Masennuslääkkeet ja seksi (erityisesti miehille)

Minulle oli läkkeestä vain hyötyä. Kestävyys parani todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

siis minä nainen olen menettänyt halukkuuteni totaalisesti lääkkeen takia ja se masentaa minua. olisiko vaan parempi olla ottamatta koko lääkettä...kuka tietää

Syöt masennuslääkkeitä koska niiden aiheuttama haluttomuus masentaa? Meinasin jo ehdottaa psykiatria, mutta oikeasti sun pitäisi päästä tosta lääkekierteestä eroon.

Mieheni on syönyt essitalopraamia nyt reilun vuoden ja halut olleet nollissa koko sen ajan. Kuulemma visuaalinen viehätys on ainoa mitä seksuaalisuudesta on jäljellä - siis siten että seksikkäiden asioiden näkeminen on mukavaa, mutta siinä kaikki.

Asialla on toinenkin puoli. Ennen oli jatkuva syyllisyydentunne, että olin liian aktiivinen sängyssä. Niin kuin yritän käyttää kehoaan hyväkseni, objektisoin. Nainenhan on se, joka päättää, milloin, missä ja kenen kanssa, ollaan avioliitossa vai sitten ei. Miehen kuuluu olla aina valmiina ja halukkaana. Vaimoa ei kiinnostanut yhtään, haukkui vaan minua ja munaani. Minähän en pystynyt nukkumaan kivuliaiden erektioiden takia. Runkkaus vessassa ei auttanut, kun palasin aina elävän naisen viereen, taas heti stondis. Jouduin menemään kapealle sohvalle tai lattialle nukkumaan. Täyttä helvettiä. Vaimoa ei kiinnostanut kuukausia, sitten vuosia, vaikka yrittänyt tehdä lähes kaikkia kotitöitä, ostailin kukkia ja lahjoja, kävin kuntoilemassa. Sitten vain tottuin siihen, etten vaan saa. Kun enhän voi pakottaa naista seksiin. Nyt olen jo pari vuotta syönyt mielialalääkkeitä, haluni ja kykyni sängyssä ovat pyöreä nolla. Ei ole enää syyllisyyttäkään. Vaimo saa minulta kaipaamaansa läheisyyttä ilman että minua rupee taas panettamaan. En minuakaan ajattele jatkuvasti seksiä. Lääkkeiden kemiallisesti kastroimana elämä tuntuu paljon rauhallisemmalta. Parisuhdekin on muuttunut tasa-arvoiseksi. Olen tyytyväinen.

Laitoin teille kaikille yläpeukutuksen sillä tiedän mitä masennus on. 1995 ajoin kolarin jossa meni toipumiseen kolmevuotta. Silloin yritin ensimmäistä kertaa itsemurhaa, siinä kolmenvuodenaikana yritetin kokeiltiin seksiä mutta eihän siitä mitään tullut. Paikat hajosivat seuraavasti, polvi, lonkka, selkä, lantioranka, kaularanka, olkapäät,  hampaat, mielenterveys. Lääkkeinä panacod sirdalut ja unilääkkeet ja olihan noita mömmöjä Kyllä siinä romahtaa kukatahansa 1990 UUDELLEENKOULUTUS. kävelin kyynersauvoilla kokoajan, eihän siitä mitään tullut ja taas itsemurhayritys. Kokeiltiin seksiä muutamia kertoja,eihän siitä mitään tullut, elämä oli tyhjää taas itsemurhayritys. Jouduin psykiatriselle pitkäksiaikaa, vakuutusyhtiöhän maksoi minulle sairaudeistani. Te kerroitte mielialalääkkeistä ja niiden loettamisesta, olen hetkellisesti lopettaminen ei käynyt mulle. Olen nyt syönyt mielialalääkkeitäkin 20 vuotta, Lamictal, diapam, triptyl, verenohennus lääkkeet, jne jouduin jäämään eläkkeelle 2005. Mutta totta on se että tunto herkkyys ei palautunut, joten sekin ilo meni potessilääkkeistä ei paljon apua ollut. vehkeeni saan stondaamaan mutta spermaa ei vaan tule, onks tää elämää? tuskin, kolmevuotta sitten todettiin keuhkoahtaumatauti. Oikeesti tää ei ole elämää kyynärsauvat , lääkkeet ja tupakka, joten repikää siitä sitten. En toivo kenellekkään tätä kokemusta.

Mulla se, ettei seisonut, masensi lisää. Lääkärin kanssa keskusteltiin ja päätettiin lopettaa lääke. Potenssi palasi muutamien viikkojen jälkeen. Sitten löysin naisenkin ja nyt on hyvä olla :)

Pete

Riippu tietenkin mitä lääkkeitä käyttää. Joitain vuosia sitten käytin SSRI lääkitystä, haluja se ei vienyt, mutta laukeaminen kesti pidempään, joka minun kohdalla oli vain positiivinen asia, kun normaalisti laukean alta minuutin, niin tuolloin pystyin naimaan jopa 10 minuuttia.

Noita Serotoniinin takaisinottajia SSRI lääkkeitähän käytetään juurikin myös ennenaikaisen laukeamisen estämiseksi. Toki saman laukeamisen pidentämisen ajaa muutama lasi viiniäkin, mutta ainakin itselläni tuo yhdyntä ei tuolloin tunnu yhtä hyvältä.

Rauhoittavilla taas ei omalla kohdallani ole myöskään haluja vievää vaikutusta.

Kemiallinen kastraatti kirjoitti:

Asialla on toinenkin puoli. Ennen oli jatkuva syyllisyydentunne, että olin liian aktiivinen sängyssä. Niin kuin yritän käyttää kehoaan hyväkseni, objektisoin. Nainenhan on se, joka päättää, milloin, missä ja kenen kanssa, ollaan avioliitossa vai sitten ei. Miehen kuuluu olla aina valmiina ja halukkaana. Vaimoa ei kiinnostanut yhtään, haukkui vaan minua ja munaani. Minähän en pystynyt nukkumaan kivuliaiden erektioiden takia. Runkkaus vessassa ei auttanut, kun palasin aina elävän naisen viereen, taas heti stondis. Jouduin menemään kapealle sohvalle tai lattialle nukkumaan. Täyttä helvettiä. Vaimoa ei kiinnostanut kuukausia, sitten vuosia, vaikka yrittänyt tehdä lähes kaikkia kotitöitä, ostailin kukkia ja lahjoja, kävin kuntoilemassa. Sitten vain tottuin siihen, etten vaan saa. Kun enhän voi pakottaa naista seksiin. Nyt olen jo pari vuotta syönyt mielialalääkkeitä, haluni ja kykyni sängyssä ovat pyöreä nolla. Ei ole enää syyllisyyttäkään. Vaimo saa minulta kaipaamaansa läheisyyttä ilman että minua rupee taas panettamaan. En minuakaan ajattele jatkuvasti seksiä. Lääkkeiden kemiallisesti kastroimana elämä tuntuu paljon rauhallisemmalta. Parisuhdekin on muuttunut tasa-arvoiseksi. Olen tyytyväinen.

Ei ole normaalia, että ahdistuu seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus kun on ihan normaali asia, jota ihan turhaan hävetään ja demonisoidaan. Minäpä tuon tähän asiaan nyt toisen näkökulman, minut seksuaalisuuden menetys psykiatristen lääkkeiden myötä on ajanut pahimpaan suisidaaliseen depressioon, jonka olen elämäni aikana kokenut. Mikään asia ei tunnu miltään, emootioni ovat hyvin latteat, en saa aiemmin rakastamistani ja nauttimistani asioista minkäänlaista iloa enkä mielihyvää.

Libidon ja mielihyvän tuntemuksien katoaminen on vienyt pohjan koko ihmisyydestä, ei sitä hitto vie ymmärrä ennen kuin sen todella menettää. En ole se sama ihminen joka olin ennen lääkkeiden käyttöä, seksuaalisuus kun on niin suuri osa ihmisyyttä. Se on muutakin kuin sisään-ulos toimintaa, se on liima joka sitoo kaksi ihmistä yhteen, tälle löytyy biologinen selitys aivojen välittäjäaineista ja ihmisen hormoneista. Seksi luo kahden toisiaan rakastavan ihmisen välille yhteyden.

Olen ilman seksuaalisuutta vain puolikas ihminen, en kokonainen. Minulla oli korkea libido ja ajattelin seksiä usein, nyt en kykene samaan orgasmia enkä ajattele seksiä laisinkaan. Mikään seksiin viittaava ei kiinnosta tippaakaan, en myöskään kykene enää ihastumaan enkä rakastumaan. En voi kuvitellakaan olevani parisuhteessa tämän tilani takia, en voisi olla fyysisesti intiimisti rakkaani kanssa. Suutelu, hyväily ja silittely eivät tuntuisi miltään. Koko kehostani on poistunut tuntoherkkyys. En halua elää tässä tilassa, se on painajaismaista ja äärimmäisen masentavaa. En tunne olevani ihminen enää. Mikään ei motivoi minua, elämä ei ole elämisen arvoista tällaisena.

Aikoinaan käytin SSRI-lääkkeitä ja jo ensimmäisinä päivinä huomasin orgasmin saamisen vaikeutuvan huomattavasti. Kaikki muu seksissä toimi täysin normaalisti, mutta laukeaminen oli erittäin vaikeaa.

Vaihdeltiin lääkkeitä ja kaikissa oli jotain ongelmia. Jos alapää toimi, lääke ei auttanut taas itse masennuksen kanssa yms.

Lopetin lääkkeen käytön ja noin viikossa alapää toimi normaalisti. Säikähdin tosissani uutisia, että lääkkeet saattaisi hajottaa jotain pysyvästi.

No masennus sitten paheni ja lääkäri tottavie suositteli uudelleen lääkitystä. Sanoi, että uusimman sukupolven lääkkeiden kanssa ei enää erektio ja orgasmiongelmia ole. Ainoa huono puoli uusimman sukupolven lääkkeissä on hinta. Ovat pirun kalliita. Mutta nyt on hallinnassa niin masennus kun taasen samaan aikaan alapää toimii niinkuin pitääkin.

Kysykää lääkäriltänne lisää. Jos vaikka lääkkeen vaihto auttaisi?

Pornovideot, seksimessut, strippari klubit ja viagra ovat ainoat jotka ovat auttaneet. Mieliala lääkkeet ikäänkuin leikkaavat kaikki ääripäiden tunteet pois ja ikävä kyllä se vaikuttaa myös mielihyvään, eli leikkaa senkin. Entinen mielialan "sini käyrä" on lääkkeiden vaikutuksesta suora viiva.

Sen verran on itselläni kokemusta, ettei lääkitystä kannata poiskaan jättää. Itselläni oli orgasminsaanti-ongelmia lääkityksen kanssa ja lääkityksen poisjättö kyllä antoi toimivat entisajan orgasmit takaisin —- mutta vain joksikin aikaa. Ilman lääkkeitä taas vastavuoroisesti se mieliala laski niin paljon, että ilman lääkkeitä ei seksi kiinnostanut enää ollenkaan ja vaikka orgasmit tulikin fyysisesti, ne oli kuitenkin mitäänsanomattomia tussahduksia, seksi oli hyvin mekaanista vailla tunnetta. Eli lääkityksen poisjättö oli vain tilapäinen ratkaisu ongelmaan. Pahempana myös itsemurhaisuus lisääntyi kovasti. Suosittelen siis lämpimästi vain vaihtamaan lääkettä niin moneen kertaan, että löytyy kertakaikkiaan toimiva ja sopiva. Varsinkin uusimman sukupolven (tänä vuonna tulleet) on todella hyvää kamaa.

Ei irtoo sperma jos käyttää masennuslääkkeitä,ei laukea millään.

Ei auta vaikka tapittaa eturauhasta.joskus sain vaivalla lauettua niin että ex-istui pilluineen naaman päällä ja vedin käteen.

Nyt en tarvia käyttää lääkkeitä enää.

Älkää hyvät ihmiset jättäkö lääkkeitä pois lääkärin kanssa puhumatta!

Osalla lääkkeistä on noita sivuvaikutuksia, ei läheskään kaikilla. On myös masennuslääke, joka tekee himokkaaksi. Vaihtamalla paranee!

Kokemusta näistä sekä itsellä että puolisolla.

Mulla on ollut Anafranil jo monta vuotta ja kertaakaan sinä aikana. ei ole seksi onnistunut.

Aloitin Escitalopram 7mg ja söin kuukauden nyt 3 päivää syömättä. Ensimmäisestä viikosta lähtien alko kalu löystymään, ei saanut kuin puoli stodiksen ja kokoajan lerpahti. No minä hölmönä jatkoin ajatellen että nämä on vain aloittamisen sivuoireita. Nyt kuukautta myöhemmin en saa kalua seisomaan ollenkaan, aivan kuin olisi puudutettu. Myös seksihalut katosivat koko kuukauden ajaksi totaalisesti. Aiemmin runkkailin lähes päivittäin..

Nyt pieni paniikkipäällä tekivätkö nämä lääkkeet minusta totaalisen impotentin ja ikää on 35vuotta.

Apteekkiin soitin niin nainen neuvoi että kyllä palautuu kunhan jaksat odottaa.  Netistä kyllä luin että saattoivat tehdä pysyvän vaurion. 

Tämä on nyt elämän ja kuoleman välinen asia 

Vaihtoon