Nyt riittää tää uusperhe-elämä!

Oon niin kypsä meidän tilanteeseen, että AAAARRRGGH!



Miehelläni on lapsia ed.liitostaan kolme. Kaksi tyttö ja poika. Kouluiän kynnyksellä ja osa yli. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Mulla on tyttö, kouluikäinen.



Perustilanne on ihan ok, lasten kemiat toimivat, mun kemiat hänen lastensa kanssa toimivat. Ei siinä mitään, mutta alan saada miehestäni tarpeeksi.



Hänellä on menoja ja harrastuksia. Paljon. Töiden puolesta menoa ja pelireissuja vkl. Hänen lapset tulevat joka toinen vkl meille ja isänsä on TODELA harvoin kotona noiden reissujensa takia. Meillä on ihan kivaa silläaikaa, mutta tulin ottaneeksi sitten hänen kanssaan puheeksi tämän kuvion ja kysyin, että eikö hänen mielestään ole yhtään nurinkurista, että isä-viikonloppuna sä et ole edes paikalla? Siis tosiaan tämän viiden vuoden yhdessäolon jälkeen nyt tuli mieleen sitten kysäistä tuokin asia.

Vastaus oli kyllä aika pöyristyttävä: eihän hän ollut kotona ex-muijansakaan aikana viikonloppuisin!



Eli lapset eivät juuri hänelle merkitse mitään, niinhän tuo on tulkittava!? Kuulemma rakastaa lapsiaan -joo varmaan jollain tasolla. Aikaansa ei heille suo kyllä ollenkaan.



Tuntuu perin kummalliselta olla varaisä lapsille joka toinen vkl. Ihania lapsia ovat ja mielellään meille tulevat jne.



Jotenkin tuli sekin mieleen, että luojan kiitos meille ei ole tullut yhteisiä lapsia...