sanojensa mukaan tehnyt kaikkensa meidän lapsien puolesta. hah hah, se on itsekäs akka!

Lapsena piti ymmärtää paljon. Miten poikkeuksellista on että he saavat leikkiä ilman huolen häivää ja vanhemmat maksavat kaiken. Ruuatkin! Ja uudet lenkkarit! Ja oli katto pään päällä. Siksi ei saanut koskaan kiukutella. Piti antaa vanhempien levätä rauhassa eikä vaatia leikkeihin. Piti keksiä itse tekemistä omassa huoneessaan, vaikka piirrellä viikkokaupalla.



Isän humalassaolo olo oli mielikuvitukseni tuotetta. Myöskään ei saanut sanoa, jos vanhemmat oli riidelleet. Piti sopeutua kaikkeen, muuten oli tuhma ja kiukutteli tahallaan. Negatiivisia tunteita ei saanut olla eikä näyttää. Paitsi äiti. Jonka marttyyrikaudet kestivät viikon tai kaksi. Hän kun joutui koko elämänsä uhraamaan ruuanlaitolle ja pyykinpesulle. Koulutöiden jälkeen tehtiin kotitöitä iltakaudet, että saisi edes joskus kuulla olevansa hyvä. No korkeintaan sai kuulla ettei nyt niin ihan kauhea olekaan. Oli sentään tehnyt jotain ruokansa eteen. Kotini oli likainen ja sekainen, isäni usein myös jälkimmäistä. Äiti vetäytyi kiusallisista tilanteista ulkomaailman kanssa ja jätti alakouluikäiset ottamaan vastaan tätien paheksuntaa talon ja talonväen kunnosta. Aikuisten kesken tietenkin nekin puheet muuttuivat ymmärtäviksi ja tukea antaviksi. Siitä sai taas pontta sille puheelle, miten vieraskin täti heti näki, miten poikkeuksellisen raskaita kakaroita vaivoina on.

minäkin sitä mieltä, että kaunan kantaminen on periaatteessa hyödytöntä, mutta vaikea olla olematta kaunainen, jos vanhempien typerien tekojen takia on itse aikuisena täysin tunteeton ja iloton. Lapsena yrittää vain selviytyä, ei sitä ajattele, että onkohan nyt pitkällä tähtäimellä järkevää lakata tuntemasta tunteita ja olla kertomatta kotioloista kellekään mitään ja hävetä vaan itsekseen. On paljon ihan toimeentulevia ja hyviä veronmaksaja- vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä. Tod näk omatkin vanhempani tekivät niin vain siksi, kun muutkin teki.

Hampaita ja hygieniaa ei opetettu hoitamaan. Hampaat on sen näköiset edelleenkin.

Äidillä oli liian lepsut säännöt, join, poltin ja käytin huumeita. Isällä taas liian tiukat, 16-v olis pitänyt olla kahdeksalta illalla kotona.

Mistään ei puhuttu, kuukautiset, seksi ja poikaystävät olivat "kiellettyjä" aiheita ja kaiken sai itsekseen opetella.

Lukioon pakotettiin ja se jäikin sitten kesken paniikkioireiden takia.

ja ylipainosta. Äitini on masentunut ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä, syömishäiriötä sairastava ihminen (käy töissä kuitenkin) eikä ole ikinä, millään lailla tukenut lastensa sosiaalisten taitojen kehittymistä tai terveellisten elämäntapojen opettamista (päin vastoin, siirsi meihin tehokkaasti oman vääristyneen syömisensä). Meitä ei siis viety puistoon, harrastuksiin ym, ei järjestetty synttäreitä eikä kerrottu ylipäänsä mitenkään miten ihmissuhteet toimii. Äidilläni ei ole ystäviä eikä meillä käynyt koskaan vieraita. En lapsena koskaan nähnyt vanhempieni nauttivan toisten ihmisten seurasta.



Ekat vuodet olin pph:lla jossa oli muitakin lapsia, nautin siellä olosta ja kaikki oli ihan hyvin - varsinkin koska siellä sai olla yötäkin jos kotona hankalaa. Kolmeksi viimeiseksi vuodeksi mut siirrettiin pph:lle jolla oli itsellään kaksi aivan pientä lasta, ja heidän ehdoillaan päivät tietenkin meni - mä koin olevani siellä jotenkin varastossa, en nähnyt muita lapsia juurikaan. Ensimmäiset samanikäiset näin ekaluokalla ja olin tietenkin ihan pihalla aivan kaikesta, ja huimasti muita jäljessä varsinkin juuri sosiaalisissa taidoissa. Ei varmaan tarvi kertoa mitä siitä seuras, varsinkin kun olin jo silloin tosi ylipainoinen. Hullua oli se, että moni samanikäinen tyttö asui aivan meidän naapurissa, enkä mä ollut koskaan tutustunut heihin ennen koulun alkua! Nyt itse äitinä tuntuisi julmalta ja hirveältä, jos sadan metrin säteellä omasta kodista leikkisi samanikäisiä lapsi kuin omani, mut mä en antais omani tutustua heihin vaan mieluummin katsoisin kuinka hän olisi ahdistunut ja turhautunut (ja mä olin lapsena, sain pph:n vaihdon jälkeen voimakkaita psykosomaattisia oireita siitä yksinäisyydestä ja mua käytettiin lääkärissä ja psykologilla).



Musta tuntuu, että mulla on mennyt suuri osa elämästä että olen opetellut aivan perusasioita sosiaalisuudesta, ja tietenkin kantapään kautta. Monet todella nolot ja kömpelöt tilanteet, toisten loukkaamiset ja turhat loukkaantumiset olisin välttänyt, jos vanhempani olisivat edes pikkuisen opastaneet. Terveelliset elämäntavat olen opetellut aktiivisesti ammattilaisten opastuksella ja pidän tarkasti huolen että oma lapseni syö terveellisesti ja saa liikkua sielunsa kyllyydestä. Paino tulee omalla kohdallani aina olemaan asia jonka hallintaan täytyy panostaa jatkuvasti - mullahan on kasvuiästä muistona suuri määrä rasvasoluja.



Kurjinta on se, että vanhemmilleni on tarjottu usein tukea sekä painoni hallintaan että muuhun elämänhallintaan. He ovat kieltäytyneet kaikesta. Mä koen että se on ollut tiettyä väkivaltaa meitä lapsia kohtaan, tahallaan vaikeuttaa meidän elämää ja ystävien saamista.

sisko auraskaus ei ollut mikään iso juttu josta ois huudettu suureen ääneen

Veli sai tulla ja mennä miten lystäs samoin toinen veli



Jos itse myöhästyin annetusta kotiintuloajasta (olin 20v.) oli kauhea huutokonsertti vastassa.

Sisko sai aina kaiken mitä vain halusi.



huonoja esimerkkejä.

Mutta jopa sivusta seurannut kaverinikin huomasi hirmuisen eron sisarusten kohtelussa.



Kikenkaikkiaan annettiin aina ymmärtää että vanhimmat sisarukset ovat meutä nuorimpia paljon parempia ja nuoremmat on vain hiljaa ja tyytyvät osaansa.





Noh se oli silloin.

Katkera olen siltikin.



Mitään en voi kuitenkaan enään vanhemmilleni asiasta puhua,kun ovat molemmat jo kuolleet.