Sosiaalisuudesta
aika lailla painotetaan sitä että pitää olla sukulaisten kanssa tekemisissä, pitää pystyä puhumaan tilanteessa kuin tilanteessa, solmia suhteita joka käänteessä...
Entäs kun olet ollut sellainen ja huomannut että
a) susta puhutaan joka käänteessä
b) susta puhutaan enimmäkseen paskaa ja arvostellaan
c) jokaista liikettäsi, puhettasi, aikomustasi tarkkaillaan ja odotetaan mitähän seuraavaksi tapahtuu.
Sosiaalisuus on ylikorostettua paskapuhetta. Parempi kun valitsee itse seuransa.
Kommentit (13)
ei katsos ole se etten olisi tilaa antanut, vaan ilmeisesti se että olen antanut sitä liikaa.
Ja pidän itseäni nimen omaan aitona ihmisenä. Alkaa vain tuntua että suurin osa on kaikkea muuta kuin aitoa...joka osaa kiivetä niin osaa sitten. Henkinen huoraaminen saa osaltani riittää.
Minulle eräs ystävä soittelee ja puhuu omista asioistaan tunnin, joskus kaksi. Saattaa puhelun alussa kysäistä "mitä kuuluu?" korrektisti, mutta ei jää kuuntelemaan vastausta. Puhuu, puhuu ja puhuu.
Sitten jossain vaiheessa sanoo että "nyt pitää mennä, MOI". Minä olen sen puhelun/keskustelun aikana sanonut aijaa, niinkö, mmmm, juu, ahaa....
Olen nimen omaan ollut aina se joka kuuntelee ja on huolissaan. Se on ilmeisesti liikaa? Liikaa kiltteyttä ja hyvää tahtoa? Kaikki tuollainen on käännetty mua vastaan.
Harva oikeasti tajuaa miten käyttäytyy toisten silmissä.
epäsosiaalista, kunhan osaa tehdä sen sivistyneesti. Välttele niiden tapaamista, joiden kanssa et halua viettää aikaa, mutta älä puhu heistäkään muille pahaa. Sosiaalisesti taitava ei juutu riitelemään tai joudu katkaisemaan välejä keneenkään vaan osaa luovia vaikeissakin tilanteissa. Martyyriasenne ja yksin oikeassa oleminen kertoo jotakin sinunkin ongelmistasi.
Olen nimen omaan ollut aina se joka kuuntelee ja on huolissaan. Se on ilmeisesti liikaa? Liikaa kiltteyttä ja hyvää tahtoa? Kaikki tuollainen on käännetty mua vastaan.
että toi kolmosen kuvaama tapaus kuvittelee samoin itsestään. Ihan vilpittömästi. Että hän antaa tilaa ja on kiinnostunut muista ja on hyvää tahtoa ja hänen neuvonsa ovat erinomaisia ja kaikille hyväksi ja ihmiset eivät vaan ymmärrä omaa parastaan kun yrittävät päästä hänen hämähäkinverkostaan ja sitten kaikki ovat häntä vastaan ihan siksi kun hän on niin kiva. Mut se on just sitä kuvitelmaa. Kun tarpeeksi tosissaaan kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä niin sitä ei edes huomaa, ettei asia olekaan muiden kannalta ihan niin.
joka on pahiten arvostellut, on just se joka on sotkenut koko pakan? Hän on se joka on eniten laverrellut asioitani. Mustamaalannut oikein kunnolla.
En ole liian herkkänahkainen, enkä kuvittele, tapahtuneet on todellisia asioita, minulle on sanottu päin naamaa ja olen kuullut asioista muilta.
Harva oikeasti tajuaa miten käyttäytyy toisten silmissä.
tuohon pitäisi pystyä pyrkimään.
epäsosiaalista, kunhan osaa tehdä sen sivistyneesti. Välttele niiden tapaamista, joiden kanssa et halua viettää aikaa, mutta älä puhu heistäkään muille pahaa. Sosiaalisesti taitava ei juutu riitelemään tai joudu katkaisemaan välejä keneenkään vaan osaa luovia vaikeissakin tilanteissa. Martyyriasenne ja yksin oikeassa oleminen kertoo jotakin sinunkin ongelmistasi.
samaa mieltä, sosiaalisesti taitava ei joudu tuollaisiin tilanteisiin.
Hankalien ihmisten kanssa ei ehkä kannata olla niin välitön kuin olet ollut. Pidä keskustelu yleisemmällä tasolla.
on päässyt liian 'lähelle', ts liikaa reviirilleni ja revitellyt siitä kaikille.
On totta että pitää opetella keskustelemaan yleisemmällä tasolla. Mulla taitaa olla heikko ihmistuntemus.
sosiaalinen ja empaattinen ihminen, ihan siis vilpittömästi. Kunnes sitten aloitin teatteriharrastuksen, jossa käytiin läpi erilaisia harjoituksia. Mä vasta silloin tajusin, että olin vuorovaikutustilanteissa oikeasti dominoiva, painostava ihminen. Se oli aika pysäyttävää, koska mä olin jotenkin kuvitellut noi em. ominaisuudet liittyy ilkeilyyn ja tietoiseen toisen manipulointiin, enkä mä ole mitenkään pahansuopa tai arvosteleva ihminen.
Noi harjoitukset oli tosi pysäyttäviä, ja aloin opetella uudenlaista sosiaalisuutta. Asiat on sujuneet sen jälkeen useimpien kanssa paljon paremmin!
jossain muodossa.
Tekis varmasti terää nähdä itsensä oikeassa valossa.
tosin ei ole sukulainen vaan työyhteisössä. Hän siis ontekemisissä, puhuu tilanteessa kuin tilanteessa ja solmii suhteita joka käänteessä. Ja hänestä puhutaan, häntä arvostellaan eikä oikein tykätä ja (kauhulla) odotetaan, mitä hän seuraavaksi tekee.
Tämä johtuu siitä, että kaikki tuo "sosiaalisuus" mitä hän koko ajan säheltää, on täysin yksipuolista. Hän on kuin ratsastuksen opettaja piiskan kanssa keskellä maneesia: kokoajan puhuu muiden päälle, ei ikinä kuuntele,, ei ikinä odota puheenvuoroa, ei ikinä arvosta toisen mielipidettä, ei ikinä anna toisillekin tilaa. Siihen ollaan aika väsyneitä.
Katsos kun sosiaalisuus ei ole vain sitä, mitää SINÄ teet ja puhut ja olet. Se on myös sitä, mitä muut sinun ympärilläsi tekevät ja puhuvat ja ovat. Anna monologisi ohessa vähän tilaa muillekin niin sosiaalisuutesi muuttuu paljon aidommaksi...