Törpöimmät muistolauseet?

kuinka enää uskallan laittaa kenellekään muistovärssyä, kun kaikesta vilä loukkaannutaan:(



esimerkkinä tuo suurin suru on sanaton. tarkoittaa sitä että sen suuruutta eivät riitä sanat kuvaamaan. Älkää ihmetelkö jos ette jatkossa saa suruadresseja, ehkä ihmiset pelkäävät värssyillä loukkaavanasa.

oli muistovärssy.. aika läheisiltä ihimisiltä "kuin loukkaus" - Suurin suru on sanaton

Mulle tuli olo, et hei eikö mun suru olekkaan aitoa/suurta/yhtään mitään, kun haluan surra puhumalla..en olemalla hiljaa.

Yleensä en hirveesti näitä mieti, mutta tuo otti ja kolahti kuin viestinä.. En tiedä miksi.

Ja yleensäkkin kuka voi mitoittaa millanen suru on suurinta?? ihan kaikki suru on suurta, aitoa ja totisinta totta!

että värssyn antajat haluavat osallistua suruun, mutta mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan, tai anna oikeutta surun suuruudelle.

yhen "kerrostalokyylän" kuolinilmoituksessa:



" Ei verho enää heilahtanut.... "

Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.



Joskus kuoleman hetkellä surraan niin paljon, että unohdetaan ne hyvät asiat mitä vainajalle tapahtui elämänsä aikana. Mutta tottakait pitää miettiä kenelle tämä sopii, ehkä jo vähän vanhemmalle on parempi, kuin lapselle.

Miehen serkun haudalla eräs mies sanoi: Palataan asiaan!

...nyyhkittiin kaikki kirkossa, kun yksitellen käytiin laskemassa kukkia arkulle. Tunnelma oli maassa: setäni oli pidetty mies. No serkkuni laski kukkansa hänkin. Niitä oli useampi erä: hän laski ruusun myös pienen poikansa puolesta, ja luki samalla ääneen pojan kirjoittaman kortin: "Kaikkea hyvää Emppu-sedälle t. Teemu ja Omppu!" (Omppu on perheen mäyräkoira) Siinä surullisessa tilanteessa iloinen viesti oli tosiaan yllätys - surusta huolimatta tyrskähdimme kaikki nauramaan :)

siinä on kaikki.

yhen "kerrostalokyylän" kuolinilmoituksessa:

" Ei verho enää heilahtanut.... "

Toi olisi kyllä loistava kerrostalokyylälle =)

"Ei verho enää heilahtanut, en sulle eläessäs mitään mahtanut.

Vaan nyt olet meidän rapusta ikuisesti poissa, nariset ja kyttäät Taivaan kartanoissa .

Kerrostalokyylää muistaen T:Isännöitsijä ja talon väki"

äitini muistovärssyksi, ja minua se kyllä kosketti. Mitkään maailman sanat kun eivät voi sitä surun määrää kuvailla. Varmasti sinunkin omaisesi ajattelivat näin. Joten ota se lohdutuksena.

*naurelee vedet silmissä*

Paljon tinasit, paljon pilasit. Viimein kolvis kylmeni. -Tinurin leski seppelettä laskiessaan.

ollut todella vaikeuksissa adressia valitessa. Iäkkäälle sopivia tekstejä on paljonkin, mutta esim onnettomuudessa kuolleelle kolmekymppiselle perheenisälle oli tosi vaikea löytää mitään "sopivaa". Ja sellaista, ettei siitä tulisi vääriä mielleyhtymiä...

kuinka enää uskallan laittaa kenellekään muistovärssyä, kun kaikesta vilä loukkaannutaan:( esimerkkinä tuo suurin suru on sanaton. tarkoittaa sitä että sen suuruutta eivät riitä sanat kuvaamaan. Älkää ihmetelkö jos ette jatkossa saa suruadresseja, ehkä ihmiset pelkäävät värssyillä loukkaavanasa.

.. lauloin hiljaa mielessäni tuota. "Mä taimi olen sun tarhassa ja varten taivasta luotu..." Se lohdutti.



Kai minä sitten uskon Jumalaan ja iänkaikkiseen elämään niin vahvasti, vaikka en itseäni uskovaiseksi luokittele. Minulle lapsen elämä on suunnaton lahja, lapset muutenkin lainaa vaan - kasvatettaviksi annettu. Ajattelin, että jos lapseni kuolee, niin me kuitenkin saimme tuntea hänet, rakastaa ja pitää lähellämme -edes hetken. Taivaassa sitten tavataan taas.

Surun portit on avoinna aina, ovet onnen vain kiitävän hetken. .

vaikea löytää sanoja lohdutukseksi ja usein ne saattavat tuntua korneilta vaikka hyvää tarkoittavatkin, mutta ei niistä yleensä loukkaantua pitäisi. Tuo viikateriimi on kyllä sairas.



Englantilainen koomikko Spike Milligan halusi hautakiveensä jälkiviisaasti tekstin "I told you I was ill"

Nous viikate, suhahti niitos. Vain ihminen kuiskasi: kiitos.

Mutta idean ymmärrän hyvin. Varmaan käytetään sellaisen ihmisen kuollessa joka on jo "kitunut" ja itsekin toivonut kuolemaa pitkään. Viikatehan luonnollisesti on kuolema mutta tuo niitoskin viittaa siihen että tämä ihminen oli jo valmis lähtemään, kypsä ja odotti niittäjää.

"Mä taimi olen sun tarhassa ja varten taivasta luotu..."

Minua tämä lohdutti saadessani keskenmenon. Ei sitä tarkoiteta vähättelyksi vaan lohduksi että lapsi on hyvässä hoivassa hyvässä paikassa, että hänet tavallaan oli luotu valmiiksi taivaaseen, hän ei "joutunut" tänne käymään läpi elämän kipuja ja suruja. Tai näin minä sen koin.

Mutta minun isoisäni isoisän kuolinilmoitukseen laitettiin aikanaan se "ja tämän me teille ilmoitamme jotta ilomme olisi ylimmillään" (tai jotain vastaavaa, en muista tarkkaan). Ei siis tekstiä vaan raamatunkohta.



Oli paska mies. Joi, tappeli, nai ketä sattui ihan julkisesti, kotona käytti rajusti henkistä ja fyysistä väkivaltaa etc. Perhe vihasi aivan järjettömästi ja pojistaan tuli kaikista joko alkoholisteja tai absolutisteja. Vihattiin asuinseudulla yleisesti niin että osa lapsista (mm minun haarani) vaihtoi sukunimensä jotta töiden saaminen helpottuisi, oli omalla nimellä liika rasitetta. Pojanpojallaan eli pappallani oli tuo teksti kirjoitettuna pienelle paperilapulle ja se laitettuna hääkuvan alanurkkaan muistutuksena että haluaa elää elämänsä niin että puoliso ja lapset eivät vain odottaisi pääsevänsä vapaiksi... Ja niin elikin, isäni on kohta 30 vuotta sanonut haudalla aina hiljaa "tavataan taas". Ihmisiä lohduttaa eri asiat.