Jos esikoistaan odottava kyselee sinulta että millaista se vauva-aika on, niin mitä kerrot hänelle?

ja nauti vauvasta aina kun jaksat.

Sitähän se oli..

minun esikoisen kanssa oli. Se oli pelkkää ruusunpunaista onnea. Uskokoon ken tahtoo. Olin äiti 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen ja olin pakahtua onneen. Vauva oli tyytyväinen eikä ollut univelkaa.



Toinen lapsi tuli alle 2 vuoden ikäerolla ja se onkin jo eri tarina ilman punaruusuja =D

Onhan se ihanaa, mutta on se rankkaakin. Mitä siitä sen enempää.

Tosin minun kokemukseni olivat harvinaisen raskaita lapsen sairastelun takia. Tiedän, että on olemassa myös mukavia ja helppoja vauva-aikoja. Mutta ystäville kerrotaan asiat rehellisesti. En olisi ymmärtänyt, jos joku oma ystäväni olisi minulle valehdellut kun itse odotin esikoista.

Että kannattaa varautua ihan mihin tahansa ja ottaa mitä vastaan tulee. Ja kerron, että meillä oli melkoisen rankka vauva-aika, mutta suurimmalla osalla on helpompaa ja kyllä siitä rankemmastakin selviää.

Olen elänyt lasteni vauva-ajan sumussa, nukkumatta hetken torkahduksia pidempään enkä ihan oikeasti muista ekoista kuukausista juuri mitään, lähempänä vuotta muisti palailee.

olen taas nauttinut koko päivän lasteni seurasta. Tyttö 3v. ja poikavauva 4 kk. Itse tykkään kauheasti vauva-ajasta. Toki väsymystä löytyy meiltäkin ym. arjen haasteita. Mieskin paljon pois kotoa, epäsäännöllisten työaikojen takia... Mutta kehottaisin nauttimaan täydestä sydämestä!

vauva-aika on aina ollut ihanaa!! Jokaisen aikaan omalla tavallaan, ja toki on ollut päiviä, jolloin väsyttää, mutta kaikkinensa kehottaisin nauttimaan vauvasta ja niistä ensimmäisistä kuukausista täysillä, vauva on niin vähän aikaa pieni.



Hirveä haikeus itselläni, kun nuorin on jo 2v, ja enempää vauvoja ei meille ole tulossa..

mä myös kerron aina, että vauva-aika on ihanaa, mutta samalla rankkaa ja haastavaa!! Mutta ihan kaikesta selviää ja aina saa kysyä, jos jokin asia mieltä painaa!! En koskaan kerro mitään kauhutarinoita, joitain voin kertoa kuinka meillä on joku asia mennyt, mutta aina painotan sitä, että harvalla on ollut näin. Kun meillä ei todellakaan ole mennyt mitenkään helpoimman reitin kautta...

Oli ihanaa ja välillä todella tressaavaa ja vaikeeta, mutta suurimman osan ajasta nautin, enkä päivääkää vaihtaisi. mikään asia ei ole minua onnellisemaksi saanut kuin oma lapseni joka heti aamusta on tyytyväinen ja hymyilevä! sydän sulaa :)

helppokin vauva. Vastasyntynyt on niin avuton ja useimmat äidit (erityisesti esikoisesta, koska muutos on suurin) kokevat vauvan uuvuttavana ennen kuin tahti ja rytmi elämään löytyy. Ja mitään suurta rakkautta ei välttämättä ole pinnassa vaan velvollisuudentunto. Mutta on ne vauvat ihania ja se aika menee nopeasti. Aluksi sitä miettii jopa joskus, mihin tuli ryhdyttyä. Yhtenä päivänä tajuaa vaan, ettei osaisi enää elää ilman sitä lasta. Ei osaa kuvitella edes sitä.

Maalaatko ruusunpunaisia kuvia vauvantuoksusta ja vauva-ajan ihanuudesta?

Ei mulla ole yhdenkään muksun kanssa ollut mitään ongelmia vauva-aikoina. En ole mikään erityinen vauva-fani, tykkään enemmän kun lapset kasvaa isommiksi. Mutta ehkä siksi en olekaan pingottanut liikaa, vaan meillä on menty löysin rantein, välillä on ollut vaatteet soseessa ja perhepedissä on nukuttu, mutta ihan mukavaa, eikä todellakaan raskasta on ollut.

Riippuu niin vauvasta. Joillain on helppoa, joillain rankkaa. Itselläni oli yksi helppo vauva, yksi vaativampi. Kaksi täysin erilaista äitiyslomaa ja vauvavuotta.

Minulle esikoisen äitiysloma oli ihaninta aikaa elämässäni. En tosin tiedä kertoisinko näin. Koska yleinen mielipide on jotain sellalista että vauva-aika on jotenkinvaativaa tai jotain. Ja ei, eivät ole lapset nukkuneet vauvana jne. Mutta vaikka eivät nukkuisi, niin sitähän saa itsekin torkahdella jne esikoisen vauva-aikana. Ei ole kukaan sotkemassa eikä ketään ulkoilutettavaa eikä leikitettävää. Siis pelkkää lomaa. Ihan eri asia on jos on oikeasti työtä kädet täynnä, mitä on sitten seuraavien äitiyslomien aikana.