Prkl, kun ärsyttää yökyläläiset

kasvatit heitä osaltasi omaksumaan paremmat käytöstavat ja kerroit näille lapsille, että on erittäin huonoa ja epäkohteliasta käytöstä valittaa ruoasta kyläpaikassa?? Jos et, niin miksi ihmeessä et?

Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Olen aiemmin jaksanut kärsivällisesti opastaa, että meillä sanotaan "ei kiitos, nyt ei maistu" eikä "Hyi, en tykkää!". Ei he muista viittä minuuttia.

lapsia yökylään? Ymmärtäisin, jos tarkoitus olisi opettaa omien lastesi mallin avulla heille hyvää käytöstä, mutta tämä ilmeisestikään ei ole motiivina kyläilyille.

Itse sanoisin noille lapsille, että tervetuloa yökylään sitten kun osaatte käyttäytyä.

omille lapsille tärkeitä sellaisia...

tunteen. Meillä yksi tytön kaveri on tuollainen, on jo kolmannella luokalla, mutta tuntuu ettei mikään kelpaa. Mussuttaa sitten leipää kun ei mikään muu maistu. En jaksa ottaa pulttia kun niin harvoin kuitenkin on meillä yötä. Tän viikonlopun meillä on ollut pojan 12v kaveri majailemassa, kun vanhempansa työmatkalla. Jo perjantai-iltana huokaili kun on niin hyvää ruokaa ja kysyy aina kohteliaasti voiko ottaa lisää. Ihana poika. Äitinsä vielä laittaa aina vaikka mitä herkkuja pojan mukana meille, kun poika siis usein meillä muutenkin kun heillä ei ole oikein muita hoitoapuja. Että ehkä ihan kasvatuksestakin kiinni.

Meilläkin tyttären lapset ,ronklaavat ruuasta. En syö sitä haluan tätä, ärsyttää kun ei tavallinen ruoka kelpaa.

Ja turhaudun, kun joka kerta tehdään numero siitä mistä kukakin ei tykkää ja hirveä haloo, kun molemmat huutaa ohjeita, mitä ei saisi laittaa lautaselle. Laitan kuitenkin, syö jos syö ja ei syö jos ei.



Mutta tuo huuto ja meteli (Ei mulle tota!) jo annoksia kootessa ja sitten kun saavat lautaset eteen, niin en mää tykännyt tosta, määhän sanoin.

väkevältä, huh huh.

Ja turhaudun, kun joka kerta tehdään numero siitä mistä kukakin ei tykkää ja hirveä haloo, kun molemmat huutaa ohjeita, mitä ei saisi laittaa lautaselle. Laitan kuitenkin, syö jos syö ja ei syö jos ei.

Mutta tuo huuto ja meteli (Ei mulle tota!) jo annoksia kootessa ja sitten kun saavat lautaset eteen, niin en mää tykännyt tosta, määhän sanoin.

narista.

jos on sukulaisista kyse!

ei tarvitse syödä lainkaan, vaan lautanen korjataan nenän edestä saman tien pois. Eikä tarjoilla jälkiruokaa kuin niille, jotka ovat pääruokaakin syöneet (lautasta ei tarvitse puhtaaksi syödä, mutta ruokaa pitää maistaa eikä siitä saa puhua rumasti).

Olen myös omille lapsilleni sanonut, kun ovat joskus ruoasta valittaneet, että on erittäin epäkohteliasta ruoan valmistajaa kohtaan sanoa sitä pahaksi, ja että siitä tulee todella paha mieli.

ei tarvitse syödä lainkaan, vaan lautanen korjataan nenän edestä saman tien pois. Eikä tarjoilla jälkiruokaa kuin niille, jotka ovat pääruokaakin syöneet (lautasta ei tarvitse puhtaaksi syödä, mutta ruokaa pitää maistaa eikä siitä saa puhua rumasti).

Olen myös omille lapsilleni sanonut, kun ovat joskus ruoasta valittaneet, että on erittäin epäkohteliasta ruoan valmistajaa kohtaan sanoa sitä pahaksi, ja että siitä tulee todella paha mieli.

Siis jos ruuasta puhutaan rumasti, niin jälkkäriä ei saa. Se on se ongelma nimittäin mun mielestä ja ne käytöstapojen puute, eikä se ettei kaikesta tykkää. Sitä ei mun mielestä tarvitse kaikille kuuluttaa.

Kiitos!

yöhoidossa. No, äidillä oli niin kiire lähteä, etten kerennyt oikeen mitään kyseleen. Ekaa kertaa meillä hoidossa. Tuttu lapsi, mutta ei silti niitä rutiineita tunne. Sain kysyttyä nukkumaanmenoajan, mutta mitään muuta en, kun äiti jo lähti kovaa vauhtia.



No, kysyin sitten jonkun ajan päästä, että onko nälkä, niin poika sanoi että on. Kysyin haluaako puuroa ja halusi, tein vielä omenapuuroa! Sanoi jo ennen maistamista ettei tykkää, vaikka ensin sanoi, että haluaa sitä omenapuuroa. No, maistoi kyllä, kun sanoin, että kaksi lusikallista pitää maistaa. Myöhemmin selvisi, että poika oli kyllä täynnä, kun meille tuli. Olisin siis tietty kysynyt, että koska on syönyt, jos äidillä ei olisi ollut niin kiire.



Sitten halus vähän ajan päästä leipää, ei syönyt. Itse meni jääkaapille katsomaan, mitä löytää. Sillä oli keksipaketti mukanansa ja se oli sitten ainoa, mitä illalla söi, lisäksi joi mehua ja maitoa. Annoin sitten syödä keksiä, kun rauhottui, kun äitiä itki. Ja itse se äiti oli ne keksit pojan mukaan pistänyt.



Samainen poika saa vaikkapa vierailulla syödä voit leivän tai keksin päältä ja sitten laitetaan lisää sitä voita, jos hän niin haluaa. Ja kekseistä saa syödä vain täytteet ja sitten ottaa uuden.

lapsi. EN ikinä usko, että hän veiraspaikassa ronklaisi ruuasta.

Ärsyttää nämä kirjoitukset täällä että fiksu lapsi ei ronklaa. Huoh, kyseessä on makukysymys, kaikki ei vaan oikeasti tykkää kaikesta (ei aina aikuisetkaan) ja jotkut lapset eivät saa edes sitä kaikkea ruokaa alas.



Mutta asia erikseen on miten asian ilmaisee. Ei siis sano yök pahaa, vaan kieltäytyy kohteliaasti, ei kiitos. Maistaa olisi hyvä, mutta lapset tosiaan ovat luonnostaan epäluuloisia uusien makujen (haju on suuri osa mausta) kanssa- evoluutio suojeli sillä ettei lapsi syö mitä vaan (sieltä tulee ne helposti pilaantuvien vihannesten välttelykin).



Se että lapsi voi syödä mitä vaan tarjotaan ei ole fiksuutta vaan ihan makukysymys... Fiksuutta on osata vastata kohteliaasti ja huomioida muutkin.



t: Aikuinen, joka ei itsekään syö ihan kaikkea ruokaa...

jotkut lapset nyt vaan on ronkeleita ja toiset eivät. Ja ihan samalla kasvatuksella. Meidän toinen poika syö tasan sitä mitä eteen laitetaan ja kehuu lähes aina. Milloinkaan mikään ruoka ei ole hänestä pahaa. Toinen taas ronkkii leivästäkin murut pois ja huutaa kuin syötävä jos lautaselle laittaa jotain mistä hän ei tykkään. On selitetty, on rangaistu, on kehuttu kaikesta mitä syö, mutta vieläkin on aivan mahdottoman kranttu. Toisaalta ei valita vaikka joutuisi syömään nakkia ja muusia joka päivä.

Mehu oli pahaa, popcornit vääränmakuisia, kotona on parempaa jne. Ilmeisesti ei mitään tapoja opetettu.