Ero raskauden aikana?

Mutta todella paljon muutosta tarvisi tulla nykytilaan. Ja se kovin epätodennäköistä =(



t.ap

Mulla on laskettu aika 10.4. Mies lähti nostelemaan maaliskuun alussa kun hormoonihöyryissäni suutuspäissäni heitin sen pihalle. Pari kertaa on nähty lyhyesti sen jälkeen ja kovasti tuo väittää tulevansa synnytykseen mukaan, mutta on tällä hetkellä about 150 km päässä. Ollaan puhuttu, että avioeroa emme halua, mutta pidetään vähän välimatkaa juuri nyt. Helvetin huono ajoitus vaan.



Suosittelen, että keskustelette ongelmistanne. Soitin yhteen neuvontapuhelimeen ja siellä kehoitettiin varaamaan ihan tietty aika vaikka klo 16-18 keskustelua varten, kirjoittamaan asioita ylös, mikä kenelläkin mättää ja sopimaan konkreettisia asioita. Myös omasta mielipiteestä pitäisi yrittää tulla puolitiehen vastaan.



Erilaiset pariterapiat on myös hyviä, mutta ainakaan me emme voi mennä kielimuurin takia.

Surffaa nyt ainakin Väestöliiton ja EVL:n nettisivuilla, molemmissa on hyvää tukea parisuhteeseen ja erilaisia tehtäviä/ kysymyksiä, miten voi itse lähteä tilannetta purkamaan.



Toivottavasti saatte asioita selvitettyä, ei nimittäin oo mitenkään kivaa yöllä yksin kotona odotella että jokohan alkaa supistelemaan...

Tsemppiä, L

Asiat ei vaan selviä, sama meno jatkuu. Ja mies ei suostu pariterapiaan, jouduin perumaan ajan, kun ei halunnut tulla.

mutta aihe kiinostaa minuakin. Eroamassa en ole, mutta välillä tuntuu, että mies ehkä jopa on. Jos ei nyt niin joskus kumminkin. Liian usein puhuu ajasta JOS olemme eronneet. Pelottavaa.



Miten sitä sitten tosiaan kolmen pienen kanssa pärjää? :(

silti mahdollinen kohtalotoveri, sillä avioliitto on huonossa jamassa ja olen raskaana. Pelottaa todella, sillä lapsen syntymä ei ainakaan helpota tilannetta.

Moi! Minä muutin avopuolisostani erilleen pari viikkoa sitten ja olen raskaana, laskettu aika on lokakuussa. Pidin tätä parhaana vaihtoehtona, vaikka raskasta tuleekin olemaan. Isompia lapsia on minulla edellisestä avioliitosta kaksi.

Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita sähköpostiosoitteesi tulemaan, niin laitan viestiä sinulle.

Tsemppiä!

eronnut mutta melkein heti synnytyksen jälkeen laitoin ukon pihalle. Esikoinen oli 1v 1kk ja vastasyntynyt,oli aika rankkaa mutta selvisin päivä kerrallaan. Mies soittelee joka päivä ja sanoo että katuu kun mitä teki (en ala erittelemään) ja on aidosti pahoillaan ja sanoo ettei pysty elään ilman meitä ym. Mutta en takasin voi ottaa koska tiedän ettei asiat muutu sen kans mihkään. Vaikka välilllä on tod raskasta niin ei voi muuta kuin yrittää eteenpäin ja on helpompaa kun ei tarvi riidellä joka päivä ja saa tehä kuten itse haluaa. Jos tulee todella tiukka paikka isovanhemmat ja neuvola on aina auttanut muksujen hoidossa. Mutta tietysty jos on toinen ratkasu jatkaa suhdetta kannustan siihen. Eniten harmittaa se kun lapsilla ei ole normaalia perhettä koossa:( ja vastuu on iso perheen arjen pyörittämisestä yksin mutta kyllä siitä selviää kun aikatauluttaa viikon mitä tekee mitäkin päivänä ja yrittää pitää siitä kiinni

Tseppiä tod paljon sinulle ja voimia

mutta sain silloin ensimmäisen lapseni, joten kyllähän se oli kaikin puolin helpompaa kuin silloin kun on isompiakin lapsia.



Nyt olen uudessa parisuhteessa ja meillä on kolme lasta. Toista odottaessa uudessakin suhteessa oli tosi vaikeaa, mutta se meni ohi pikkuhiljaa kun vauva syntyi. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa eron kanssa vauvan syntymän yli? Mutta ei tietenkään jos on väkivaltaa tai riippuvuuksia?



Siis siitä selviää, mutta eihän se herkkua ole! Voimia jokatapauksessa!