Voiko rakastua mieheen,jonka ulkonäkö ei miellytä??

Miehillä visuaalinen puoli on aina tärkeä, pillun perässä voidaan mennä vaikka naimisiin ruman kanssa, mutta ajan saatossa rumista erotaan ja heitä petetään kauniiden kanssa. Se on elämää se.

Naiset rakastuvat rumaan, jos ruma ostaa heille talon ja lahjoja.

sisältä että ulkoa.

mutta kun tällaisia kyselet, et taida olla.

Siinä vaiheessa kun täytyy järkeillä ja analysoida on rakkaus jo haihtunut jos sitä koskaan olikaan.



Vastaus alkuperäiselle: et ole rakastunut.

Tietenkin voi! Rakastumisen tunteen aiheuttaa koko ihminen kokonaisuudessaan. Itse olen rakastunut sekä komeisiin, että "rumiin", mutta miehellä on ollut se jokin karsima, joka vetoaa juuri minuun. Vetovoimaa, tunnetta pitää olla. Jos sitä on, ei tarvitse kysellä, voiko rakastua... sitä vain rakastuu tai sitten ei rakastu.

Hmmm... olipa aika pannut miestä... Oli lihonut varmaan 20 kg ja muuttunut todella paljon. Ei ollutkaan enää se unelmien poikamies, jota surin ja vaikersin. Elämä on :)

Tietenkin voi! Rakastumisen tunteen aiheuttaa koko ihminen kokonaisuudessaan. Itse olen rakastunut sekä komeisiin, että "rumiin", mutta miehellä on ollut se jokin karsima, joka vetoaa juuri minuun. Vetovoimaa, tunnetta pitää olla. Jos sitä on, ei tarvitse kysellä, voiko rakastua... sitä vain rakastuu tai sitten ei rakastu.

Karsima on hieman eri juttu kuin vetovoima.

Vierailija kirjoitti:

No totta kai voi. Minä myönnän, että rakastuin alkuun lähinnä siihen, miten paljon se ruma ja varmasti naisten hylkimä nörttimäinen mies minua palvoi. Itsekästä, joo tiedän, mutta olin vain 19 ja mies vaikutti tosi mukavalta ja kiltiltä, ja palvoi minua kuin jumalatarta. Olin tavannut ulkonäköäni palvovia miehiä ennenkin, mutta he olivat olleet ylimielisiä naistenmiestyyppejä, hyypiöitä jotka sanoivat kohteliaisuuksiaan jokaiselle kauniille naiselle jotka kohdalle sattui. Tämä oli erilainen, ymmärsin heti että hän rakastui MINUUN, eikä halunnut enää muita jos minut saisi. 

Lähdin alkuun mukaan leikkiin puoliksi säälistä, ajatellen että nyt saa nörttipoju kyytiä, ja osin siksi että koin rauhallisen kiltin miehen miellyttävämmäksi kuin monet yli-itsevarmat tyypit jotka olivat minusta ennen olleet kiinnostuneita. Mutta niin siinä kävi että myös minä alkuun ihastuin ja sitten rakastuin, ja avioparihan meistä tuli. Mies jaksaa vieläkin joskus päivitellä, ettei hän olisi ikinä uskonut että hänelle on kohtalo varannut kauniin naisen, mikä on minusta huvittavaa, koska minusta ulkonäöllä on tutustumisvaiheen jälkeen oikeasti hyvin vähän väliä missään. Sisäisesti kaunis ihminen alkaa kyllä näyttää ulkoisestikin tavalla tai toisella viehättävältä, sitten kun tuntee sen sisäisyyden hänestä, ja toisaalta komea mutta öykkärimäinen alkaa ulkoisestikin yököttää vähitellen.

Huh, osui ja upposi. Vaikka olenkin jo vanhempi nainen ja koko tähän astisen elämäni olen ollut ainoastaan komeiden miesten kanssa, niin nyt valitsin lopultakin miehen järkiperustein eli halusin kumppanin, joka on kunnollinen, fiksu, huomaavainen, kiltti, uskollinen, koulutettu, kätevä käsistään, hyvä rakastaja, normaalipainoinen, liikunnallinen ja muutenkin on kaltaiseni ja pitää samoista asioista kanssani.

Olen korviani myöten rakastunut ja toivon suhteemme kestävän loppuelämämme ajan. Mies on vähintäänkin yhtä rakastunut kuin minä.

niin ne jännikset vaihtuu beta elättäjiin kun tulee 30 lasiin :)

Vierailija kirjoitti:

ap kiittää asiallisista vastauksista:) Jokin mättää tarkoittaa kohdallani tätä ulkonäkö/ulkomuoto asiaa. Oma historiani miesten kanssa on melko kivinen ja olen joutunut kokemaan paljon kipeitä asioita matkan varrella. Saatan olla ehkä täydellisyyden tavoittelija, mutta saatan kuitenkin tässä kohdassa kallistua tunteen vietäväksi. Ja onhan se totta, että ulkonäkö on muokattavissa ja varmasti useat naiset ehkä laittavatkin miehensä "uuteen uskoon" parisuhteen aikana.

"minun mieheni" on luonteeltaan erittäin kiltti ja osoittaa mielenkiintonsa minua kohtaan erittäin avoimesti. Ja on ehkäpä yli-innokaskin. Ehkä myös tämä saattaa mennä tuohon "jokin mättää" osastoon.

Ehkä saatan ajatella tämän tulleen minulle liian helposti. Ajan kanssa kuitenkin selviää miten suhteemme käy.

AP, musta sä selität tätä asiaa meille tosi epäselvästi. Vaatteet, jotka mies pukee ylleen ei ole sama asia kuin ulkonäkö. Ulkonäkö on se osa ihmistä joka on pysyvää eli vartalo ja kasvot. Vaivaako sinua todellakin vain ne hänen ei niin hienot vaatteet vai onko tässä muutakin? Vaikea uskoa, että joku jättää pelkän pukeutumistyylin perusteella. Onko miehen piirteissä muuta mistä et pidä?

Vierailija kirjoitti:

niin ne jännikset vaihtuu beta elättäjiin kun tulee 30 lasiin :)

Yli kolmekymppisiä naisia ei tarvitse elättää, vaan pärjäävät omillaan.

Joo älä ihmeessä rakastu, mitä kaveripiiritkin sanovat ja tuntemattomat ihmiset. Vielä jos teillä on ikäeroa sellaiset 5-20 v, älä missään tapauksessa. Joudut kärräämään sitä vanhuksena ihan kohta rullatuolissa, viimeistään viiden vuoden päästä.

Onkohan tämä aloitus silkkaa trollailua. Vai onko ap oikeasti niin pinnallinen ja pihalla. No: itse kokisin varmaan syvää sieluntuskaa jos en tykkäisi olla elämäni rakkaan kanssa vain hänen ulkonäkönsä vuoksi. Näyttäköön rakkaani vaikka piikkisialta, sillä ei ole minulle merkitystä.