Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäidit valittaa siitä, että on raskasta?
04.04.2010 |
Heillä on aina sama argumentti: työssäkäyvillä ei ole niin paljoa kotitöitä, kun koti ei likaannu päivän aikana. Mutta eikö se lasten hoito ja kotityöt ole juuri sitä kotiäidin "ansiotyötä"? Ja oikeasti ei mene hirveästi aikaa, kun siivoaa ruokailujen jäljet ja laittaa lelut paikalleen ja lakaisee/imuroi eteisen. Kun ne on tehty, ollaan aika tasoissa töissä käyvän äidin kanssa, joka on myös tehnyt täyden työpäivän ja jatkaa siitä sitten kotona.
Itse olin neljä vuotta kotona ja se oli tosi rentoa aikaa. Ulkoiltiin, valmistelin joinakin päivinä ruokaa pakkaseen, leikittiin, välillä siivottiin. Illalla kun mies tuli kotiin, oli koko perheellä vapaata yhdessäoloa. Nyt kun olen töissä, täytyy töiden jälkeen jomman kumman singota kauppaan, hakemaan lapsia hoidosta, tehdä nopsaan ruokaa, siivota jne. Ei kotona ollessa ollut koskaan näin kiire ja rankkaa.
Kommentit (24)
asioita? Mä hoidan miehenkin asiat kaupungilla. Siihen päälle omat asiani, koti ja lapset. Ja tietenkin koirat :)
Mutta en kyllä kuitenkaan koe raskaaksi tätä aikaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia kotona ollut äiti on enemmän tai vähemmän turhautunut ja elinpiiri kapea vaikka olisikin harrastuksia ja mammakerhoja. Jotenkin on saatava päälle fiilis että minä saan jotain aikaan ja olen korvaamaton, ja tämähän onnistuu luettelemalla tekemiään kotitöitä.
että se aikuisen seura puuttuu. Ei aina jaksa pelkkiä lasten juttuja. Monet pääsevät töissä juttelemaan ihan oikeille aikuisille, eikä tarvi koko ajan olla selittämässä ja komentamassa ja opettamassa yms.
Itse en pidä tätä kovinkaan rankkana, varsinkaan enää, kun olen tutustunut muihin alueen äiteihin. Saan siis juttuseuraa muistakin, kuin lapsistani. Mutta muistan senkin ajan, kun en tuntenut ketään kotiäitiä ja kaikki tutut oli tietenkin töissä/koulussa tms. ja ihan yksin piti keksiä sitä tekemistä. Ei koskaan mitään keskustelua kunnolla kenekään kanssa. Ainoia juttukaveri päivän aikana oli se oma vauva, josta ei ihan kamlasti saanut irti. =D Ja oma mies tietenkin illalla, mutta kyllä sitä väliin tarvitsee muutakin seuraa.
Ja on hyvä muistaa, että aika kultaa usein muistot. =)
jos on osallistuva mies. Minunkin mies osallistuu, nyt kun olen taas töissä. Kun olin kotiäitinä, hänen omat menonsa lisääntyivät potenssiin kymmenen ja minä kökin 24/7 lasten kanssa. Se OLI hermoja raastavaa, vaikka tavallaan helppoakin.
mutta ei niitä ollut joka päivä. Välillä oli oikein piristävää lähteä kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koen tämän ajan raskaaksi henkisesti, en muuten! elämä on mukavan leppoisaa, ei ole sitä kiirettä kuin töissäkäydessä, mutta on henkisesti välillä turhauttavaa kun tuntuu että ei tarvitse aivojaan käyttää, ei ole työkavereita keiden kanssa rupatella niitä näitä jne. siksi haenkin syksyllä opiskelemaan iltaopiskeluna, että saan muutakin tekemistä ja ajateltavaa kuin nämä pienet ympyrät kotona.
itsellä työ 35-paikkaisessa päiväkotiryhmässä, nyt kotona omien lasten kanssa. eikä yhtään ikävä töihin, päivät kotona omien lasten kanssa on todella helpompia kuin päivät töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotona 3½v ja joka aamu herätessä toivoin, että olisi jo taas ilta ja pääsisi nukumaan eikä tarvitsisi siinä välissä kuunnella koko päivää lasten huutoa.
Vaikka myös päivähoitorumba on raskasta, niin kuitenkin päiväksi pääsee lepäämään töihin ja tekemään oikeita asioita ja ennen kaikkea: ei tarvitse kuunnella lasten huutoa!
Töissä ollessakin monena sunnuntaina odotin armahtavaa maanantaiaamua....
sekä ympäristön että isukin mielestä kotiäitejä samalla. Lapset ovat kotihoidossa ja totta kai on okei, että äiti herää tekemään etätyötään viideltä tai kuudelta, myös viikonloppuisin. Ja kun aamut eivät riitä, on otettava illat käyttöön, kun lapset nukkuvat, äitihän voi ihan hyvin tehdä jokaikinen päivä iltakahdeksesta puolelle öihin herätäkseen aamulla uuteen pyöritykseen, jossa työt on tehtävä, lapset hoidettava, koti siivottava, ruoat laitettava, pyykättävä, huolehdittava kerho- ja kouluasiat, lääkärit ym. ym. Sittenkin löytyy ihmisiä, jotka sanovat: "no, helppohan sun on, kun saat tehdä töitä kotona".
Toki tämäkin on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja antoisaa. Ei tarvitse odottaa armahtavia maanantai-aamuja, vaan töissä odottaa mukavaa viikonloppua perheen kanssa. Ja töissäkin on mukavaa!
En todellakaan ymmärrä tuollaisia marttyyrimammoja, että kotona ollaan vaikka väkisin muka lasten parhaaksi.
Olin kotona 3½v ja joka aamu herätessä toivoin, että olisi jo taas ilta ja pääsisi nukumaan eikä tarvitsisi siinä välissä kuunnella koko päivää lasten huutoa.
Vaikka myös päivähoitorumba on raskasta, niin kuitenkin päiväksi pääsee lepäämään töihin ja tekemään oikeita asioita ja ennen kaikkea: ei tarvitse kuunnella lasten huutoa!
Töissä ollessakin monena sunnuntaina odotin armahtavaa maanantaiaamua....
Se etta on koko ajan kaytettavissa ja se etta jonkun toisen tarpeet menevat koko ajan omien edelle, oli sitten kyse syomisesta tai mista tahansa. Oli aikoja etta unelmoin siita etta paasisin p* lle joskus edes yksin ilman etta pitaa viihdyttaa samalla paria tenavaa.
Kotiaitiydenkin voi ottaa monella tavalla, samoin kuin on erilaisia tyopaikkojakin. Itse olen aktiivinen lasten kanssa ja vaadin ehka itseltani liikaakin, mutta toisaalta koen taman motivoivana ja tunnen jokaisen paivan olevan merkittava. Ja kylla, on monta vuotta tyoelamaa takana ja hyva koulutus jne. jen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä työ 35-paikkaisessa päiväkotiryhmässä, nyt kotona omien lasten kanssa. eikä yhtään ikävä töihin, päivät kotona omien lasten kanssa on todella helpompia kuin päivät töissä!
Eli että miten ne työssäkäyvät pääsevät kotitöiden suhteen muka jotenkin helpommalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli että miten ne työssäkäyvät pääsevät kotitöiden suhteen muka jotenkin helpommalla?
Ihan niin kuin työssäkäyvä äitikin tekee töissään töitä. Ei niihin kotitöihin kauaa mene ja sitä paitsi kotiäitikin tekee ainakin yhden lämpimän ruuan päivässä ja sitten kotityöt illalla. Ja lasten lelujen keräämiseen ei kauaa mene.
kun koti ei likaannu päivän aikana. "
Kellä heillä?? Älä yleistä kuitenkaan.
Tuo on osin totta, työssäkäyvien vanhempien koti pysyy siinä tilassa mihin aamulla jäi, jos lapset ovat hoidossa muualla.
Kotiäiti saa olla päivän mittaan monena ja sehän se on mikä joskus uuvuttaa.Työäidin lapsia lohduttaa joku muu, ruoat kokkaa joku muu, ulkoilut, askartelut, kiukut jne hoitaa joku muu.
Kotiäitiys on joskus yksinäistä, asuinpaikkakin vaikuttaa. Joka paikassa ei ole mahdollisuutta kodin ulkopuolisiin virikkeisiin kovinkaan laajasti.
Joku muu myös toki nauttii ne positiiviset hetket, jos lapset ovat muualla hoidossa. Näkee ne kehityksen askeleet ja ilonaiheet.
Siinä syy miksi en vienyt lapsiani muille hoitoon vaan olen kotiäiti.
Työssäkäyvätkin uupuvat ja valittavat joskus, sama oikeus on kotonaolevalla yhtälailla, miksei kotiäiti saisi ikinä valittaa?
Perheet ovat erilaisia ja siksi sekin kuinka raskaana elämäntilanteensa kokee on yksilöllistä.
Huonoja ja hyviä päiviä on varmaan jokaisella.
kotona olo tenavien kanssa on yhtä piinaa. Kiirettä ja stressiä on työssäkävyvällä äidillä, mutta pikkulasten kanssa aamusta iltaan oleva nainen kyllä on pian henkisesti loppu ellei saa muilta aikuisilta seuraa ja tukea. Turha sitä on kiistää. Ne äidit jotka laittavat vauvansa päiväkotiin vuoden ikäisenä, eivät yhtään tiedä miten työlästä ja kuluttavaa on olla pikkulasten kanssa kaiken aikaa. Lapsi on päiväkotipäivän jälkeen jo niin loppu, että ei se vaadi siinä illalla sen suurempia, iltarutiinit vaan ja se on siinä. Ihan toista kuin laittaa koko päivän ohjelma lapsille.
En todellakaan ymmärrä tuollaisia marttyyrimammoja, että kotona ollaan vaikka väkisin muka lasten parhaaksi.
Olin kotona 3½v ja joka aamu herätessä toivoin, että olisi jo taas ilta ja pääsisi nukumaan eikä tarvitsisi siinä välissä kuunnella koko päivää lasten huutoa. Vaikka myös päivähoitorumba on raskasta, niin kuitenkin päiväksi pääsee lepäämään töihin ja tekemään oikeita asioita ja ennen kaikkea: ei tarvitse kuunnella lasten huutoa! Töissä ollessakin monena sunnuntaina odotin armahtavaa maanantaiaamua....
Jätin ph-hakemukset sisään ja vein lapset hoitoon kun olivat 5v, 3½ ja 1v 7kk. Lasten parhaaksi. En jaksanut enää olla kotona. Ei ollut edes työpaikkaa (edellinen katosi kotona olessa) vaan löytyi onneksi uusi.
ja se oli silkkaa rentoutumista kun vertaa nykyiseen rytmiin. Silloin ulkoiltiin yhdessä, tavattiin ystäviä, leikittiin, luettiin, ehdittiin siivota jne. Kun mies tuli kotiin, ei tarvinnut enää tehdä kiireellä ruokaa tai lähteä kauppaan tai siivota. Ehdottoman kivaa aikaa!
Koska et ole tainnut aikaisempia ketjuja lukea tai et halua niitä muistaa, niin paljastan sinulle yksinkertaisen totuuden:
Jotkut kokevat kotiäitiyden rankempana kuin töissäkäynnin, toiset taas päinvastoin.
Ei se tuon kummempi juttu ole, miksi siis väitellä turhaan?