Lue keskustelun säännöt.
Uskallatko kertoa neuvolassa ongelmistasi?
28.03.2010 |
Mä en, olin vauvan kanssa väsynyt ja masentunut, en uskaltanut sanoa neuvolassa siitä mitään. Pelkäsin että merkintä "Äiti on vähän väsynyt ja masentunut" tulee virallisiin papereihin ja kääntyy minua vastaan vielä jossain vaiheessa.
Esim. jos miehen kanssa tulisi ero ja huoltajuuskiistasta tulee likainen, jos lapsilleni tapahtuu jotain luullaan masennukseni olleen siihen syynä ja minua epäillään ym.
Lisäksi koin neuvolantädin olevan niin leipäneuvolantäti ja neuvolat niin ... kirjaamoita ilman todellaista apua, etten edes uskonut heidän voineen auttaa minua.
Olisin vain hankkinut pari "masennusleimaa" papereihini turhan takia avautumalla neuvolassa.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä on lapsi kuollut kohtuun ja tää seuraavan odotus on alusta asti pelkkää pelkoa. Kerroin heti siitä neuvolassa ja saman tien lähti tihennetyt riskiraskausseurannat ja neuvolapsykologit käyntiin.
osaa hakea myös itselleen apua, kun sitä tarvitsee. Se on vauvankin parhaaksi. Kaikenlaisiin tekosyihin vetoaminen kertoo ongelmien kieltämisestä ja välinpitämättömästä suhtautumisesta ongelmien seurauksiin.
osaa hakea myös itselleen apua, kun sitä tarvitsee. Se on vauvankin parhaaksi. Kaikenlaisiin tekosyihin vetoaminen kertoo ongelmien kieltämisestä ja välinpitämättömästä suhtautumisesta ongelmien seurauksiin.
Ja tuskin kukaan on välinpitämätön ongelmistaan.
Toisille avun pyytäminen on helpompaa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun itkin siellä väsymystäni. Lapsi heräili tunnin välein yöt läpeensä itkemään eikä päivisinkään nukkunut kunnolla. Sanottiin vaan että anna sille velliä.
Nyt kolmen lapsen kanssa(eri nlatäti) kun tuli hetki että kaikki asiat kasaantuivat sain myötätuntoa ja ihan konkreettista apua sikäli että neuvolantäti pyysi nlalääkäriltä tarvitsemani lääkereseptin ja vielä varmisti että se oli odottamassa apteekissa ennen kun soitti minulle että nyt se on järjestynyt! Pieni asia hänelle mutta iso minulle. Olis varmaan tullut itku kun olisin laahannut väsyneenä kolmen lapsen kanssa apteekkiin eikä reseptiä olis ollutkaan siellä jostain möhläyksestä johtuen.
Neuvolantätiin on muodostunut. Luotatko, ymmärrättekö toisianne? Jos ei kemiat kohtaa niin silloin ei viitsi jakaa mitään ongelmiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa hakea myös itselleen apua, kun sitä tarvitsee. Se on vauvankin parhaaksi. Kaikenlaisiin tekosyihin vetoaminen kertoo ongelmien kieltämisestä ja välinpitämättömästä suhtautumisesta ongelmien seurauksiin.
Ja tuskin kukaan on välinpitämätön ongelmistaan. Toisille avun pyytäminen on helpompaa kuin toisille.
av-palstaa seuranneena, kuka uskaltaa enää puhua ongelmistaan kellekään, kun se lastensuojeluilmoitus lähtee heti.. eli täytyy vain kärsiä, tähän on tultu.
Kerroin masennuksesta ja unettomuudesta, ja sain lastensuojelun niskaani. Lapsi hoidettiin moitteetta. Ilmoitus oli siis aiheeton, mutta jatkossa neuvolassa ollaan ihan sunshine...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vähän pakko. Lapsi oli vauvana äärimmäisen pahasti allerginen, mitä ei oikein pystynyt salaamaankaan neuvolassa. Allergioista (eli ruokavaliopelleilystä ja valvomisesta) uuvuin itse niin, että sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen.
Terkkari kysyi joskus, ehkä 3 kk neuvolassa, miten meillä menee. Sanoin että allergiat on harvinaisen hankalat, onneksi olen löytänyt mahtavan lääkärin, mutta olen itse saanut diagnoosin vakavasta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Terkkari sanoi kirjaimellisesti "ai jaa" ja siirtyi sen jälkeen nopeasti juttelemaan jotain lapsen painonnoususta tms.
Onneksi, siis onneksi, Vuosaaren terveysasemalla oli ehkä maailman paras yleislääkäri, jolle satuin eräänä pahana masennus-angsti-aamuna päätymään vastaanotolle. Sain lähetteen perheneuvolan vauvaperhevastaanotolle, reseptit lääkkeisiin ja ajan kolmen päivän päähän seurantakäynnille.
Terkkari oli aivan yhtä tyhjän kanssa niin allergioiden kuin meikäläisen masennuksen kanssa. Vituttaa vieläkin sen toiminta.
uskalsin, nimenomaan masennuksesta. Sain lähetteen perheneuvolaan, ja perhetyöntekijän käymään, molemmista on ollut paljon apua. Tiesin, että tarvitsen apua, ja onneksi meidän neuvolantäti on sellainen, johon luotan. En koe, että merkinnät papereissani on turhan takia, vaan helpottavat avun saamista.