synnytyksen alkaminen vesien menolla vs. supistuksilla. Oletko kokenut molemmat? (ov)

supistelut lähti heti kunnolla käyntiin ja koko juttu sujui n 6 tunnissa. Esikoisen kanssa taas kärvisteltiin suppareita ensin 17 tuntia ja sitten leikkaukseen.

Ekassynnytys tietty muutenkin yleensä pitkäkestoisempi...

supistuksilla ja kaksi seuraavaa vesien menolla. Tykkään enempi noista joissa vedet menee. Supistukset heti tehokkaita eikähän ainakaan tarvii arvuutella onko tosi kyseessä vai ei ;)

kun ei ole vesiä alusta alkaenkaan "pehmentämässä"?

ei mun mielestä kivuliaampaa. Enemmän siinä ottaa koville se nopeus.

supparit alkoi samantien ja jatkui 20 tuntia kunnes lapsi leikattiin heikkojen sydänäänten takia. Eli mulla tuo vesienmenosynnytys ei ainakaan nopea ollut.



ap

supparit alkoi samantien ja jatkui 20 tuntia kunnes lapsi leikattiin heikkojen sydänäänten takia. Eli mulla tuo vesienmenosynnytys ei ainakaan nopea ollut. ap

toinen on yleensä jo lyhkäsempi.

ja vesienmenolla alkanut synnytys oli selkeämpi. :) tai siis tiesi selkeästi, että nyt se sitten alkaa. Supistusten kanssa kun saa laskea ja miettiä, että joko nyt, joko nyt.

toinen vesien menolla. Ensimmäinen oli mukavampi tapa mielestäni. Minulla ainakin vesien menon jälkeen alkoi jossain vaiheesa verinen vuoto ja jouduttiin supistuksia avittamaan lääkkein, jolloin niistä tuli hirveän voimakkaita keinotekoisia. Lisäksi huoli siitä että lapsen pitää syntyä xx tuntia vesien menosta viimeistään.



Paljon kivempi oli kun alkoi suppareilla :)

Molemmat olivat "rajuja kokemuksia", koska homma eteni äkkiä. Vesien menon perään alkoi molemmissa heti voimakkaat supistelut (2-5min välein). Esikoisen synnytys kesti vesien menosta laskettuna 4,5 tuntia, kuopuksen 3 tuntia. Kaikki siis sujui kyllä hyvin, mutta oli jotenkin pelottavaa, kun tuntui että vauvakin putoaa sieltä vesien mukana..

Esikoisen synnytys lähti liikkeelle supistuksilla. Ne alkoivat aamuvarhain ja lapsi syntyi iltakuudelta. Oli aikamoista kärvistelyä.



Kakkosen synnytys lähti liikkeelle lapsiveden holahtamisella. Reippaat supistukset seurasivat ja synnytys oli helppo kuusituntinen.



Kolmosen synnytys lähti liikkeelle lapsiveden tiputtelulla ja supistukset lähtivät voimistumaan siitä hyvin. Kokonaisaika 5 h ja helpoin synnytys.

Vesien meno oli shokki ja synnytys nopea ja raju.



Jotenkin pehmeämpi alku kun suppareilla alkoi ja synnytys helpommin kontrolloitavissa kun vasta epiduraalin ollessa päällä kalvot puhkaistiin ja tiesi milloin alkaa tosi rytinä! Hitto kun sattuikin ekalle tuo vesien meno.... ;)

Eka alkoi vesien menolla ja olin todella kipeä. Silloin lapsi oli tulossa virheellisessä asennossa ja imukupilla autettiin ulos. Kesto oli 15h ja toisessa isompi lapsi syntyi siten, että ensin oli pitkään supistukset ja sitten salissa kalvot puhkaistiin. Tykkäsin tästä enemmän ja synnytys tuntui helpommalta, vaikka kyseessä oli 4kg lapsi. Synnytys kesti n.8h. Mieluiten ottaisin jälkimmäisen kokemuksen uudelleen :o)

Supistuksilla alkanut oli huomattavasti kivuttomampi ja mukavampi. Supistukset muuttui kipeiksi vasta juuri ennen ponnistusvaihetta kun taas vesien menolla alkaneissa ne oli helvetillisiä heti alusta asti.

Esikoisen synnytys alkoi supistuksilla, mikä oli kyllä ensisynnyttäjälle tosi tympeää. Etenkin, kun epäsäännöllisiä supistuksia tuli monta viikkoa ennen LA:ta, joskus hetken aikaa säännöllisesti ja sitten taas lopahtivat. Sairaalassakin kävin pari kertaa tarkistuttamassa tilanteen, ja sitten lopulta, kun synnytys sitten oikeasti lähti käyntiin, konttasin nelinkontin ja parkuen synnytyssaliin, kun supistukset ehtivät tulla niin kivuliaiksi. Minä olin vaan pyöriskellyt kotona ja ajatellut, että kohta ne loppuu kuitenkin, mihinkään en lähde, ja synnytyssalissa kätilö totesi, että "olisithan sä aiemminkin voinut tulla, ei ihan tarvii näin pitkään oottaa että tukka pilkottaa jalkovälistä". Ehdin olla sairaalassa 10 minuuttia, ennen kuin vauva syntyi.



Toinen käynnistyi vesien menolla, ja se oli selkeämpi, kun tiesi, että viimeistään aamulla on lähdettävä sairaalaan, vaikkei tulisi supistuksia. Kotona kyttäilin tasan siihen asti, että vuorokausi vaihtui, ja lähdin sairaalaan, vaikka supistukset olivat vielä aika mitättömiä. Kyttäilin vain sen vuoksi, etten joudu maksamaan "ylimääräisestä" vuorokaudesta sairaalassa, jos olisin saman tien mennyt.



Kyllä ne kivut ihan yhtä kamalia oli molemmissa, mutta henkisesti oli helpompaa valmistautua synnyttämään, kun vedet olivat menneet. Tuntui, että hallitsen tilannetta paremmin, sain kivunlievitykset ajoissa ja niin edelleen, kun olin sairaalassa jo ennen kuin kipeät supistukset tulivat. Ei ensimmäisestä synnytyksestä huonoa muistoa jäänyt, mutta tästä jälkimmäisestä tykkäsin huomattavasti enemmän.

yhdyn tähän:

supistuksilla ja kaksi seuraavaa vesien menolla. Tykkään enempi noista joissa vedet menee. Supistukset heti tehokkaita eikähän ainakaan tarvii arvuutella onko tosi kyseessä vai ei ;)

eka alkoi vesine menolla. Siinä sitten odoteltiin kotona kaikessa rauhassa suihkuteltiin ja kokattiin pihvit, jotka oli otettu pakkasesta, kun en niitä raaskinu poiskaan heittää. Näin neuvolan ohjeista johtuen, kun sanoivat, että ensisynnyttäjillä ei ole kiirettä, lähtekää sitten kun supistukset tuntuu ikäviltä. No sitten kun mies sai vihdoin suostuteltua lähtöön ni supistukset alko taksissa yht äkkiä ja tosi voimakkaina. Synnärilläkään eivät tajunneet, että voi olla vähän kiire, kuunneltiin äänet ja katottiin käyrät ja siinä vaiheessa kun päästiin saliin tän alkukaavojen jälkeen, ni olikin niin kiire, ettei ehditty mitään helpotustakaan antamaan. kaiken kaikkiaan tais klome tuntia mennä veden menosta, ni oli vauva ulkona.

Toinen synnytys taas alkoi lasketun päivän iltana pienillä supisteluilla/nipistelyillä. Siinä tein kotijuttuja ja parin tunnin päästä alkoi olemaan sen verran vihlovia, että menin suikuttelemaan helpotukseksi. Tässä taas mies suostuttelun jälkeen sai minut lähtemään n. 5 tuntia ensimmäisten "oireiden" jälkeen lähtemään synnärille, kun itse ajattelin, että ei sinne nyt viitsi mennä jos on väärä hälytys kun ei vedetkään ollu menny. Synnärillä sitten sanoivatkin, että hyvä kun tulitte, on 6 cm auki ja siinä samassa meni vedet!

Eli siis tuo vesien meno oli mielestäni helpompi kun tiesi tarkkaan, että nyt ainakin pitää kohta lähteä synnärille. Toinen taas oli sellaista arpomista.

Mitä itse synnytykseen tulee niin ensimmäinen oli ehkä hankalempi, kun piti leikata välilihaa. Toisellakin kertaa kätilö meinasi leikata, mutta sakset olivat niin tylsät, että nirhasi vain ihoa, onneksi toisaalta, kun tulikin sitten ilman mitään leikkauksia tms. Kumpikin synnytys käytiin läpi ilman kivunlievitystä, ensimmäinen vähän pakosta ja toinen omasta tahdosta.

Synnytin ekan sairaalassa, vesien menon jalkeen ei supistukset 14 tunnissa edenneet toivotulla tavalla, niin laittoivat tipassa mulle kaynnistysaineita.



Toisen synnytin kotona, supistukset kestivat hiljalleen vahvistuen kolme ja puoli paivaa ennen katilon kutsumista.



Molemmat sattuivat ihan yhta paljon, vaikka olivatkin niin erilaisia :) Mutta kylla ma ottaisin taman supistussynnytyksen jos haluaisin viela synnyttaa ja voisin valita. Ainakin musta oli mukavampaa etta sai enemman aikaa varautua henkisesti tulevaan koitokseen, mua auttoi se extra psyykkausaika - sellainen pehmea lasku :)

vesien menolla ja jotenkin se oli selkeämpää, että tiesi voivansa lähteä synnyttämään. Ehdin saada epiduraalin ja lapsi oli ulkona 6 h sairaalaan tulon jälkeen. Muuten itse ponnistusvaihe oli helvettiä, kun lapsi oli vähän virhetarjonnassa, niin yli tunnin sitä työnsin ulos.



Toinen synnytys alkoi supistuksilla ja se sitten oli tosi arpomista, että milloin lähtisi sairaalaan. Lopulta meninkin melkein liian myöhään. Oli yö ja isovanhemmat piti soittaa vahtimaan kuopusta. Vauva oli ulkona tunnissa sairaalaan pääsystä. Tuntui kuin 10 min automatka ja kävely synnärin ovelle ei olis onnistunut enää ollenkaan.



Joten pidin lapsiveden menoa jotenkin selvempänä merkkinä synnytyksen alkamisesta, vaikka toinen synnytys muuten oli kaikkinensa paljon miellyttävämpi kokemus.

Synnytys eteni jotenkin jouhevammin. 7h vesienmenosta oli vauva maailmassa.



Toisella kertaa alkoi supistuksilla, joita kesti pitkään ennen kuin alkoi olla tosi kyseessä. Toi supistelu ennen tositilannetta oli todella kypsyttävää. Supistukset olivat ihan kunnollisia ja säännöllisiä, mutta eivät saaneet kohdunsuuta tarpeeksi auki. Synnytyksen alkaminen venyi ja venyi. Lopulta olin niin poikki että sain onneksi käynnistysapua. Sen jälkeen alkoi vihdoin tapahtua, mutta niin nopeasti että hyvä kun epiduraalin ehdin saada. Kohdunsuun avautuminen käynnistyslääkkeen avulla teki kipeää.

Eka alkoi vesien menolla ja kyllä supistukset olivat kivuliaita heti, en sitten kuitenkaan auennut sitten millään ja lapsi syntyi 42 tuntia vesien menosta, hirveä synnytys heti alusta asti. Toinen alkoi supistuksilla ja huomattavasti kivuttomampi ja pehmeämpi, niin etten vielä 6cm auki ollessani voinut käsittää että se niin kivutonta oli kun eka oli yhtä helvetin tulta alusta asti. Toinenkin synnytys kesti säännöllisten supistuksien alusta 23 tuntia, mutta aivan ihana synnytys ekaan verrattuna. Kolmas kestää sit varmaan 12 tuntia jos samalla kaavalla mennään.