Miten 90-luvun alun lama näkyi elämässäsi?

Isä alkoholisoitui ja kuoli

Vanhempani menettivät käytännöllisesti katsoen kaiken omaisuutensa, ensimmäisenä tietysti sen sijoitusasunnon johon minun oli tarkoitus muuttaa opiskeluajaksi. Se ei kuitenkaan minua henkilökohtaisesti erityisemmin kirpaissut (vanhempiani tietysti enemmän), koska itsenäistymishuumassani en edes halunnut taloudellista tukea vanhemmiltani, halusin todistaa että olen täysin riippumaton heistä.



Enemmän vaikutti se, että työttömyys oli niin korkealla tasolla että kaikki työkokemus opiskeluajaltani oli ihan vain hanttihommia. Valmiina kauppatieteiden maisterina minulla ei ollut siis mitään osaamista mitä myydä.



Vaikka siitä lamasta on niin kauan kuin on, olen edelleen erittäin varovainen raha-asioissa, liiankin. Olen myös hyvin pessimistinen oman työelämäni suhteen siitä huolimatta, että tällä hetkellä olen varsin menestyvä. Vanhempieni kokemus on näyttänyt minulle, että tilanne voi myllertävillä rahoitus- ja työmarkkinoilla muuttua silmänräpäyksessä.

paikasta, jossa olin ollut kahtena kesänä. Sen jälkeen työn saaminen oli nihkeää kolmisen vuotta.

vaikka asiaa ei silloin juuri ajatellutkaan.



Luokkakoot olivat valtavia ja koulukirjat yms. todella huonossa kunnossa. Koulussa ei ollut mitään "extraa" vain pakollinen hoidettiin (siis ei esim. kerhoja tai terkkarin valistustunteja).



Äitini jäi työttömäksi ja alkoi opiskella toista ammattia. Siihen opiskeluun meni kaikki illat ja viikonloputkin. Rahaa ei tietenkään ollut perheessä kovin paljon, mutta ei sentään missään nälässä oltu. Mitään matkoja ei tietenkään tehty ja vaatteisiin törsätty.

kauppiksesta suoraan kortistoon keväällä 1992 ja sain vakityön vasta 1999. Olin työttömänä 7 vuotta.

Toki tämä heijastui myöhempään elämään siten, että okt-asuntolainaan pystyin ottamaan vasta 35-vuotiaana, samoiten perheen perustaminen jäi myöhemmäksi.

Vaikka olen kohta 40v niin vieläkin pidän jotenkin poikkeuksellisena tätä että mulla on vakityö, koska olin vuodet 21v-28v työtön. Mutta jos jään joskus taas työttömäksi, tiedän ettei se ole maailmanloppu.

t. sossu

Meillä oli yläasteella useimmilla tunneilla n. 32 oppilasta. Muutamia aineita oli, joissa tämä porukka oli jaettu puoliksi, ainakin kielet.



Nykyisin taitaa olla vähän erilaiset luokkakoot tosiaan.



Lama alkoi jo ollessani ala-asteella (olen vm. -82), ja ala-asteen puolelta jäi mieleen se, että luokissa ei ollut enää käsipaperia. Piti tuoda omat pyyhkeet (hyi hitto kun joillakin oli koko vuoden se sama haiseva pyyhe).



Käsitöissä ei pystytty tekemään juuri mitään (vanhoista langoista ja tilkuista tehtiin), ja yläasteelta poistettiin valinnainen kässä, kun se oli kuulemma niin kallista...



Opettajat olivat jossain vaiheessa pakkolomalla, eli oli paljon itsenäistä työskentelyä ja videoiden katsomista. Mutta sehän oli tietysti vain kivaa, kun sai mennä omaa tahtia...

koska sieltä ei olisi saanut töitä.

makselen velkaa talosta jota en sitten koskaan saanut

tuli ero, koska puolisolle ei löytynyt töitä ja hän joutui muuttamaan.

kärsin siitä vieläkin, mutta olen oppinut selviytymään...

Mutta opiskelujen jälkeen sain vaan pätkätöitä. Toisen lapsen syntymän jälkeen oli mentävä töihin lapsen ollessa 3 kk:n ikäinen, jotta sai pidettyä "jalkansa ovenraossa".

tuli ainakin tehtyä paljon käsitöitä ja opeteltua halvan ruuan laittamista

Nyt näkyy siten, että kunta lomauttaa koko porukan 2 viikoksi. Toisaalta, onhan lomalla ihan kivaa... Huono puoli siinä on se, että kun muut (opettajat) ovat pakkolomalla, työssäolevat tekevät heidänkin työnsä. Uupumusta ja sekasortoa tiedossa. Koululaisia säälin, heillä tulee olemaan myös rankkaa, mitään kunnon opetusta ei pystytä järjestämään moneen viikkoon.

ja sain vain todella surkeita hanttihommia. Olin työttömänä hetken ja lähdin uudelleen opiskelemaan, mutta jäin ilman kesätöitä silloinkin. Lopulta sain töitä, mutta alalta, joka kuihtui pois Suomesta.



Nyt valmistuin kolmanteen ammattiini ja PUM: taas lamaan! Tarjolla akateemista pätkää.



Summa summarum: työuraa 40:sellä takana yhteensä hikisesti viitisen vuotta, eikä tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta.



Eläkettä en ehdi kerryttämään eläkeikään mennessä edes kohtuullisesti, joten leipäjonossa nähdään!

Vanhemmilta meni yritys nurin ja kaikki vietiin kotimme, autot, mökit, säästöt, perintöesineitä jne. Vieläkin vanhemmilta lähtee palkasta kolmannes ei kiva. Vieläkin osa elämää ja muistuttaa koko ajan.



Onneksi mulla ja miehellä vakityöt ainakin vielä. Velaton iso omakotitalo ja säästöjä sen verran, että pärjättäis noin kymmenen vuotta vaikka työttömänä.

uuden paikan. Opiskelin siinä sivussa.

Olin lukiossa ja jatkoin yliopistoon 1994. Valmistuttuani töitä oli jo hyvin ja ala oli myös työllistävä. Olen ollut alani töissä jo ennen valmistumista eli vuodesta 1997.



Vanhempani ovat opettajia, joten taisivat olla pari viikkoa lomautettuna, mutta eihän se taloutta kaatanut. Olivat jo velattomia, joten talous ei ollut muutenkaan tiukilla. Pari sijoitusasuntoa ostivat lainarahalla, kun tosi halvalla sai ja työpaikat oli varmat.

tein pätkätyötä. Töitä piisasi, katkoja ei tullut.

Aloitin opiskelut uuteen ammattiin, valmistuin 96. Sain muutaman lapsen. Teen pätkätöitä edelleen. Nyt töitä huonommin.

Molemmilla vanhemmilla oli sellaiset työpaikat, ettei ollut huolta.

Asuntolainan korkoja tietysti maksoivat paljon. Elimme muutenkin säästeliäästi.



Koulussa näkyi esim. vanhoina kirjoina. Myös tehtäväkirjat olivat käytettyjä, jotka ensin pyyhekumilla putsattiin vastauksista.

Kesätöitä en koskaan saanut, vaikka monena vuonna hain.