Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aviomiehenä työnarkomaani, eroko ainoa vaihtoehto? :(

Vierailija
29.03.2010 |

Olemme mieheni kanssa olleet pitkään yhdessä ja lapsia meillä on neljä, mies sanoi haaveilevansa viidennestä, mutta tässä tilanteessa en halua tähän yhtään enempää lapsia.



Mieheni on työnarkomaani, ei itse sitä kokonaan myönnä, tietää kyllä tekevänsä paljon ja nyt viime vuosina aivan liikaa töitä. Elämämme ei kuitenkaan aina ole ollut tällaista. Tiesin jo alkaessani mieheni kanssa seurustella, että tiettyyn aikaan vuodesta häntä ei paljoa kotoa näy ja tämän ymmärrän, mutta nyt häntä ei ole näkynyt juuri ollenkaan kotona muuten kun kääntymässä.



Ensimmäiset 8v oli aivan ihania suurimmaksi osaksi, 5v yhdessä olon jälkeen saimme esikoisemme ja vuoden päästä syntyi toinen ja mies oli onnellinen ja osallistuva isä ja teki töitä vain sen normaalin määrän. Parisuhteemme voi tuollon todella hyvin ja toki riitojakin oli, mutta kaikki selvitettiin ilman suurempaa kriisiä. Toisen lapsen ollessa pari vuotias mies alkoi viihtyä enemmän töissä, vaikka meillä ei ole rahasta ollut koskaan puutetta, että sen takia pitäisi töissä olla pitkiä päiviä. Vajaa pari vuotta tuota katselin kunnes keskustelin miehen kanssa tästä ja hän lupasi vähentää työntekoa. Näin tapahtuikin ja oltiin taas jonkin aikaa onnellisia (reilu 2v) ja annettiin kolmannelle vauvalle lupa tulla. Raskauduin melko pian, mutta yhden sijasta tulokkaita olikin kaksi. Kaksosten synnyttyä mies teki vielä reilun vuoden normaalia työpäivää, mutta nyt on taas mennyt kohta vuosi niin, että mies on töissä aamusta iltaan ja minä olen lasten kanssa.



En vaan enää jaksais tällasta vuoristorataa, että hetki menee hyvin ja sit taas saa/joutuu kaiken hoitaa yksin. Haluaisin, että mies tekisi vain sillon kun on pakko pitkää päivää ja muuten sitten olisi perheensäkin kanssa. Olen kyllästynyt olemaan aina välillä yksinhuoltaja parisuhteessa.



Tiedän siis kyllä, että elämiseen tarvitaan rahaa, mutta kun mies tekee töitä paljon enemmän kun oikeasti olisi tarvis ja tämä aika on minulta ja lapsilta poissa.



Ero on se viimeinen vaihtoehto, rakastan miestäni ja tiedän hänen olevan todella hyvä isä ja aviomies sillon kun haluaa, mutta työ tuntuu olevan aika ajoin paljon tärkeämpää.



Mutta mitä muuta voin tehdä kun keskustella miehen kanssa? Siis kun puhe auttaa vain hetken ja taas ollaan takaisin lähtöpisteessä.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
30.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työnteosta siis jatkuvasti työssä olemisesta on puhuttu ja puhuttu. Jos mies jossain vaiheessa yrittää olla enemmän kotona niin on kokoajan tosi hermostunut ja nään, että mielessä pyörii vain ne työasiat. Mies ei ajan kanssa muutu ja olenkin päättänyt, että mun täytyy muuttua. Rahasta ei ole pulaa ja olenkin siitä onnellisessa asemassa, että olen ollut "kotirouvana" 16 vuotta. Lapset kasvaa ja koko ajan on enemmän aikaa tehdä omia juttuja. Ap, kyllä tähän tottuu kun asennoituu niin, että on "yksinhuoltaja". Mies kuitenkin on olemassa ja yleensä ainakin ehtii yöksi tulla kotiin ;-)


miten hitossa tuo voi olla mahdollista täällä

Vierailija
22/23 |
30.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä ihmeen skype numero?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
30.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos et osannut lukea, niin meillä ei ole minkäänlaista parisuhdetta tällä hetkellä. Mies asuu töissä ja kotona käy vain nukkumassa/valittamassa millon mistäkin. Kyse ei todellakaan ole siitä, että valitan siksi, koska minulla olisi tylsää. Valitan siksi, että lapset joutuvat kasvamaan ilman isää, joka kuitenkin asuu samassa huushollissa ja minä kaipaan sitä puolisoa, siis että mies olisi oikeasti läsnä arjessa.

Jos tämä jatkuu näin (mikäli jaksan katsella tätä niin pitkään), niin kun lapset lentää pesästä niin meillä ei ole enää parisuhdetta vaan ollaan vieraannuttu toisistamme. Meitä kuvaa tällä hetkellä paremmin sana kämppäkaverit kun mikään aviopari, koska mies ei ole ikinä kotona eikä osallistu mihinkään ja kaikki on minun vastuullani. Vaikka rakastan miestäni, niin välillä todellakin tuntuu siltä, että olisi parempi erota tai edes väliaikaisesti muuttaa erilleen, jos mies sitten tajuaisi mitä on menettämässä. En halua elää loppuelämääni liitossa, josta puuttuu se toinen osapuoli.

Mutta täytyy taas kerran miehen kanssa keskustella ja sanoa, että tiettyinä päivinä tulisi aiemmin kotiin ja sillon olisi lasten kanssa ja minä pääsisin vaikka lenkille tmv. Olisin ihan tyytyväinen siihenkin, jos mies vaikka kolmena tai neljänä iltana viikossa tulisi kotiin kolmen aikoihin ja olisi lasten kanssa. Lapset todellakin kaipaavat isäänsä ja haluaisivat olla hänen kanssaan, mutta ei se onnistu kun hän on aina töissä.

ap

Anteeksi vaan, mutta kuulostaa siltä, että valitat turhasta. Ei se helppoa ole kahden työssäkäyvänkään kotona. Yhteinen arki on kortilla pitkien työpäivien ja erityisesti pitkien työmatkojen takia, ja joskus molemmilla työt tulevat kotiin. Lisäksi minä teen lähes kaikki kotihommat töiden jälkeen. Mene töihin, niin saat vaihtelua päiviisi!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän yhdeksän