Lue keskustelun säännöt.
Oliko sulla lapsena pakko-oireita? Millaisia? Milloin loppuivat? Kiitos, kun jaksoit vastata! (ev)
Kommentit (9)
Pesin käsiä niin paljon, että menivät vereslihalle. En muista ikää, alle 10 kuitenkin. Loppui, kun kävin juttelemassa koulupsykologin kanssa.
Teini-iässä oli erilaisia neurooseja. Esim. kirjaa lukiessa piti joka sivulla lukea sivunnumero mielessä täydellisenä tyyliin "satayhdeksänkymmentäyhdeksän" ("sataysiysi" ei kelvannut). Oli muitakin vastaavia. Piti myös koskettaa asioita molemmilla käsillä, että tuntui molemmissa samalta.
Teini-iän jälkeen katosivat, aikuisena ei ole ollut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä tiennyt mitä teen, mutta puristelin niitä kokoajan, niin jo että välillä sattui. loppui aikanaan, ikää jotain 10v silloin-
Oletteko huomanneet omilla lapsillanne vastaavia?
Olin yksinäinen lapsi, joten varmaan sekin vaikutti. Minun piti esim lukea mielessäni jokin tietty runo tai loru useamman kerran noustessani yläkerran portaat tms. Näitä pakkoja oli tosi paljon, ja yksinäisyydessäni kehittelin niitä koko ajan lisää mielessäni. Teini-iässä ehkä vasta alkoi helpottaa ja olen jo unohtanut koko asian enkä ole ajatellut sitä ollenkaan enää. Luulen, että on lapsilla tosi yleistä. Kyllä nykyäänkin minulla on tiettyjä rituaaleja, joita pitää noudattaa, mutta ne eivät ole kovin näkyviä. Esim kodin siisteys ja tavaroiden paikat pitää olla tiettyjä. Jos vaikka matto on hiukan vinossa tai eri paikassa, on se heti suoristettava. Näitä riittää, mutta pystyn elämään niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut täsmälleen sama ahdistus: pelkäsimme jossain vaiheessa, että jos ei tietoisesti hengitä, hengittäminen loppuu ja ihminen kuolee! Muistan vieläkin elävästi, miten hirveältä hengittäminen tuntui, kun luuli kuolevansa, jos unohtaa kiinnittää siihen huomiota!
Ja emme siis ole tunteneet mieheni kanssa lapseni. Onko tämä yleistäkin lapsilla, vai outo sattuma?
on ollut täsmälleen sama ahdistus: pelkäsimme jossain vaiheessa, että jos ei tietoisesti hengitä, hengittäminen loppuu ja ihminen kuolee! Muistan vieläkin elävästi, miten hirveältä hengittäminen tuntui, kun luuli kuolevansa, jos unohtaa kiinnittää siihen huomiota!
Ja emme siis ole tunteneet mieheni kanssa lapseni. Onko tämä yleistäkin lapsilla, vai outo sattuma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös tuo hengitysjuttu. Ajattelin, että vatsa pitää mennä sisäänpäin kun hengittää sisään ja päinvastoin. Yritin kysyä hädissäni veljeltäni, että miten hän hengittää, mutta veli ei oikein tajunnut mistä kiikastaa. Kaikesta sitä voikin lapsi mennä paniikkiin. Pojassani on samoja piirteitä, mutta onneksi osaan varautua.
eivät loppuneet. ilmenee lievempinä, lähinnä pakkoajatuksina kausiluontoisesti aikuisiällä. välillä hidastavat arkea kovastikin. ala-asteikäisenä saatoin esim kuluttaa vartin rappukäytävässä kaikkiin siihen liittyviin rutiineihin: mihin katsoa, koskea, astua ja millä jalalla ym..oli ihana jossain välissä yllättää joku luokkakaverikin tekemässä jotain ihan hölmöä, vain koska oli pakko. on kuitenkin niin yleistä lapsilla.