Lue keskustelun säännöt.
Voiko rakastua mieheen,jonka ulkonäkö ei miellytä??
04.04.2010 |
Mitä mieltä olette, onko ulkonäöllä tai ulkomuodolla merkitystä, jos tuntee löytäneensä vihdoin "sen oikean"
Olen tavannut miehen, jonka kanssa saattaisin kuvitella eläväni elämäni loppuun asti. Tulemme hyvin toimeen, pidämme samoista asioista, mies on täysin rakastunut minuun, mutta jokin hänen ulkonäössään ei miellytä minua. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta en voi sanoa hänen olevan komea enkä hyvännäköinen mies. Ehkä hänen pukeutumisensa vaatisi hieman "viilausta". EN tiedä mikä on vialla. Mies ei kiinnitä omaan ulkonäköönsä juurikaan huomiota,eikä pidä sitä kovinkaan tärkeänä asiana. Itsellä on ajatus,että kehtaankohan liikkua hänen kanssaan julkisilla paikoilla. Minulla olisi onni aivan käden ulottuvilla, mutta jokin mättää. Pidän itseäni kuitenkin hyvännäköisenä ja huoliteltuna naisena ja miehet ovat yleisesti ottaen kiinnostuneet minusta. Mutta tämä "ei niin komea" on ehkä ensimmäinen, jonka kanssa ajatusmaailma kohtaa erittäin hyvin.
Olenko vaan pinnallinen vai katsotteko itse ensimmäisenä ulkonäköä?
Nimim. 30 vuotias hyvin hämmentyneessä tilanteessa oleva nainen:)
Kommentit (32)
Niin paljon nähneenä ja kokeneena arvostan tuota yhteensopivuutta ja aitoa tunnetta! Nyt itseasiassa ällöttää liian pinnalliset, itseään täynnä olevat, joiden kanssa ajatus ei kohtaa. Olen myös tuijottanut liikaa ulkonäköön ja mm. vaatteisiin miehissä ja metsään olen mennyt. Enkä nyt tarkoita, etteikö fiksuja ja sopivia miehiä olisi näissä hyvännäköisissä ja hyvin pukeutuvissa, ei vain ole osunut omalle kohdalle koskaan.
Voit opettaa häntä huolittelemaan ulkonäköään hemmottelemalla ja kehumalla, miten paljon paremmannäköiseksi iho ja hiukset tulivat jne. Ehkä mies ei ole koskaan ajatellut sitä eikä edes tiedä mitä voisi tehdä.
Vaatetuksen suhteen voit sanoa, että sinulle sopisi se ja se väri tai tuon ja tämän malliset vaatteet, korostavat vartalon parhaita puolia. Osta vaikka lahjaksi vaatetta, mikä olisi hyvännäköinen. Tai menkää yhdessä ostamaan yhteensopivia vaatteita.
Ymmärrän tuon "kehtaamisen" kulkea myös, mutta jos ja kun rakastat häntä, kulje pää pystyssä hänen kanssaan ja näytä onnellisuutesi ja rakastamisen tunteesi!
Nauti ja heittäydy suhteeseen, onneahan me haemme ja tarvitsemme elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohdiskellut samaa, tavattuani kerrassaan fantastisen naisen mutta sinällään varsin OK ulkonäkö ei "sytytä"....
tavoittelija, että kadut valintaasi myöhemmin jos hänen kanssaan jatkat. Tosin sama tilanne voi olla, jatkat sitten kenen kanssa vain. Luulet ehkä aina, että joku muu mies olisi parempi. Mieti itse, olisitko tyytyväinen keneenkään?
En halua mitenkään tuomita sua, ymmärrän, että joku piirre voi olla ihmisessä kovasti häiritsevä. Yleensä kuitenkin tiedostaa mikä miehessä on vikana. Jos kyse on pelkästään vaatetuksesta tai tyylistä, niin niitä voi muuttaa. Mies ehkä itsekin saattaisi kaivata apua, jos ei hänellä itsellä ole silmää sellaiselle.
Itse siis sanoisin, että jos kyse on jostain helposti muutettavasta asiasta, josta mies ei ole kovin tarkka, niin ehdottomasti tärkeämpää on se yhteinen ajatusmaailma.
Itse olen aikoinaan seurustellut vuosia itseäni pienemmän miehen kanssa ja se oli lopulta osasyy eroomme. Minua asia häiritsi, vaikka silloin olin itsekin hoikka ja siro. Nykyään olen naimisissa miehen kanssa, jonka naamassa on hyvin voimakas piirre, joka alkuun häiritsi mua. Nyt en enää edes näe sitä.
mutta tekstistäsi mielestäni paistaa se ettei kyse ehkä kuitenkaan ole pelkästään miehen ulkonäöstä. Sanot esim. että "mutta jokin mättää". Olisiko kuitenkin niin että alitajuntasi yrittää viestittää sinulle jotakin?
ja vähemmän komeaan mieheen nimenomaan rakastuukin, koska silloin sen tunteen täytyy olla RAKASTUMISTA, ei ihastumista eikä pelkkää fyysistä vetovoimaa.
Sellainen ajattelumalli, että on "ansainnut" tietynlaisen, tietyn näköisen ja tietyssä asemassa olevan kumppanin oman ulkonäön tai omien tekojen kautta, on tietynlaista kohtalonuskoa josta kannattaa päästä eroon. Se taas, että mittaa omaa arvoaan kumppanin piirteillä kertoo pohjimmiltaan omasta huonosta itsetunnosta ja siitäkin kannattaa päästä eroon. Sillä kun ei lopulta ole mitään merkitystä mitä muut ajattelevat, hyvä parisuhde nimenomaan perustuu siihen kahden ihmisen väliseen omaan juttuun, jolle ollaan lojaaleja.
Arkipäivässä ulkonäkö menettää aika nopeasti merkityksen tärkeimpänä tai tärkeänä asiana, ja ne muut piirteet alkaa korostua. Oma mieheni ei ole todennäköisesti muiden mielestä mikään komistus, mut mä näen hänessä nykyään vaan ne hyvät puolet ja huikaisevan siniset silmät. Mun mies on elämäni ensimmäinen, ja tähän asti ainoa ihminen, jonka kanssa on varauksettoman hyvä olla. Hänen kanssaan tunnen olevani perillä pitkältä matkalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kiittää asiallisista vastauksista:) Jokin mättää tarkoittaa kohdallani tätä ulkonäkö/ulkomuoto asiaa. Oma historiani miesten kanssa on melko kivinen ja olen joutunut kokemaan paljon kipeitä asioita matkan varrella. Saatan olla ehkä täydellisyyden tavoittelija, mutta saatan kuitenkin tässä kohdassa kallistua tunteen vietäväksi. Ja onhan se totta, että ulkonäkö on muokattavissa ja varmasti useat naiset ehkä laittavatkin miehensä "uuteen uskoon" parisuhteen aikana.
"minun mieheni" on luonteeltaan erittäin kiltti ja osoittaa mielenkiintonsa minua kohtaan erittäin avoimesti. Ja on ehkäpä yli-innokaskin. Ehkä myös tämä saattaa mennä tuohon "jokin mättää" osastoon.
Ehkä saatan ajatella tämän tulleen minulle liian helposti. Ajan kanssa kuitenkin selviää miten suhteemme käy.
rakastuin vaikka miehen ulkonäkö ei miellyttänytkään minua. Mutta melko pian huomasin, että viihdyin miehen ja hänen kavereidensa seurassa, mutta en kehdannut esitellä miestä omille kavereilleni. Sitten seksi rupesi ällöttämään ja lopulta kaikki miehessä. Erosimme kun olimme olleet puolivuotta yhdessä. Eli jos ulkonäkö tökkii kannattaa miettiä asiaa tarkasti. Ei ole oikein sitä toistakaan osapuolta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi.Rakastutaanhan rumiin naisiinkin.
Olisihan se tumma, pitkä ja komea ihana, mutta nykyiselläkin on pärjättävä ;)
No totta kai voi. Minä myönnän, että rakastuin alkuun lähinnä siihen, miten paljon se ruma ja varmasti naisten hylkimä nörttimäinen mies minua palvoi. Itsekästä, joo tiedän, mutta olin vain 19 ja mies vaikutti tosi mukavalta ja kiltiltä, ja palvoi minua kuin jumalatarta. Olin tavannut ulkonäköäni palvovia miehiä ennenkin, mutta he olivat olleet ylimielisiä naistenmiestyyppejä, hyypiöitä jotka sanoivat kohteliaisuuksiaan jokaiselle kauniille naiselle jotka kohdalle sattui. Tämä oli erilainen, ymmärsin heti että hän rakastui MINUUN, eikä halunnut enää muita jos minut saisi.
Lähdin alkuun mukaan leikkiin puoliksi säälistä, ajatellen että nyt saa nörttipoju kyytiä, ja osin siksi että koin rauhallisen kiltin miehen miellyttävämmäksi kuin monet yli-itsevarmat tyypit jotka olivat minusta ennen olleet kiinnostuneita. Mutta niin siinä kävi että myös minä alkuun ihastuin ja sitten rakastuin, ja avioparihan meistä tuli. Mies jaksaa vieläkin joskus päivitellä, ettei hän olisi ikinä uskonut että hänelle on kohtalo varannut kauniin naisen, mikä on minusta huvittavaa, koska minusta ulkonäöllä on tutustumisvaiheen jälkeen oikeasti hyvin vähän väliä missään. Sisäisesti kaunis ihminen alkaa kyllä näyttää ulkoisestikin tavalla tai toisella viehättävältä, sitten kun tuntee sen sisäisyyden hänestä, ja toisaalta komea mutta öykkärimäinen alkaa ulkoisestikin yököttää vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka teidän kävi?! oletteko nyt pari vai ajauduitteko kuitenkin eri teille? jos olette, niin mitä ajattelet hänen ulkonäöstään nyt? Jos ette, niin miksi? Ulkonäkösyistäkö? Itse nyt samanlaisessa tilanteessa ja olisi kiva kuulla, miten suhteet ovat edenneet, jos toisen ulkonäkö ei ole alkuun sytyttänyt ollenkaan... kaikki muu kyllä sitten onkin ;)
mutta mä itse aloin pihtaamaan suhteessa mieheen, jonka ulkonäöstä en hirveästi pitänyt. Itse valitsisin mieluummin hyvännäköisen ja pienituloitsen kuin rikkaan ja ruman miehen. Tiedän kuitenkin naisia, jotka valitsevat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mä itse aloin pihtaamaan suhteessa mieheen, jonka ulkonäöstä en hirveästi pitänyt. Itse valitsisin mieluummin hyvännäköisen ja pienituloitsen kuin rikkaan ja ruman miehen. Tiedän kuitenkin naisia, jotka valitsevat toisin.
Entä naiseen ? Olen pohdiskellut samaa, tavattuani kerrassaan fantastisen naisen mutta sinällään varsin OK ulkonäkö ei "sytytä"....
EI. Rupeaa pidemmän päälle kaduttamaan ja häiritsemään päivä päivältä enemmän. Pinnallista joo, mutta ei vaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heitti läppää romanikerjäläisistä. Panetteko pimeässä?
heitti läppää romanikerjäläisistä. Panetteko pimeässä?
Lyhyt, aknekas, katkera, ruma mies täälä. Ja vielä pienimunainen ja köyhä.
En ole pannut koskaan mutta käteen olen vedellyt sitäkin useammin. Haluaisitko olla ystäväni?
Du ju laik tu be mai vriieend?
on pohtia välillänne olevaa kemiaa ja eroottista vetovoimaa. Onko sitä? Itse ainakin olen huomannut, että moni ns. komea ja fiksukin mies ei jostain syystä vain sytytä, mutta sitten taas jonkin "rumemman" miehen kanssa voi syntyä mieletön lataus. Eli se kemia ei ole niinkään ulkonäöstä kiinni, mutta on tärkeää, että sitä on.
Tottahan jokainen mielellään katselee myös ulkokuorta, mutta itselleni käy rakastuessa niin, että toisen hyväksyy virheineen kaikkineen ja nekin alkavat vain näyttämään hyvältä. Sitä rakastuu koko ihmiseen.
jos suhde toimii liian helposti ja olet tottunut vaikeisiin tapauksiin? Kaunis/komea ulkonäköhän ei kerro ihmisestä vielä mitään, se voi peittää ja hämätä.
Mutta kipinää on oltava, muuten suhde latistuu kaveruudeksi, silmien pilkettä ja halua.
Miehillä visuaalinen puoli on aina tärkeä, pillun perässä voidaan mennä vaikka naimisiin ruman kanssa, mutta ajan saatossa rumista erotaan ja heitä petetään kauniiden kanssa. Se on elämää se.
15v ollaan oltu jo yhdessä, kaksi lasta ja edelleen hyvin onnellisia. Mieskin on "komistunut" ja aluksi aivan kamala garderoobikin on vuosien varrella vaihtunut tyystin toiseen (en ole häntä pukenut, on ollut jo kauan vaatteistaan tarkka).
Olen niin onnellinen siitä, etten jäänyt miettimään miehen ulkonäköä.
ja alan kallistua sille kannalle että ne muut asiat on paljon merkityksellisempiä kuin ulkonäkö tai -muoto.
Olen ollut naimisissa ja saanut lapsiakin suht komean miehen kanssa, mutten ollut taipaleemme aikana onnellinen, koska henkinen puoli ei kohdannut tarpeeksi.
Minunkin kohdalleni on osunut nyt mies, joka ei ulkoiselta olemukseltaan sovi ihannemieheni muottiin, mutta hän on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Uskon myös että hän tulisi valtavan hyvin toimeen lasteni kanssa.
Myönnän, että joskus itsekkin olen katsonut pariskuntia siten, että näyttävätpä eriparilta. Mutta ehkäpä heillä on hyvä olla yhdessä, ja sehän on kuitenkin tärkeintä.