Miksi aina naiset keksivät nimet perheen lapsille?
Tosi usein kuulen, kun äidit esim. kerhoissa tai puistoissa tilittävät tarinoitaan siitä, miten ovat päätyneet antamaan lapselleen jonkun tietyn nimen, että "päätin jo pienenä, että jos saan joskus tytön/pojan, niin hänen nimekseen tulee xxx". Tästä olen päätellyt, ettei taida suomalaisissa kodeissa olla miehillä paljoakaan sananvaltaa lastensa nimiä valittaessa!Näinkö tossun alla nykyäijät ovat?
Kommentit (33)
Kyllä niistä on vääntöä käyty monessa perheessä ja joidenkin on ollut todella vaikea päästä yhteisymmärrykseen lapsen nimestä tai jopa vaikea on ollut keksiä lapselle nimi.
Jos niille miehille ei niin ole väliä sillä nimellä? Jos mun mies olis jo lapsena päättänyt että hänen lapsensa nimeksi tulee xxx niin kyllähän minä olisin siihen varmaan voinut suostua. Mutta ei hänellä ollut mitään ehdotonta suosikkinimeä (kuten ei kyllä mullakaan). Niinpä olemme yhdessä tehneet listoja ja niistä valinneet sellaiset nimet jotka molemmille sopivat.
Meillä mies on keksinyt molemmille lapsille nimet. Pojan nimi tulee miehen suvusta ja tytön nimen mies taas jostain kalenterista luki.
Ehkä niitä miehiä ei ole sitten kiinnostanut. Mun tutuissa perheissä yhdessä isä päätti nimet, äiti hyväksyi, toisessa äiti antoi listan josta mies valitsi ja kolmannessa vuorottain keksivät nimiä lapsille.
Suomalainen Nainen on norsu lasikaupassa ja sairastuu äitiys- ja hoitovapaalla hybrikseen. Aijjuu, mutta se nimihän annetaan jo ennen hoitovapaata. No anyways, siitä se johtuu.
mies oli niin saamaton ettei edes osannut ehdottaa yhtään nimeä meidän tytölle. Sitten nakkeli EI:ä kaikkiin, mitä ehdotin. Lopuksi löytyi kompromissilla nimi.
Lapsen ensimmäisen nimen keksin raskausaikana. Lapsen synnyttyä emmin, olisiko se kuitenkaan hyvä, mutta mies halusi sen, joten miehen toivomuksesta lapsi sai minun keksimäni nimen.
Toinen nimi on kulkenut suvussa ja se päätettiin jo vuosia sitten aika lailla yhdessä vaikka sekin varmaan aluksi minun ehdotuksestani.
ja minustakin se oli kaunis. Jos lapsi olisi ollut poika, se olisi saanut minun keksimän nimen.
toinen nimi päätetään yhdessä. Näin yksinkertaistaen.
Lapsen ensimmäisen nimen keksin raskausaikana. Lapsen synnyttyä emmin, olisiko se kuitenkaan hyvä, mutta mies halusi sen, joten miehen toivomuksesta lapsi sai minun keksimäni nimen.
Toinen nimi on kulkenut suvussa ja se päätettiin jo vuosia sitten aika lailla yhdessä vaikka sekin varmaan aluksi minun ehdotuksestani.
meillä on muutenkin hyvin samanlainen nimimaku, joten nimestä ei tarvinnut hirveästi vääntää kättä. Pohdimme suurta määrää nimiä ja vain muutamien kohdalla mielipiteet menivät pahasti ristiin.
Meillä oli yhdessä seikoiselle keksityistä nimistä kaksi tasaveroista vaihtoehtoa, joista mies päätti lopullisen nimen. Kuopuksen nimen hän taas keksi "vahingossa", se kun rimmaa esikoisen nimeen tavattoman hyvin :)
Ainoastaan kuopuksen toisen nimen "päätin" minä, se kun on aina ollut nimisuosikkini ja kulkenut esivanhemmillanikin.
joillakin nainen sivuuttanut ja pitänyt oman päätöksensä läpi. Joissakin tapauksissa miehen valitsema nimi on tullut vauvalle mutta nainen on puhnut ystävilleen ja miehellekin inttänyt jälkeenpäin, että nimi on hänen keksimä...
ja suurimmassa osassa perheistä MIEHEN sukunimi tulee sekä naiselle että lapsille.
Kumpikin on ehdotellut nimiä. Esikoisen nimestä päästiin heti sopuun. Kuopuksen nimi on kompromissinimi. Ei mikään suosikkini, mutta ainut joka kelpasi kummallekin. Nykyään olen tyytyväinen nimeen, vaikka se olikin miehen ehdotus.
kun kuuli raskaudesta. Minustakin se oli ihan ok, ja se jäi kutsumanimiksi jo raskauden aikana. Ja se nimi myös lapselle annettiin. Toisesta nimestä ei päästy yksimielisyyteen, joten päätimme antaa vain sen yhden, koska kumpikin meistä inhoaa toista nimeään.
Itse aikanaan olen saanut isäni ehdottoman nimen.
Omat 2 lastani ovat molemmat saaneet isänsä ehdottoman nimen.
Esikoisen etunimeä väännettiin kauan ja hartaasti. EHkä kappelin portailla päästiin viimein yksimielisyyteen nimesta :D
Keskimmäinen oli ainoa poikamme ja mies halusi pojalle ehdottomasti tietyn nimen tokaksi nimeksi. Ekaa nimeä mietittiin taas pää sauhuten nimilistat kädessä :D
Kolmas tenava oli ensimmäistä kertaa isänsä sylissä synnärillä, mies katseli tyttöä vähän aikaa ja totesi mulle, että tää on muuten ihan Nooran näköinen. Mitäs sanomista mulla tuohon oisi ollut ;P
terveisin norsuketjun AP. :D
Suomalainen Nainen on norsu lasikaupassa ja sairastuu äitiys- ja hoitovapaalla hybrikseen. Aijjuu, mutta se nimihän annetaan jo ennen hoitovapaata. No anyways, siitä se johtuu.
Mies ei hyväksynyt minun suosikki nimeä jonka olisin halunnut antaa tytöllemme, joten laitoimme hänen valitseman nimen. Toisen nimen valitsin minä :)
Tai ehkä niin, että eivät hyväksy kaikkia nimiä, mutta suurin osa heille ihan ok.