Lue keskustelun säännöt.
Törpöimmät muistolauseet?
31.03.2010 |
Tuli tuosta muistolausekeskustelusta mieleen että kukkakauppojen tms. muistolausekokoelmista löytyy itse asiassa tosi omituisia värssyjä. Kuka hemmetti käyttäisi esimerkiksi näitä?
Maiset valot sammuu kerran, syttyy yössä silmä Herran.
-tulee mielee joku Sauron
Nous viikate, suhahti niitos. Vain ihminen kuiskasi: kiitos.
Ikuinen rauha, onnellinen osa.
Surun portit on avoinna aina,
ovet onnen vain kiitävän hetken.
Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
-WTF???
Ei rimmaa:
Kauniisti laski keväinen päivä,
kultainen äiti matkalle lähti.
Kommentit (38)
Nous viikate, suhahti niitos. Vain ihminen kuiskasi: kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D Hieman outoa! Ei mitään muuta sanonut.
mun mielestä tää on ihan kamala ajatukseltaan. Meiltä on siis lapsi kuollut juuri ennen synnytystä ja joku laittoi tämän muistovärssyksi. Minulle tuli tuosta sellainen tunne, että oli jotenkin etukäteen päätetty, että mun lapsen pitää kuolla. Kuolema oli kuitenkin vain huonoa tuuria. Miksi terve lapsi olisi tarkoitettu kuolemaan? Mikä ihmeen tarkoitus sillä voisi olla.
Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu.
mun mielestä tää on ihan kamala ajatukseltaan. Meiltä on siis lapsi kuollut juuri ennen synnytystä ja joku laittoi tämän muistovärssyksi. Minulle tuli tuosta sellainen tunne, että oli jotenkin etukäteen päätetty, että mun lapsen pitää kuolla. Kuolema oli kuitenkin vain huonoa tuuria. Miksi terve lapsi olisi tarkoitettu kuolemaan? Mikä ihmeen tarkoitus sillä voisi olla.
Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu.
Mulle tulee tästä mieleen, kun keskenmenon jälkeen kaveri lohdutteli, että "tälläkin oli joku tarkoitus" - WTF?! Mikä tarkoitus voi olla sillä, että mun vauva kuolee? Henkistääkö se mua jotenkin? Tekee musta paremman ihmisen? Ei, ei se tehnyt. Se vaan sattui ja otti kipeää. Ei sillä ollut mitään tarkoitusta.
Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinun kuolemas kuolemanrannan niin ihanan lähelle tuo. On välillä sydäntemme vain virran kapea vuo."
Ylläolevaa kylmäisi varmaan myös se klassinen lasten muistolause "Ei ollut lapsemme tänne luotu..."
se ei ollut lapsemme tänne luotu on kanssa ykkösinhokki.
Siinä tulee jotenkin vääristynyt uskonnollisuus esiin, ajatellaan että ihmiset on vaan jumalan pelinappuloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinun kuolemas kuolemanrannan niin ihanan lähelle tuo. On välillä sydäntemme vain virran kapea vuo."
Siinä tarkoitetaan sitä erityistä tunnetta kuin ovi olisi hieman raollaan tuonpuoleiseen. Se tunne tulee paitsi kuoleman lähellä, myös syntymän jälkeen se on vähän aikaa läsnä.
Mutta tuo muotoilu =D
sitä, kun joku oli sanonut "Älä sure, nythän ne on paremmassa paikassa" kun mummo oli surrut n. viikolla 30 syntyneitä ja kuolleita kaksosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on tyhmiä, jotka ovat ikäänkuin värssymuodossa, mutta eivät tosiaan rimmaa.
Hymy hyytyi? Toi on niin kornia, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.
*On hymys hyytynyt, silmä sammunut, ei onnen lehmä sulle ammunut* Tässä toimisi ainakin loppusoinnut.
"Missä on surua, siellä on pyhäkkö."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
Itse haluaisin ehkä seuraavan:
"Elämä on ihmisen parasta aikaa - mutta mikään hyvä ei kestä ikuisesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...nyyhkittiin kaikki kirkossa, kun yksitellen käytiin laskemassa kukkia arkulle. Tunnelma oli maassa: setäni oli pidetty mies.
No serkkuni laski kukkansa hänkin. Niitä oli useampi erä: hän laski ruusun myös pienen poikansa puolesta, ja luki samalla ääneen pojan kirjoittaman kortin:
"Kaikkea hyvää Emppu-sedälle t. Teemu ja Omppu!" (Omppu on perheen mäyräkoira)
Siinä surullisessa tilanteessa iloinen viesti oli tosiaan yllätys - surusta huolimatta tyrskähdimme kaikki nauramaan :)
*On hymys hyytynyt, silmä sammunut, ei onnen lehmä sulle ammunut*
pois loppui vaiva ja valitus,
me vihdoin rauhan saimme.
Jos olisin ollut leskenä tossa tilanteessa, niin olis varmaan jäänyt tuo parhaimpana muistona mieleen.
...nyyhkittiin kaikki kirkossa, kun yksitellen käytiin laskemassa kukkia arkulle. Tunnelma oli maassa: setäni oli pidetty mies.
No serkkuni laski kukkansa hänkin. Niitä oli useampi erä: hän laski ruusun myös pienen poikansa puolesta, ja luki samalla ääneen pojan kirjoittaman kortin:
"Kaikkea hyvää Emppu-sedälle t. Teemu ja Omppu!" (Omppu on perheen mäyräkoira)
Siinä surullisessa tilanteessa iloinen viesti oli tosiaan yllätys - surusta huolimatta tyrskähdimme kaikki nauramaan :)
en malta olla kirjoittamatta runoa, jota pappani aina siteerasi. En tiedä onko totta vai ei. Romanien hautajaisissa: Aisa katkes, kärri kaatui. Kuului huuto, kuolo saapui. Loppui hevoskaupat sulta toivoo Akseli ja Hulda.
Älkää ihmeessä ottako tätä pilkkana, se ei todellakaan sitä ole.
oli muistovärssy.. aika läheisiltä ihimisiltä "kuin loukkaus" - Suurin suru on sanaton
Mulle tuli olo, et hei eikö mun suru olekkaan aitoa/suurta/yhtään mitään, kun haluan surra puhumalla..en olemalla hiljaa.
Yleensä en hirveesti näitä mieti, mutta tuo otti ja kolahti kuin viestinä.. En tiedä miksi.
Ja yleensäkkin kuka voi mitoittaa millanen suru on suurinta?? ihan kaikki suru on suurta, aitoa ja totisinta totta!
Elävästä elämästä tuli mieleen, kun joku törppö valitsi oikein hinku-uskovaisen värssyn ateistin hautajaisiin. Todella hyvä tapa kunnioittaa vainajaa... :(