Meille tulossa tyttövauva, pelottaa vähäsen

Mä sain kahden pojan jälkeen tytön. Olin ihan varma että kolmas poika on tulossa, mutta ihan viimisilläni ultrassa sitten kysäisin ja se olikin selvästi tyttö! Mä en ehtiny ku viikon sisästää sitä :)

Hölmöjä minäkin mietin silloin. Mutta kuules, aivan ihana tyttö on eikä yhtään nirppanokka, vaan tosi reipas neitokainen nykyään. Mutta ensimmäisinä päivinä tuli pariin kertaa vahingossa juteltua vauvalle että äitin pikku-poju... se mua eniten huvitti kun tunsin niin ku oisin loukannu tyttöäni. Sitten nolona todistelin vauvalle että ei ku anteeksi oma pikku tytön tylleröni! :)

Nuo on ihan normaalia ajatuksen juoksua kun on "uusi" asia edessä. Samalla lailla sitä tyttöäkin hoidetaan kuin poikaa. Ja tytöt voi leikkiä hiekkalaatikolla autoillakin eikä vain tehdä kakkuja. Ja se tulee oleen onnellinen tyttö kun on isoveli jo entuudestaan! Onnea vain kun saat molempia sukupuolia perheeseen! Vaikka ei se pahaksi oo jos samaakin oisivat. Yhtä rakkaita ne silti on!

Mä taas ajattelen toisinpäin. Mulla on kaksi tyttöä ja olen niistä niiiiin onnellinen! En usko että poikiin saisin luotua samanlaista tunnesidettä. Pitäis teeskennellä olevansa kiinnostunut poikien jutuista tms, mitkä ei tosiaan pätkääkään kiinnosta. Ainakin pikkulapsena, mitä on kaveripiirin perhe-elämää seurannut, pojat kyllä päihittävät tytöt hankaluudessa 6-0. Tiedä sitten teinivuosista, kai se luonteesta riippuu.

itse pähkäilin samoja asioita kun sain tietää että tyttö tulossa 3pojan jälkeen,kovin on neitimäinen mutta söpöä katseltavaa=)

No, minä jännään kun nyt epäillään että tuloillaan on poika tytön jälkeen. Mielessä pyörii järjettömiä kysymyksiä, kuten voiko pojan tuntea yhtä läheiseksi kuin tyttären? Tytär on jo nyt kuin minä pienenä, näen itseni siinä touhuamassa ja meillä on ihania yhteisiä juttuja. Hänellä on sellaista tyttömäistä empatiaa, hoivaviettiä .. mietin, millainen poika on? Raju ja tällaisista ymmärtämätön? Voiko poika olla yhtä ihana kuin tyttö?

Tiedän että järjettömiä ajatuksia ja olen äärettömän iloinen pojan saamisesta, mutta silti mielessä pyörii nämä ajatukset.

Lapset ovat erilaisia. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka veljeni oli se joka juoksi kaupungilla ja kavereilla ja itse olin kotonaviihtyvä "äidin tyttö" jopa liiaksikin.



Veljeni vietti aikaansa peilin edessä, oli tarkka vaatteistaan ja huoneensa siisteydestä. Minua ei kiinnostanut, veli varmaan melkein häpesi minua, kun oli melkein sama mitä oli päällä ja huoneessa sai jalkansa asetella, ettei kompastunut.



Eli meillä oli sukupuoliroolit aika lailla ristissä. Vähän on aikuisuuden myötä tasaantunut, mutta luonteemme peruserot näkyvät yhä.