*-*Toukotoiveet*-* vko 4*

Jukra nämä sivut on olleet jumissa tällä viikolla...



Olin lääkärissä eilen; lääkärin mukaan vauva kasvaa hyvin ja on tällä hetkellä perätilassa, mitä vähän arvelinkin, kun potkut tuntuu ihan alavatsassa. No, masussa on vielä hyvin tilaa hyöriä ja pyöriä, joten ehtii siellä muutella asentoaan monen monta kertaa.



Miten Suomessa tehdään sokerirasituskokeita ja millä viikoilla ne pitäisi tehdä? Siinähän on ne tietyt rajat mutta tuntuu, että nykyisin sitä tehdään aika helposti, vai? Täällä on ajankohtainen rv 26-28, vielä ei ole ollut puhetta, tehdäänkö se vai ei. Mitkään "rajat" mulla ei kyllä täyty, mutta toisaalta se on niin pieni vaiva oman ja sikiön hyvinvoinnin kannalta, että taidan pyytää sen joka tapauksessa.



Sattui silmään tuo uutinen Arabiemiraateissa kuolleesta vauvasta...Aivan kauhea juttu ja täälläkin puhuttu matkustamisesta. Ei kenellekään toivoisi tuollaista! Ymmärrän kyllä, että vanhemmat arvostelevat suurlähetystön/vakuutusyhtiön toimia asiassa, tuossa tunnemyrskyssä on helppo osoittaa sormella ketä vain. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen ottaa itse riskin lähtiessään matkalle eikä sitä riskiä voi siirtää kenenkään muun harteille. Ulkomailla (ja vieläpä tuollaisessa maassa) ei sairaanhoito ja byrokratia vain pelaa niinkuin Suomessa eikä siinä välttämättä auta suurlähetystöt eivätkä muut, kun apua pitäisi saada heti. Tosi kurja juttu!



Nimistä; meillä on jo pojalle etunimi, mutta toista nimeä vielä pohditaan. Voi tietysti olla, että menee koko paketti uusiksi, jos nimi ei olekaan sitten "vauvan" näköinen, mutta eipä esikon kanssa ollut kuin toinen nimi, joka meni uusiksi. Kummeja on mietitty myös, näistä meillä sitten onkin näkemyseroa miehen kanssa. Minä haluaisin muutaman enemmän kuin mies...



Christina kommentoi näitä "ohjeiden antajia" ja masun taputtelijoita; ota ohjeet hymyillen vastaan, mutta on ihan turha ottaa niitä liian vakavasti. Se, mikä sopii toiselle, ei aina sovi toiselle. Jokainen on omanlaisensa äiti, jokainen tekee omat ratkaisunsa. Joskus tuntuu kamalalta, miten äitiydestä tehdään sellainen myytti; "hyvä äiti tekee vain niin ja näin...". Ei ihme, että siinä stressaantuu, kun joka suunnalta tulee ohjetta, miten PITÄÄ tehdä ja näitä ohjeita saattaa olla hyvässä lykyssä yhtä monta kuin on ohjeiden antajaa. Vinkkejä kannattaa laittaa "korvan taakse", niistä voi olla hyötyä, jos omat konstit loppuvat kesken. Mutta hyvän äitiyden mitta ei ole se, miten synnyttää, millaisia vaippoja käyttää, täysimettääkö x kuukautta tms. Mullekin on tuputettu jos jonkinmoista ohjetta, ja mulla sentään on jo yksi lapsi...Ihan kuin olisin joku täysin tollo, heh. :)



Marvikille hyvää matkaa, ne Instrun lentosukat ON hyvät, suosittelen. Oon nyt pitänyt töissäkin niitä ja oon tykännyt tosi paljon. Varmasti reissu menee hyvin ja olet kuitenkin suurkaupungissa, jossa on apu tarvittaessa lähellä. :)



Mukavaa viikonloppua!!

Toivottelee Maria rv...ööh 24? Ei pysy laskuissa...

alkaa viikot vaan lisääntyy ja maha tullut esiin kunnolla, asiakkaille jo ilmoittanut et pari k vielä palvelen sit poistun, olleet et häh missä sun maha on? hih..

viimeksi kun en pahemmin raskautta maininnut moni ihmetteli kun jäin äippälomalle et missä välissä se mahan kasvatti?

seisominen alkaa olla jo tuskaa, tuntuu kuin viiltelevä puukko levittilis paikoja, auts!!!

supistuksia tullut tiheemmin mutta ovat nyt ei niin kivuliaat onneksi, eli harjotus suppareiksi ne lukisin..



tuli vaan mieleen tuo ilokaasu, mun aina ollut ystävä kolmessa aikaisemmassa synnytyksessä, että vieläkö sitä saa, kun jotenkin jääny mieleen että joskus kesän tienoilla olisin lukenut että keski-suomen k-s ei enää saisi ilokaasua, joten nyt tuli hätä et kamala jos muistan lukemani väärin??

oikaiskaa heti jos olen väärässä tuon ilokaasun suhteen, sillä muita kivunlievityksiä en tahtoisi, piikkejä pelkään, kohdunkaulan puudutteen kerran saanu mut niin pahassa kivussa et oli pakko heltyä ja ottaa se.



vaikka ennen en ole synnytystä pelannyt ja hyvät kokemukset olleet, nyt on öitä menny valvoessa ja miettiessä. unissani huutanut ja hikoillut, jotenkin pientä pelkoa tullut, ei se kipu pelota vaan se et menee jotain pieleen. jotenkin puistattaa se synnytys ja pelotta, en osaa selittää miksi ja mikä, mut koskaan ei ole aikaisemmin tälläisä tunteita ollut...



kelan papereita pitää tutkia, mut palautan vasta viime tipassa, koska lasketaan viimesen 6kk mukaan, ja osa-aikasena olin marraskuhun asti ja sen jälkeen vasta koko aikainen, joten kuukausia pitää kerryttää =)



olisin kyllä loman tarpeesa jo, mut koitan jaksaa vaa painaa töitä..



lapset jo kyselee milloi se syntyy, mut sinnehän on onneks vielä aikaa. olen sanonut et sitten kun lumet lähtee ja se on tarpeeksi iso ja "valmis" vauvaksi. siis kehittynyt.



mut nyt petii makoilee jalkoja särkee...



korasa ja viikkoja jotain

Jospa minäkin taas jotain rustailisin.

Ollaan pojan kanssa kaksistaan kotosalla, kun mies lähti kaverinsa kanssa muutamalle tuohon lähi baariin. No, poika toki nukkuu jo, mutta itse en vielä malta mennä sänkyyn saati nyt nukkumaan. Luultavasti nukun vasta sitten kun mieskin kotiutuu. Ei osaa jotenkin nukkua ennen kuin on kuullut, että toinen on varmasti päässyt takaisinkin reissultaan.



Kovasti oli juttua masun taputtelijoista.

Kumma kyllä, en juurikaan ole niihin törmännyt. Edellisessä raskaudessa en kertaakaan ja toistaiseksi en tässäkään ja hyvä niin. En tykkäisi siitä ollenkaan, että vieras tulisi taputtelemaan masua tuosta vain.

En tosin ole huomannut juuri edes muiden neuvovankaan koskaan noissa vauvanhoitoasioissa. Olenko sitten vain niin hyvä sivuuttamaan ne vai mikä lie, mutta en siis tosiaan ole tuollaiseen törmännyt. Olen tosin aika omapäinen tietyissä asioissa, että vaikka minua joku nyt rupeaisi neuvomaankin, niin kyllä kuitekin tekisin niin kuin itse parhaimmaksi näkisin, jos ei ne neuvot ole meille sopivia. Tosiaan, parasta on kuunnella ennen kaikkea itseään ja sitä omaa vauvaa. Yleensä äiti itse parhaiten tietää, mikä omalle lapselle on se paras ratkaisu.

Itse mielelläni kyllä lueskelen muiden kokemuksia ja otan vastaan neuvojakin, mutta sovellan niistä sitten aina parhaat meidän perheeseen sopiviksi. =)



Myös minä kävin neuvolassa tuossa keskiviikkona ja kaikki näyttäisi olevan ihan kunnossa. Sf-mittakin menee nyt tuossa keskikäyrän paikkeilla, oli nyt muistaakseni 20cm, kuten esikostakin, joten ihan mielenkiinnolla nyt seurailen että pysyykö siinä ja minkä kokoinen pötkylä sieltä sitten tulee. =)

Sokerirasituksessa en ollut esikosta enkä tiedä joudunko siihen nytkään. Ainakaan siitä ei ole ollut puhetta. BMI mulla on tosin aina ollut sen alarajan alla, joten jos se on heillä kriteerinä, niin silloin en siihen todennäköisesti joudu nytkään. Mutta, olen kyllä lukenut jostain että noita sokerirasitustestejä olisi ruvettu tekemään enemmän, ihan normi BMI:n omaavillekin. Se kun ei kait ole siitäkään kiinni, että tuleeko se raskausajan diabetes.. ja toisaaltahan se tietysti on hyväkin mennä, niin osaa sitten ruokavaliolla tai muulla hoitaa ajoissa tuota mahdollista diabetestä.



Korasa mietiskeli tuota ilokaasua..

Mäkin kyllä luin, että siitä oltaisiin luopumassa aika monessa paikassa tai joissain jo luovuttu, mutta en kyllä muista, että missä.



Kovasti on ollut keskustelua myös matkustelusta.

Itse en kyllä varmaan ulkomaille enää tässäkään vaiheessa lähtisi (vaikka vielä olisi ihan turvallistakin, mutta olen vain niin jotenkin sellainen huolehtija tyyppi), mutta oishan se kyllä ihanaa päästä lämpöön ja aurinkoon juuri silloin kun täällä on nuo pahimmat loskat ja vesisateet. Nyt on kyllä todella ihanaa, kun on lunta reilusti ja pikkuinen pakkanen.

Edellisessä raskaudessa jaksoin kyllä tosi hyvin mennä ja olla, mutta kyllä varmaan muutama viikko ennen laskettua aikaa(oisko pari viikkoa ennen ollut), kun käytiin vielä äitini luona tunnin matkan päässä meiltä, huomasin etten enää jaksa autossa istua. Rupesi tekemään masussa jo vähän tukalaa tuo istuminen ja paikoillaan olo. Se jäikin sitten viimeiseksi "pidemmäksi" autossa istumiseksi ennen kuin tuo esikko syntyi.



Jep..

Nyt tarttee kyllä varmaan lopetella ja ruveta kohta puuhaamaan itteäänkin petiin. Voisi vaikka lukea hetken kirjaa tai jotain.



-viivi ja toivo rv 22+5-

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, odotus on sujunut jotenkin niin tasaisesti:) Neuvolassa käytiin maanantaina, kaikki oli niinkuin pitääkin. Hermot on meinannut kelan lappujen kanssa mennä.. Se on varmaan aika yleistä! Jos jaksan olla vielä töissä, niin luulen, että tulot nousis sen kaksikymmentä prosenttia, joten haen ainakin alustavasti äitiyspäivärahaa 6kk perusteella.. Saa nyt nähdä. Asumistuenkin kanssa on vähän sumplimista, kun ei tiedä rahan kokoa ja myöskään en tiedä onko mieheni töissä kesällä vai ei. Kun sen työpaikalla on just sopivasti yt-neuvottelut käynnissä:( Mies opiskelee pääasiallisesti vielä ja hänhän ei saa lapsen syntyessä opintotuen asumislisää enää, jos asuu lapsensa kanssa samassa taloudessa, ihania koukeroita:) Tampere-lisästä pitäis myös soitella miten ja milloin haetaan..

Käytiin myös varaamassa Vauvatalo Johannasta turvakaukalo, sellainen ruskea-vihreä Gracon joku hieno, mieheni on enemmän erikoistunut noihin malleihin:) Siinä oli myös jalusta, joten ei tarvitse turvavöiden kanssa riehua joka kerta:) Nyt ei muuta tarvitse hankkia kun, ehkä pinnasänky, pitää tsekata miehen siskon oma ensin.. Ikealla oli ihana kirkkaan sininen, missä oli laskettava reuna, paha sanoa taas minkä laatuinen on mutta.. Pitää varmaan keväällä yhdistää ikean reissu ja ystäväpariskunnan moikkaaminen. Pitää vaan aluksi löytää haukuille yöseuraa:)

Taas jutut pyörii oman masun ympärillä.. Mutta ehkä annatte anteeksi:) Kuinka moni on muuten miettinyt hoitovapaalle jäämistä jo nyt? Mitenkäs kesälomien pito? Itse toivoisin jaksavani kotona siihen asti kun öttimötti on kolme, meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, kun ei ole asuntolainaa pukkaamassa päälle:) Sitten olen jo innoissani höpöttänyt, että toinen öttimötti olis myös hauska kolmen vuoden sisään, mies on ollut vähän toppuutteleva:"Katsotaan nyt miten pärjätään ensimmäisen kanssa!" Itselläni ja pikkuveljelläni on ollut vähän yli kolme vuotta ikäeroa ja ollaan oltu kyllä hurjan läheisiä ja meistä on ollut paljon seuraa toisillemme. Päivä kerrallaan ja jaksamista kaikille<3



Hanna ja Öttimötti 23+6