Mulla ei ole elämää. Työ tai koti ei tunnu miltään.

ihan samanlainen, paitsi etten ole töissä vaan opiskelen. Mulla ei siis kulu niin paljon aikaa "töihini", mutta elämä on silti tuota samaa. Mulla ei ole miestäkään. Plaah.

Mulla kyllä kavereita, mutta nähdään tosi harvoin ja jotenkin en jaksa järjestää tapaamisia. Lapset nyt on, sentään.

Elämä on yhtä töissä käymistä, (mistä pitäisi tietenki olla hyvillään, että työpaikka, mutta...)töihin, kotiin, töihin kotiin. Illalla en jaksa tehdä yhtään mitään. Ystäviä ei ole ja ne vähätkin kaverit jäi kotipaikkakunnalle, kun muutin sieltä. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että olen hyvin yksinäinen, vaikka mulla mies. Hän vain pelaa kaikki illat tietokoneella tai tuijottaa toimintaleffoja. Olen kaiken lisäksi kova jännittämään ja sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa esim. harrastuksiin lähtemistä, vaikka haluaisin opiskella kieliä ja käydä käsityöharrastuspiireissä. Kauheeta sanoo, mutta tuntuu ihan, että elämä jotenkin vain "lipuu mun ohi". :(

voisithan sä alkaa harrastaa jotain

Töistäkin haluan pois. Voisin olla vain kotona - mikä ei sekään tunnu miltään.



Ei ystäviä, ei harrastuksia. Ja harrastuksia en edes halua, kun en tiedä mistä tykkäisin.