Aion tasan tarkkaan olla omien lastenlasten kanssa, omat

on ollut isoäiti nyt jo yli 10 vuotta. Tuona aikana ei ole uhrannut esim. YHTÄKÄÄN viikonloppuaan lastenlasten kanssa olemiseen, aina on vaan omat menot (=mökille, joka ikinen vkonloppu). Tänä vuonna on käynyt meillä kaksi kertaa, asuu 10 km päässä. Lapset aina kovasti odottavat kylään, mutta kun muu elämä on tärkeämpää. On vielä työelämässä, nämä ovat ainot lapsenlapset, olen ainoa lapsi. Koskaan ei ole "joutunut hoitamaan" lapsenlapsia. No, minäkin olen ottanut vastuun omasta elämästäni jo ihan lapsena, kun äidillä on aina ollut muut asiat ykkösenä, että eipä tässä kai mitään uutta auringon alla. Mutta jaksaa siitä tulla surullinen mieli silti. Toisen puolen isovanhempia ei liioin kiinnosta, asuvat vielä lähempänä, eläkkeellä, joulun jälkeen ovat tavanneet kahta vanhimpaa lasta hiihtolomalla. Miehen kanssa aina puhutaan, miten halutaan olla erilaisia isovanhempia, jos sellaisiksi päästään.