Kannattaako ottaa koiraa kerrostaloon?

kysyä, olin jo aikoja sitten sopinut pennusta.

En suinkaan nyt =) Ajattelin vaan kysyä mielipiteitänne.

lapseni ovat 9 ja 10 vuotiaat.

No VITTU ei !



On röyhkeätä ottaa saatanan rakki räksyttämään naapurin iloksi.



Lisäbonuksena paskotte ja kuseksitte lähiympäristön pientareet siivottomiksi.



Sairasta !



t. koiraveron kannattaja

Lapset täällä vastailee tuollaisia.

mennään, jos koira hankitaan, kun lapset sitä kinuaa.

Pentuvaiheen jälkeen lapset todennäköisesti kyllästyvät ja sinä ap sitten saat löytää aikaa koiran ulkoiluttamiselle. Kun sen ulkoiluttamisen pitää sitten kestää vähän kauemmin kuin 10 min. kerrallaan etenkin, kun piski on kerrostalossa.



Oletko sinä tai miehesi tähän valmis?



Itse en ottaisi koiraa ylipäänsä enkä varsinkaan kerrostaloon. Ei minulla sinänsä mitään koiria vastaan ole - itse vaan en jaksa vaivautua sellaista hoitamaan.

Koira otetaan kun lapset haluaa...

pentu otetaan kun lapset eivät halua aikuista koiraa...kuka teidän perheessä tekee päätökset, lapsetko?



Meillä kun lapset alkoivat kysellä koiraa, me kyllä ihan aikusten kesken mietittiin jaksetaanko me sitä hoitaa. Päädyttiin ettei jakseta ja kerrottiin lapsille ettei koiraa oteta.

Riippuu mikä koira, kuinka paljon pääsee ulos lenkeille, kuinka paljon koiraa aktivoidaan. jne.. Siltikään ei voi taata ettei koiralle mitään tulisi. Mielestäni myös kerrostalo sopii koiralle(ei kaikille roduille) kaikki riippuu omistajasta.

etten enää ottaisi kerrostaloon. En jaksaisi aamuisin lähteä koiran kusetuslenkille. Täällä maalla on helppoa päästää koira ovesta ulos. Ei naapurit valita mahdollisesta haukkumisesta yms. Ajatella jos koiralla vaikka ripuli niin kiva hypätä kerrostalosta ulkona kokoajan.



Koirat on kivoja, mutta itse en ottaisi mitään eläintä kerrostaloon..

Se hankalin vaihe on koiran ollessa pieni, nimittäin "kuivaksi" opettelu voi olla vähän hankalaa. Koira alkaa hallita rakkonsa kunnolla n. 5 kk iässä, ja siihen asti voi pikku vahinkoja tulla, varsinkin jos aamulla on kiirus ulos jne. Itse asuin rivarissa koiran pentuaikana, ja silloin opetin sen tekemään sanomalehdelle pesuhuoneeseen tarpeensa, kun olin esim. töissä. Äitini kävi huolehtimassa koirasta pentuaikana kerran päivässä, vei pienelle lenkille, syötti ja leikitti, ettei yksinoloaika jäänyt liian pitkäksi työpäivinä.



Jos pystyt huolehtimaan siitä, ettei pentu joudu jäämään heti yksin, ja että sitä pystytään ruokkimaan kerran päivälläkin ja se saa riittävästi liikuntaa ja touhua, niin ottakaa toki. Aikuinen koira lähinnä makailee sisällä ja kävelee laiskasti ( no, meidän villikko rauhoittui vasta 4 vuotiaana...) mutta pääsääntöisesti koiran voi opettaa siihen, että ulkona riehutaan ja touhutaan, sisällä ollaan rauhassa. Pienen koiran touhuilusta ei tietysti niin ole vahinkoa, mutta kun on kyseessä tämmönen yli 40 kilonen, niin ihan käytännön syistä sisällä ei juosta tai leikitä...



Ja kerrostalossa on vielä sellainen juttu, että ovatko lapsesi sen ikäisiä, että voit lähteä käyttämään koiran pissalla ilman, että joudut pukemaan laumaa lapsia mukaan? Aluksi joudut pissattamaan pentua tosi tiheään, eikä se osaa odotella sitä uloslähtöä jos se lähdön tekeminen vie tolkuttomasti aikaa...



Pohdi nuo käytännön asiat, ja jos kaikki on ok, niin ottakaa ihmeessä koira :) Vaikka niissä on työtä, on niistä paljon iloakin.

meillä on ollut sekä kerrostalossa että nyt omakotitalossa ja en missään tapauksessa ottaisi kerrostaloon enään. varsinkin pentuaika tosi haastava keskikokoisen koiran kanssa omakotitalossakin ja pienten lasten kanssa. tietty pentuaika menee nopeeta ja jos sen pystyy keskittymään opettamiseen niin voihan se onnistua. meillä ainakin pentu potee sellaista eroahdistusta vielä että naapurit ois jo helisemässä jos oltais kerrostalossa. On koitettu totuttaa mutta ei vieläkään oikeen hyväksynyt että välillä on jäätävä laumasta pois, joka paikkaan ei pääse mukaan.

jälkeen hoida, joten kannattamista en miettisi, vaan sitä miten itse jaksat lähteä lenkille aamuiseen loskakeliin ja paukkupakkaseen ja pestä koiraa, harjata sitä, kantaa ruokasäkkejä kaupasta.... onko varaa eläinlääkärikuluihin...osaatko kouluttaa koiraa, meinaan pikkuinenkin piski pitää opettaa tavoille.



terv. saksanpaimenkoiran omistaja, kerrostalossa.

jos lapsia ei voi vielä jättää keskenään niin pissat ja kakat saa korjata lattialta siinä vaiheessa kun useampi lapsi on pukeissa....joten pienet lapset ja koiranpentu ovat todella haastava yhdistelmä jonkin aikaa, jos hulluksi ei tule sinä aikana niin on sitä iloakin paljon =).

kerrostalossa ja kaksi pientä lasta. Meille tämä järjestely sopii oikein hyvin. Niin kuin joku jo sanoikin, niin roduilla on toki eroja. En ottaisi vahtikoiraa/paljon haukkuvaa koiraa kerrostaloon. Mutta enemmän tämä kaikki on kiinni teidän asenteesta. Meille koirat ovat elämäntapa ja vaikka välillä tämä on vaativaa (silloin, kun mies työmatkoilla ja joudun hoitamaa kaikki pissatukset ja lenkit yksin lasten kanssa), niin silti en vaihtais pois. Asumismuotoa enemmän olen huolissani siitä, kun sanoit, että otatte koiran, koska lapset haluavat. Kuinka innostuneita te vanhemmat olette koiran ottamisesta? Koira on aina aikuisen vastuulla ja jos te koette sen työläänä tai vastenmielisenä, niin silloin en ottaisi koiraa kerrostaloon. Iso piha helpottaa aamu- ja iltapissatuksia, mutta ei se yksinään riitä koiran aktivoimiseksi. Itse koen, että kerrostalossa on se etu, että kun pitää kerta joka kerta itse pukeutua, kun lähtee koiran kanssa ulos, niin sitten voi samalla "vaivalla" lähteä myös pidemmälle lenkille. Eli me varmaan lenkkeillään enemmän koirien kanssa, kun jos asuisimme omakotitalossa. Kaikki riippuu minusta nyt siitä, miten tosissanne te (koko perhe) toivotte koiraa, miten aktiivisia olette ja minkä rodun valitsette. Myös kerrostalon sijainnilla on väliä (meillä alkaa puisto heti meidän ovelta). Sitten, kun olette valinneet rodun, niin kannattaa soitella kasvattajille/rodun harrastajille ja kysellä tarkemmin millaiseen kotiin koira sopii. Tärkeintä on aina valita itselleen sopiva koira.

aikuista sisäsiistiä koiraa :) Ei ole niitä pentuajan ongelmia.

koiran tulee saada leimautua omistajiinsa, ja kun aikuinen koira otetaan, ei koskaan voi olla varma, miten se esim. käyttäytyy uudessa tilanteessa tai pitääkö sen hermot lapsien kanssa. Kun pentu tulee "laumaan" viimeisenä, sen on sopeuduttava olemassa olevaan porukkaan, eikä toisin päin...

erittäin tärkeää että aikuiset haluaa myös koiraa ja sitoutuu siihen koska välejä alkaa kiristää helposti jos ei ole yhteinen harrastus (siis jos perheessä on kaksi aikuista).

Meille otettu 4 vuotias koira, tullut perheestä jossa oli yksi lapsi. Oikein hyvin on mennyt. Oikeanlainen yksilö tietysti pitää löytää, ei kannata ongelmatapausta alkaa pelastamaan.



Jos ei ole koiran kasvatuksessa kokemusta niin helposti sen pennunkin pilaa, koska pentu on niin herkkä vielä ärsykkeille. Kohta on sitten eroahdistukset yms kuvioissa.

kaikista hyvistä neuvoista. Aikuista koiraa lapset eivät halua, mutta ilouutisiakin olisi =)

Huomenna haetaan koira nurmijärveltä!

toivottavasti, ette haukkaa paskaa...

teille valopäille. ''toivottavasti ette haukkaa paskaa...'' Me kuuel valittiin just sopiva rotu ja rauhallinen on luonne. Pennusta tulee pienikokonen eikä paska.