Te, jotka olette saaneet esikoisen vasta 30-vuotiaana tai myöhemmin!

-valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana

-halusin tehdä valmistumisen jälkeen useampia vuosia kunnolla töitä saadakseni jalkaa ovenrakoon

-halusin olla varma, että mies kelpaa isäksi

-halusin matkustella ja tehdä ihan mitä ikinä huvittaa

-lastensaanti ei edes kiinnostanut kuin vasta 30+ iässä

-perheessäni ja suvussani 30+ ikä on aivan tavallinen lapsensaanti-ikä, tulemme näet PAREMMISTA PIIREISTÄ!

Lisäksi opiskelin ulkomailla 32-vuotiaaksi asti (väittelin kun esikoiseni oli 5 kk vanha). Puolisokin oli löytynyt vasta muutamaa vuotta aikaisemmin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut aloittaa lastenteko aikaisemmin, mutta toisaalta olen iloinen että minulla on juuri tämä elämä enkä sitä muuksi muuttaisi.

sain lapsen 36v ja nyt han on 7 ja mina 43. taydellinen yhdistelma!!

joka hokee, että lapset pitää tehdä nuorina. Sama naistyyppi ripustautuu eka poikaystävään ja alkaa vinkua kihloja. Suhde ei toimi, mutta kaikkeen alistutaan, että se mies pysyisi ja saisi tehdä sen lapsen.

Lapsi tehdään ja suhde on päin persettä kun on alettu kimppaan joku kypsymättömän teinin kanssa. Itsekin ollaan vielä ihan pentuja, mutta onpa saanut lapsen nuorena.

Alkaa uusi nuoruuden etsintä ja kapakkaelämä. Lapsi viettää mummoloissa viikonloput kun äiti elää elämätöntä nuoruutta uudessa sinkkuhuumassa.

En ollut aiemmin tavannut miestä jonka kanssa olisin oikeasti voinut perustaa perheen. sitä ennen olin seurutelusuhteessa miehen kanssa, joka eli henkisesti jotain teinielämäänsä eikä ikinä olisi ollut valmis mihinkään tällaiseen...

En ole koskaan ajatellut että lapsia pitäisi hankkia mahdollisimman nuorena huolimatta siitä onko kumppani sopiva vai ei. Rahalla tai työpaikalla tms ei ole mitään väliä, niitä ei tarvitse olla ennen lapsia. Mutta kunnollinen parisuhde täytyy olla.

Uskallatko tehdä toisen kun on jo yksi vaativa lapsi. Meidänkin esikoinen on vaativa lapsi, toinen ollut todella helppo. Vauva-aika ensimmäisen kanssa oli vaikeaa, toisen kanssa niin helppoa. 37-vuotiashan on vielä nuori. Äitini sai kuopuksensa 38 vuotiaana kultaisella 70-luvulla silloin häntä pidettiin iäkkäänä. Tunnen äidin joka sai ensimmäisensä 39v ja toisen 41v ja hän on hieno äiti.



Ise sain ensimmäisen melkein 30v (täytin sinä vuonna) ei ollut aiemmin uskaltanut... rakennettiin taloa ja puolisonkin tapasin vasta 25v, sitten alkoi ajatella, että vielä ehtisi ja ehkä toisenkin.

Aikaisemmin emme halunneet lasta.

lukion jälkeen opiskelin, vietin monipuolista yliopistoelämää, reissasin lomat, asuin ja opiskelin ulkomailla pari vuotta, palasin suomeen opintojen pariin, nautin vapaudesta, kulttuuririennoista jne. Opintojen loppuvaiheessa aloin tehdä jo oman alan töitä, valmistuin, siirryin kunnolla työelämään.

Tein töitä, vietin monipuolista vapaa-aikaa, matkustelin jne.

Päivääkään en vaihtaisi pois, mahtavaa aikaa =)



Nyt olenkin sitten oikea kotihiiri ja nautin lapsista 100%. Reissaamme toki paljon kun kummallakin on takana ns. kansainvälisiä vuosia + ystäviä maailmaalla. Lapset ovat luonnollisesti aina reissuilla mukana.

Lapset ovat molempien eli ei ole vain minun päätös. Yhdessä olimme olleet jo vuosia mutta vasta 6v jälkeen mies oli valmis yritykseen. En halunnut painostaa. Keskenmenojakin oli mutta 4 ihanaa lasta saimme.

(aloimme seurustella kun olin 27 v) ja lisäksi ensin tuli yksi keskenmeno. Olin 31 kun saimme ensimmäisen lapsemme.

sain esikoisen luomuna 32-vuotiaana

Tiesin jo teininä, etten halua äidiksi alle kolmekymppisenä.

Parikymppisenä elämä meni enemmän opiskellessa, opiskelijaelämää viettäessä, uraa aloittaessa ja matkustellen.

Ei silloin käynyt mielessäkään perheen perustaminen.



Nyt olen onnellinen perheenäiti ja tyytyväinen elämääni :)

Mikä siinä on että 3-kymppinen on JO?



Että menee lapsen saamaan VASTA 30- vuotiaana?



Sain neljännen kun olin 30- vuotias. Ja esikoisen sain 24- vuotiaana. Ihan sama vaikka olisin saanut esikoisen 3-kymppisenä. Mitää se 5 vuotta käytännössä tarkottaa?

Voisin kuvitella saavani lapsen vielä 40+ ikäsenä, hui kamalaa!



Anoppini sai esikoisensa 16- vuotiaana. Pressalta sai luvan mennä naimisiin. Jokkut mammat tekisivät miehestä ilmotuksen. ;)

30-vuotiaana haluan aikaisintaan lapsen. Kumppanin löysin jo 21-vuotiaana, eli 9 vuotta söin pillereitä.



Miksikö?

- Koska haluasin tehdä töitä ulkomailla ja teinkin

- Koska haluasin opiskelella valmiiksi

- Koska olen koulutukseltani aikuiskasvatustietelijä ja tiedän ihmisen kypsysmisestä paljon. Tiedän siis, että omat luurangot pitäisi kohdata ennen lapsen tekemistä. Odottelin näitä luurankoja.

- Koska en nähnyt mitään, en yhtäkään syytä, miksi olisin tehnyt lapsen nuorempana.

Mikä siinä on että 3-kymppinen on JO? Että menee lapsen saamaan VASTA 30- vuotiaana? Sain neljännen kun olin 30- vuotias. Ja esikoisen sain 24- vuotiaana. Ihan sama vaikka olisin saanut esikoisen 3-kymppisenä. Mitää se 5 vuotta käytännössä tarkottaa?

sitten mietitään täällä että voi voi miten vanhoja äitejä. 30-vuotias on mielestäni todella nuori.

on muistaakseni juurikin 30 tai sitten 31 vuotta.

Yksikään heistä ei ollut "vielä valmis" saamaan lapsia. Kas kummaa, jokainen (4) heistä, on sittemmin minun jälkeeni heti hankkinut lapsia seuraavan tyttöystävän kanssa. Yritän elää olematta katkera itselleni, mutta mietin aika ajoin miksen silloin tajunnut vaihtaa aiemmin miestä??? Miksi kulutin niin paljon aikaa uskoen, että mies joskus olisi valmis?



Nyt olen melkein 40v eikä ole miestä; tässä iässä kunnon miehet on jo viety. Silti haaveilen lapsista, niinkuin olen 24 vuotta jo haaveillut.

Ja olen päättänyt hankkia lapsia yksin.



Ei ideaalia kenellekään, mutta elämä ei aina mene niinkuin sen suunnittelee tai toivoo!

Lapsenhankkiminen aloitettiin meillä, kun olin 22 v. (yliopisto-opinnot tässä vaiheessa vielä kesken). Seurauksena oli kolme keskenmenoa ja kova odotus, että täyttäisin 25 v. ja voisimme aloittaa adoptioneuvonnan.



Adoptoimme vuosien odotuksen jälkeen kaksi lasta ja päätimme, että lapsiluku on nyt täynnä.



Tässä välissä ehdin valmistua, hankkia toisenkin yliopistotutkinnon ja päästä vakitöihin.

Nyt, hupsista vaan, olenkin kolmevitosena yllättäen ja suunnittelematta raskaana.:-)



Ei hassumpi yllätys, mutten ole tätä niin ihmeellisenä ikänä vielä pitänyt, koska olen kuitenkin jo äitielämää viettänyt, kun taas useimmat korkeakoulutetut ystäväni vasta hankkivat miestä tai ensimmäistä lastaan.

Siis synnyttäjien keski-ikä ihan koko maa mukaanlukien ammatista riippumatta on tällä hetkellä 29 v. ja nousussa koko ajan.



Itsekin esikoiseni juuri kerkesin synnyttää ennen kuin 30 napsahti lasiin.. eipähän tullut ikäkriisiä, kun tuli vauva. ;)

alkoivat lisääntymään vasta yli kolmekymppisinä. Yliopistotutut, jotka eivät väitelleet menivät töihin muutamaksi vuodeksi ja alkoivat lisääntyä siinä 26-28-vuotiaina.

mutta vastaan kuitenkin. En halunnut sitoutua aikaisemmin. Halusin viettää vapaata nuoruutta ja opiskeluaikaa, hankkia koulutuksen rauhassa ja työpaikan. Kun tapasin mieheni yli kolmekymppisenä, halusimme viettää ensin kahdenkeskistä aikaa matkustelemalla yms. Nyt meillä on kaksi pientä lasta enkä kaipaa baariin tahi maailmalle vaan nautin tylsästä arjesta. Kaikki aikanaan. En myöskään ole tuntenut muuttuneeni väsyneeksi vanhukseksi, joten lastenteko yli 35-vuotiaana ei mietityttänyt siinä mielessä. Kukaan meistä ei tiedä elinpäiviään, joten turha maalata piruja seinille ja tehdä asioita jossain keskimääräisessä tai biologisen kellon määrittämässä iässä, vaan silloin kun aika on itselle ja kumppanille hyvä. Tämä lienee vaihtelee kuten muukin tässä elämässä, mutta pitääkin kuunnella itseään.