Vantut kevääseen
Kommentit (20)
Käyn nyt antaa tilanneraporttia, vaikka eipä täällä kauheeta aktiivisuutta näytä olevan.
Eli kotona vielä ollaan ihan yhdessä tän symbiootin kanssa, joka sitkeesti vaan haluu pysyy yksiössään. Tänään mittarissa 41+5.
Eilen kävin taas äpkl. Kohdunsuu oli 2,5cm auki ja reunat lääkärin sanojen mukaan lötköt. Pyöritteli kalvoja vähän irralleen siinä samalla. Asukas ei oikein tykänny toimenpiteistä ja mylläs ihan hullun raivolla sit eilisen. Yöllä ehken kenties tuli jo jonnii asteisia supistuksia kun heräilin. Ja aamusta sit paperiin jäi limklönde eli oiskohan tuo limatulppa tullunna kans. Koska kaikki OK, niin ootellaan vielä et käynnistys ihan itestään. Perjantaina sit aamusta kuulemma suoraan vaan saliin ja kalvojen puhkasu. Eli perjantaina viimestään tavataan tää uus tulokas.
Eniten ahistaa ku muut on, et mitä eikö vielä??? tai mitäs sie vielä siinä teet??? Niin ja nää helteet ei oikein nappaa tässä olotilassa. Nyt ku ponnistellessaki vähän supistaa, mut näin ku möllöttelee paikallaan niin ei mitään.
Mutta aurinkoista loppu viikkoa ja ilmottelen jos tästä lähtö tulee ennen perjantaita.
Sonteri ja takiainen
Tekeee sen verran tiukka, et eiköhän se vauva nyt sieltä tuu...
... ja mun sydämeni suli.
Kiirehän se meinas tulla. Sairaalalla oltiin 21 aikaan ja neiti maailmassa 21:25. Synnytys jäi vähän hämärän peittoon ku meni sen verran rytinällä. Kokonaiskesto 2h5min. Käytiin keskiviikko illan saunassa ja sen jälkeenhän (19:30) ne supparit heti villiinty ja tuli tiheesti. Mummo hälytettiin hakee mukulat sinne yöks. Automatka oli aika paha taas kerran ja salissa olin auki sen 7-8cm. Kohdunkaulanpuudute laitettiin ja kalvot puhkastiin. Mut puudute ei tällä kertaa tainnu tehota. Minnuu ei kerinny ees alkaa ponnistuttaa ku kätilö jo kehotti ponnistaa. Taas mentiin puoli-istuvassa asennossa, jossa on miusta tosi hankala olla. Mut ponnistusvaihe kesti 5min. Pää teki tiukkaa ja tuntu aika pahalta. Ensimmäisen asteen repeämä tuli. Istukka tuli nätisti, mut kalvot jäi jumiin ja niitä se joutu painelee ja irrottelee. Tuskat vaan jatku. Sit ku rupes ompelee repeämää niin spray-puudute ei miula kyllä tehonnu ja sattu taas aikaslailla. Lisäks jälkisupistukset on ollu yhtä uutta synnytystuskaa. Mutta se kaikki on taas tältä erää ohi. Eilen tultiin kotiin n.23:30 kun ruinasin päivystävälääkärin tarkastaa neidin, et pääsin omaan sänkyyn nukkuu kahden valvotun yön jälkeen.
Neidin mitat siis.... pituus 52,5cm, paino 4660g ja pipo 37,5cm. Jämäkkä emäntä :o) Sokeriseurannat oli taas päällä vauvan painon takia ja lisämaitoo on siks saikulla torpattu. Nyt mennään ihan omalla tuotannolla. Lähinnähän tuo tuntuu nukkuvan vaan.
Nyt neidin viereen unille ku miesväki asioilla. Aikasen väsy ja "hakattuolotila".
Sonteri ja rinsessa 2,5vrk
tulla onnittelmaan Sonteria prinsessasta! :)
Neidillähän oli sit kiire syntyä!
Mä oon ollu saman painoinen syntyessäni. :)
Meillä asustaa kovasti puhumisessa kehittynyt 3v4kk iso neiti ja oikea vahti riiviö 10kk.
Eve käyny reilun puoli vuotta puheterapeutilla ja kevään aikana puhe kehittynyt huimasti. Nyt alkaa muutkin vähitellen ymmärtää mitä neiti tahtoo sanoa. :) Pituutta neidillä on vissiin jo 106cm. Ens viikolla loppuu srk:n kerho ja sit odotellaan yleisurheilukoulun alkamista.
Tompalla on aina vauhti päällä, nyt on viikon verran kävellyt jo pieniä matkoja. Varsinainen riiviö kyllä, kaikki mihin yltää pitää vetää alas ja jos mahtuu niin sit suuhun. Nyt on jopa joku kuukausi menty ilman yösyöttäjä, jee!
Muuta erikoista meille ei kuulu, kotona oon ainakin kesän vielä ja sit alan ettiä töitä.. Kesä meneekin Savossa mun vanhempien mökin saunaa rakentaessa. :)
Terkuin
Bejpi, Eveliina 3v4kk ja Tomi 10kk
ONNEA SONTERI!! Aivan ihania uutisia. Kylläpä teidän neiti päätti heti alkuunsa laittaa äiskän koville, kun sait oottaa synnytystä ja sitten tultiinkin rytinällä. Toivottavasti toipuminen sujuu nopsaan ja saat voimia takaisin. Isoveljet kun varmasti haluavat myös osansa äidin huomiosta. :)
Meidän rakas esikoinen täytti pari viikkoa sitten 3 vuotta. Uhmaa on ollut, välillä helpompaa ja nyt taas vähän enemmän hankalia tilanteita päivittäin. Minä kun välillä huokaisen syvään kerätäkseni jaksamista olla huutamatta, niin neiti kysyy "miksi sinä äiti hengität?". ;) Kolmivuotisneuvolassa testit meni ihan ok, muutamia äännevirheitä on mutta eiköhän ne korjaannu. Ja jos huoli itsellä kasvaa, niin toki saapi ajan jo ennen 4-v tarkastusta. Esikoisella on mitä mainioin mielikuvitus, hän tykkää kuunnella kirjoja, hoivaa nukkejaan ja tietysti pikkusisko on tosi rakas - ja välillä mitä parhain riitakumppani. Pottailujutut oli piiiiiitkään ihan poissa kuvioista, mutta pari viime viikkoa on taas sujunut kohtuullisen mallikkaasti. Ja BEJPI, täälläkin on pitkä neiti. Mittaa oli 104,6 cm neuvolassa. Tasaisesti kuitenkin omilla käyrillään kasvaa. Neuvolan terkka totesi, että on omatoiminen, reipas ja iloinen lapsi.
Nuorempi neiti täytti juuri 1v5kk. Ja meidän rauhallisesta kullannupusta on tullut varsinainen käkkäräpää pikkuemäntä. Luonnetta löytyy, kun tilanne sitä vaatii... Puhetta tulee jo paljon ja kaikkea täytyisi tehdä mitä siskokin. Äiti-kausi on jatkunut viimeiset kuukaudet ja välillä ihan mahdotontakin arjen elo, kun rakas lapsi karjuu naama punaisena ellei saa olla äidin sylissä. Onneksi tässä ollaan päästy jo vähän eteenpäin. Sisko on tosi rakas ja jos ei häntä näy, kun pikkuneiti herää päikkäreiltä niin alkaa heti huutelemaan kovalla äänellä siskon perään.
Uudessa kotikaupungissa on viihdytty hyvin. Lapset rakastaa ulkoilua, omalla pihalla leikkimistä ja kaikenlaisia pihahommia. Elokuussa mullistuu meidän arki, kun neidit aloittaa päiväkodissa ja minä palaan töihin... Sekavin mielin ootan syksyä, mutta eiköhän siitä hengissä selvitä!
En tiedä muistaako kukaan, mutta tämä meidän nuorempi neitihän on ollut tosi uniongelmainen. Edelleen on välillä öitä ettei nuku kuin äidin vieressä, mutta kyllä täälä välillä nukutaan kokonaisiakin öitä. Päivät alkaa kuitenki yleensä klo 6, joten nyt nukkumaan.
Ihanaa kevättä kaikille, jotka täällä vielä poikkeilee kuulumisia lukemassa!
iida-linnea ja tytsyt
Pitkästä aikaa tääkin ehtii kirjottamaan kuulumisia :) On sellasta menoa vapaa-aika ettei ehdi aina edes istua,saatikka kirjottaa =)
Kiva kuulla/lukea että edes jotkut vielä täällä kirjoittaa, taidatte kaikki olla FB.ssä muuten.
SONTERILLE ensiksi suuret onnittelut uudesta tulokkaasta! Mahtavaa kun tulee lisää vauvoja :)
IIDA-LINNEA Kiva kuulla teistäkin piiiiitkästä aikaa. Johan on neidit kasvaneet ja uskon todella että hulinaa teilläkin riittää. Jännittäviä vaiheita teillä Elokuussa kun tyttöset menevät tarhaan, siellä viimeistään pottailu tulee kuvioon. Ja tarhaan meno oli ainakin meillä rankempaa mulle kuin lapselle :) Hyvin varmasti kaikki menee, usko pois. Olette muuttaneet, onnea siis uuteen kotiin myös!
BEJPI Kiva että yösyötö on jäänyt pois, varmasti jaksaa paremmin kun saa nukkua...edes hetken enemmän ;) Ihanaa pääsette "savon sydämmeen" kesällä saunan rakentajaisiin, siellä viihtyy varmasti kaikki!
Meille ei ihmeitä kuulu (ikävä kyllä vieläkään) Plussia ei näy tikussa, mutta toivoa vielä kuulemma on ;) Höpiksestä on tullut todella iso poika. On todella omatoiminen, ja tahtoo tehdä kaiken itse. Tästä meillä aina välillä tapellaankin :) Äitiä välillä surettaa kun ei tarvitse toista auttaa, juuri missään. Mihin mun vauva onkaan kadonnut? Pöntölle menee itsekseen kun on hätä, huutelee vaan "on valmista-pyyyyyyhkimään" Ihana lapsi kaiken kaikkiaan, ei uhmasta tietoakaan KOP KOP. Parasta on kuulla joka päivä kuinka "minä olen mammam kulta poika, ja sit mäkin kyl mammaa rakastan" =)
Kesälomaa odotellessa aika meneekin, töissä ihan kamala tahti ennen lomia. Välillä meinaa kunto loppua töissä, mutta jaksan odottaa lomaa joka häämöttää elokuussa. Silloin lähdemme perinteiselle suomi kierrokselle, käydään taasen moikkaamassa joulupukkia ja muita "tuttuja".
Ihanaa kesän odotusta kaikille!!
Toivottelee,
Lycka ja Höpis
Silloin tällöin tulee täällä käytyä, mutta kun ei saa aikaiseksi kirjoittaa mitään.
Sonterille onnea tytöstä! Pitkään neiti piti äitiä jännityksessä, mutta hienoa että itsekseen lähti sieltä sitten tulemaan. Hurjan nopea kyllä oli sun synnytys! Jos joskus jaksat/ennen kaikkea ehdit niin kirjoittelehan kuulumisia, miten arki sujuu kolmen pikkuisen kanssa.
Lyckalle jälleen kerran toivottelen onnea raskautumisen suhteen. Toivon toooosi kovasti että teille vielä nyytti suodaan!!
Täällä kärvistellään yliaikaisena, kerran jo käytiin synnärillä (toissapvänä) mutta supparit lakkas ja palattiin kotiin. Raskaus on sujunu tosi hyvin ja ongelmitta, ja nytkin vauvalla oli kaikki hyvin, joten odotellaan..
Meidän pojat on nyt Aleksi 3v8kk ja Eeli 1v8kk.
Vauhdikas kaksikko. Saas nähdä miten kädet ja syli riittää kun kolmas tulee pian kuvioihin.
Kevät on ollut aika raskas, kun Aleksin kanssa on jouduttu käymäänn lastenpsykiatrian polilla tutkimuksissa, jonkinasteista autistisuutta epäillään, tod. näk. kyseessä voisi olla alkamisiältään epätyypillinen autismi, kun oireilua havaitaan vasta 3v jälkeen. :(
Tutkimukset on vielä kesken, syksyllä vasta tehdään nuo autismin kirjon tutkimukset josko sieltä sitten tulisi diagnoosikin.
Ihanaa kesää kaikille!
Viipero rv 40+3, Aleksi & Eeli
Kiitosta vaan kaikille onnitteluista.
Arki rullaa ihan mukavasti. Vähän oli haastetta juhannuksen jälkeen ku mies meni takas töihin oltuaan ~5vko kotosalla. Pojat oireili sitä sellasen viikon verran. Nyt alkaa jo helpottaa.... mitä nyt Miska uhmailee välistä ja taitaa Petruksellakin tuo oma tahto nostaa päätään ja esiuhmaa jo pukata. Ainaski EI on tällä hetkellä suosikki sana.
Miskalla oli tänään 3v. neuvola ja ihan ikäisensä tasolla oli taidoissa. Puheestakaan ei sanottu mitään noottia vaikka vasta puol vuotta sitten oikeestaan herra rupes kunnolla käyttämään sanoja ja puhumaan. 94,5cm ja 14,8kg oli mitat, jotka pienen suostuttelun jälkeen saatiin otettuu. Miska on uhmaikä on varmaan lievemmästä päästä. Eniten ahistusta on tuottanu kakkahommelit kun sitä käytetään aseena ja oman tahdon ilmauksena kun tehhään housuun. Lisäks syöminen on toinen sellanen. Muuten jo asiat sujuu ja poitsun kaa on ihan mukava jo aika ajoin touhuta kaikkee.
Petrus on oikee Miska-fani. Kaikessa on isoveikan perässä, niin hyvässä ku pahassa. Aikalailla toisiaan kiusaavat, ärsyttäävät ja tappelevat jo nyt. Kuiteski välistä on niin ihanaa kattoo ku leikkiivät jo yhdessäkin. Muutenki huolehtiivat toisistaan tai lähinnä Miska Petruksesta. Kertoo jos on kakka, huutelee leikkiin mukaan tai meneevät yhessä vaiks mummolaan. Voihan se olla, että ovat jossain vaiheessa aika erottamattomat. :o) Petrus on paljon omapäisempi ku Miska ja voipi olla että aikaslailla haasteellisempi uhmaikä on tulossa. Mutta ihanainen on sekin. Pois en antais vaikka välistä menee hermot. :oD
Ronja taas on tyytyväinen tapaus. Neiti ei itkeskele oikeestaan muuten ku jos eväs alkaa viipyä tai Petrus käy kiusaamassa. Öisin syö sen kerran eli siinä 22 maissa monasti illalla ja sit 4 maissa aamuyöstä ja sit 6-7 aikaan aamulla. Päivällä sit syö 1-3h välein. Parempi niin. Typy on kans kovasti kasvanna.... nyt 60cm ja 5860g. Eli meillä jatku tää "helppo" vauva linja, samanlaisen olonen on ku pojatki vauvana eli perustyytyväinen.
Aloitin maidon luovuttamisen juhannukselta kun pakko lypsää kun neiti tahtoo muuten pulautella aikaslailla. Noin puolisen litraa tulee päivässä pumpattua ylimäärästä. Hyvään tarkotukseenhan se menee ja parempi niin ku viemäriin. Ei sitä itekään määrättömästi tartte. Meillä on jo yks laatikollinen pakastimessa varalla omiks tarpeiks.
Mitäs muuta.... Petrus on tällä hetkellä 39 kuumeessa. Viikon sillä on jo ollu räkätauti. On nuo toisetki muksut räkäsiä. Miskahan sairasti keväällä ekan korvatulehduksensa. Toivottavasti Petruksella ei ois tauti menny korviin.
Miule kyllä tää lämpö jo riittäs. Hiki on pinnassa koko ajan ja kiva on näin imettävänä. Mutta lepposia kesäpäiviä kaikille!!!
Sonteri ja pesue (Miska 3v. ja Petrus 1v7,5kk sekä Ronja 2kk)
Siis neiti sais nimekseen Ronja Loviisa.
Vauvauutisia tulin kertoilemaan. Eli pitkän odottelun jälkeen (rv 41+1) kauniina kesäpäivänä 8.7 klo 13.32 meille syntyi tyttö, mitat 4050g ja 54cm.
Synnytys kesti 3,5 tuntia, helppo vaikkakin aika raju synnytys, ilokaasulla mentiin.
Kahden vrk:n sairaalassaolon jälkeen kotiuduttiin molemmat hyväkuntoisina. Tyttö on aivan ihana pakkaus, masuvaivaa jonkinverran on mutta se on ihan tuttua meille. Isoveljet hoivaa pikkusiskoa, niin rakkkaita ne ovat äidille kaikki!
Mukava kuulla Sonterin kuulumisia ja hienoa että teillä sujuu arki siellä mukavasti.
Viipero, Aleksi 3v8kk, Eeli 1v8kk ja neiti 8vrk
Kovasti onnea Wiiperolle rinsessasta. Teilläkin viihdyttiin ihan mukavasti masussa, et sai äiti "nauttia" helteistä. Iso tyttöhän tuo teillekin tuli ja synnytyski aika samalla kestolla.
Meillä pojilla enterorokko menossa. Kuumeilu ohi, mutta kutiavia näppylöitä/rakkuloita kummallakin. Oottelen vaan millon neiti saa tartunna tai mie ite. Kiva vaan ku ollaan sit täällä kotona jumissa ku ei viiti muita mennä tieten tahtoen tartuttaa.
Sama täällä, että kovasti on rakkaita koko pesue ja poiskaan en antais vaikka välistä menee hermot ja ei jaksais. :o)
Sonteri ja rupiset pojat sekä ihana typsy
Onnea Wiiperolle! Sujuvaa eloa kolmen pienen kanssa.
Minä kyselen apuja tuon rakkaan esikoisen unitouhuihin. Meillähän pikkuneiti oli vauvana tosi huono nukkuja ja nyt kun hän nukkuu käytännössä yöt hyvin illasta aamuun, on isosisko alkanut vaeltamaan. Eli hän nukahtaa illalla omaan sänkyyn mutta noin klo kaksi tulee vanhempien sänkyyn. Muutamina öinä olen passittanut takasin neidin omaan sänkyynsä mutta eipä mene kauaa kun taas tuhisija on äidin kainalossa. Eihän siinä mitään, kivahan on lapsi vieressä nukkua, mutta kun hän on TOSI kova pyörimään ja ajoittain hampaiden narskuttelu on jotain aivan kaameaa. Tai ainakin yön hiljaisuudessa se ääni kuulostaa melkeimpä melulta. Tästä johtuen heräsin tänäänkin klo 5 eikä uni tullut. =/
Tytöillä alkaa päiväkoti reilun viikon päästä ja minä palaan töihin elokuun puolivälissä. Kolmivuorotyö tuo tullessaan väkisinkin välillä mulle tosi lyhyet yöunet. Jännittää ja pelottaakin mitä elämä onkaan jos lapset nukkuu huonosti...
Mutta siis, vihdoinkin mun kysymykseen eli onko teidän lapsilla ollut kolmen vuoden iässä yölevottomuutta tai kokemusta hampaiden narskuttelusta?
Ai niin, sellainen iloinen asia vielä, että kesän alussa nuo vessa-asiat loksahti sitten paikoilleen ja enää yövaippaa esikoinen tarvitsee. Siitäkin varmaan pian päästään eroon. Ja pikkusisko käy niin ahkeraan potalla,että taitaa aikapaljon aikasemmin päästä vaipoisa eroon. :)
t. iida-linnea ja yöunille tuhisevat tytöt 3v3kk & 1v7kk
I-L: Meillä oli Milolla tuota vaeltelua vähän ennen kuin täytti 3v. Tehtiin vain heti se ratkaisu että poika talutetaan sänkyyn samantien aina jos meidän sänkyyn on tulossa. Ja hyvä niin, vaeltelu loppui viikossa. Minä odotin silloin Alpia ihan viimemetreillä ja nukkuminen oli muutenkin tuskallista. Ja se vielä että Alpi oli syntymässä niin ei haluttu opettaa Miloa siihen että meidän sänkyyn saa aina tulla, oltaisiin kyllä jouduttu valvomaan siinä tapauksessa tuplasti eikä kukaan olisi enää jaksanut arkea.
Milo tietää kyllä että kipeänä saa nukkua meidän vieressä ja jos ukkostaa.
Meillä siis asiassa auttoi määrätietoisuus, eli aina vain heti talutetiin omaan sänkyyn ja laitettiin peitto päälle.
Wiiperolle vielä tätäkin kautta onnittelut ihanasta ja suloisesta prinsessasta! :))
Meidän elämään ei kuulu mitään uutta. Alpin allergioiden kanssa painitaan joka päivä ja kesä on mennyt lähinnä mökkeillessä. Tehtiin kyllä reissu Puuhamaahan ja Ähtärin eläinpuistoon, onnistuneita reissuja olivat ja kivaa oli :)
Syksykin alkaa jo pian ja nyt meidän perheessä koittaakin vähän erilainen syksy :)
Itse alan vetämään perhekahvilaa ja alan Marja Entrich- edustajaksi, eli syksy menee pitäessä kutsuja pitäessä ja asiaa muutenkin opiskellessa.
Olen hyvin innostunut asiasta koska tuotteet ovat täysin biologisia ja muutenkin erinomaisia.
Milolle kuuluu myös hyvää, mitä nyt uhma edelleen vaivaa. Erityinen ylpeyden aihe on se että Milo oppi vihdoin ärrän!! Kyllä nyt ärrä sorahtelee hienosti puheessa
Ja onnittelut kaikille kolmosen saaneille!
Meillä tytöllä on ollut tuota samaa vaellusta, ja meillä on kyllä päädytty siihen, et helpoimmalla pääsee, kun antaa tytön tulla meidän sänkyyn. Yritettiin kyllä pitkään palauttaa ja nukkua välillä vieressä, mutta kun kerran läheisyyden kaipuu on niin suurta ja yksin nukkuminen lähinnä pelottaa, niin viereen saa kyllä tulla. Se on auttanut myös kuivaksiopetteluun, meillähän siis tyttö vielä viime kuussa saattoi pissata öisin parina yönä viikossa, mutta nyt on toivottavasti päästy kokonaan yökastelusta (kop kop). Pitkään meni (typy on nyt 3v9kk), mutta eipä sillä niin väliä. Herää siis yöllä pissahätään ja tulee potalla käynnin jälkeen viereen nukkumaan. Meille sopii senkin takia, että näin aamuvirkku poju ei herätä typyä aamulla, vaan neiti (ja toinen vanhemmista) saa nukkua rauhassa aamulla pitkään.
Poju on opetellut myös pottailemaan ja alkaa sujua hienosti. Viime yön jäljiltä oli yövaippakin kuiva, mutta se nyt tuskin vielä on tarpeen tai pysyvää (poju on nyt 1v9kk). Poju on melkoinen kiukkupussi, 2v uhmaa odottelen huvittuneen kauhistuneena, sillä jo nyt hermo menee pienellä milloin mistäkin - etenkin komentaminen on herkälle pojalle aina itkun paikka. Lisäksi toinen kärsii ilmeisesti kasvukivuista tai jostain muista lihas/nivelkivuista, saattaa välillä kulkea päivän perässä pidellen jalkoja tai käsiä ja valittaen että sattuu. Tällä viikolla mennään lääkärille tarkistukseen, mutta toivotaan nyt, että pelkkiä kasvukipuja ovat.
Meillä koko perhe palasi tänään arkeen, eli töihin ja lapset pysyvästi päiväkotiin. Keväällä olivat kuukauden varahoidossa päiväkodissa, ja nyt aloittivat virallisesti siellä. Olin pari tuntia aamusta katsomassa piävän kulkua, ja oli ihana nähdä, kun lapset tiesivät äitiä paremmin, miten toimitaan.
Kivaa loppukesää kaikille!
t. Osse ja lapsoset
Onko tämä pino kuopattu kokonaan? Kaikilla taitaa olla kiirettä joka saralla, tai sitten FB puolella kaikki :)
Tulin vain kertomaan iloisen uutisen että VIHDOINKIN meille tulee vauva! Olen fiilistellyt tuolla odotus puolella jo, vaikka pelko keskenmenosta edelleen siintää takaraivossa mutta silti saan jo iloita! Alkukesästä sitten tuoksutellaan pientä, ihanaa
Kappas vaan, täältähän löytyikin ihania uutisia!
Minä täällä aloitin yhden rinsessan 4-vuotissynttäreiden "suunnittelun", ens viikolla juhlitaan kahteen otteeseen, ensin kavereiden kanssa ja sitten vielä kummien ja mummien kanssa :) jahaas, nyt kuuluu kutsu takapihalta, tuo pienempi rinsessainen siellä jotain höpöttelee ja ilmeisesti haluais jo sisälle :) Täytyy mennä hakemaan
t. Ope ja rinsessat 4v ja 9 kk
Tosi harvoin tulee tänne enää kurkittua, mutta olipas täällä hyviä uutisia! Onnea Lyckalle! :) Milloinkas teillä on laskettu aika? Meillekin on vaavi nro 3 ilmoittanut tulostaan ja LA olisi 15.5.. Isosiskot jo kovasti odottaa vauvaa, mutta kyllä tätä masua kasvatellaan vielä tovi (vaikka masu onkin jo iso).. Terkut vaan kaikille ja ihanaa joulun aikaa!
Mammis & Oona 3v8kk + Emma 1v11kk + masuasukki rv 17 ja jotain..
Oi LYCKA miten ihana uutinen!!!! Toivon ihan sydämeni pohjasta että kaikki sujuu loppuun asti hyvin. Ootte kyllä niin niiin niiiiiiin ansainneet tuon onnen. :)
Ja Mammikselle vielä tätäkin kautta onnittelut. Tosi hienoa, kun kolmas lapsi teille on suotu. :)
Omia kuulumisia olisi vaikka kuinka, mutta ehkä noin lyhyesti kerrottuna voisi sanoa että rankka syksy on kääntymässä lopuilleen ja hengissä on selvitty kaikesta uudesta! Parisuhde on välillä koetuksella, lasten yöelämöinti vie voimia, MUTTA töissä on mukavan haastavaa, tytöillä ihana päiväkoti missä viihtyvät ja ensi viikolla alkaa LOMA. :)
Nuorempi neiti täyttää maanantaina 2 vuotta ja huomattavasti edellä monissa asioissa kuin siskonsa saman ikäisenä: osaa puhua täysin ymmärrettävästi, osaa laulujen sanoja ja loruja pitkät pätkät ulkoa, käy vessanpytyllä, haluaa pukea itse jne jne. Isompi neiti on musiikillisesti ilmeisen lahjakas, koska uudet laulut jää päiväkodilla heti mieleen. Ja myös omia lauluja ja tarinoita neiti keksii tuon tuostakin. Luonteeltaan rakkaat lapset on niin ihanan erilaiset - isompi neiti on säpäkkä tapaus ja nuorempi taas tarvitsee enemmän aikaa esim. kyläpaikoissa ennenkuin käy leikkimään toisten kanssa. Mutta niinhän se saa ollakin ja rakkaita ovat molemmat erityispiirteineen.
Isosisko pitää kovasti pikkusiskosta huolta ja sopivin väliajoin myös osataan tapella kunnolla. ;) Äiti on kummankin mielestä tyhmä, kun joudun ohajaamaan ja puuttumaan uhmaikäisten tekemisiin... Hyvin huomaa siis milloin on ollut paljon iltavuoroja tai yövuoroja - silloin erityisesti äiti tuntee nahoissaan neitien kiukun...
Tanssia, laulua, runoja, prinsessaleikkejä, luisteluopettelemista, hiihdon opettelemista, jouluisia tekemisiä. Siitä on meidän elämä kotona pitkälti muodostunut viime aikoina - sen mitä hoitopäivien ohella ehtii touhuamaan!
Ihanaa joulua teille kaikille!
T. iida-linnea ja tytsyt 3v7kk ja 2
Täällä olis tänään eräpäivä. Yhtään oikeeta supistusta ei taas tälläkään kertaa oo tullu kuten ei kakkosen kohallakaan. Joten ootellaan, ootellaan... Viime viikolla oli synnytystapaultra, joka oli lipsahtanna vähän myöhäseks. Koko arvio silloin n.3,9kg eli tuskinpa taaskaan alle neljä kilosta on tulossa. Esikoinen oli 52cm ja 4010g (40+5) ja toinen poika 56cm ja 4610g (41+1). Eli sinne suunnille mennään varmaan tälläki kertaa. Keskiviikkona oli neuvolalääkäri. Kohdun suu pehmee ja sormelle auki sekä kanavaa jäljellä. Pää ei ollu vielä kiinnittyny vaan hyvin pysty heiluttelee. Joten eiköhän tässä vielä kotvanen vierähä ja äitienpäivälahjaa täältä masusta tuskin putkahtaa.
Ei miula oo ees sairaalakassi valmiina... niin kovasti oon menossa taas synnyttää. :o) Jotenki on taas sellanen olo, et mie vaan oon raskaana tän jättipallon kanssa ja onko tää ees tarkotus täältä synnyttää. Isommat mukulat vie sen verran mehut, ettei tätä paljoo kerkee ressaamaan. Siinähän tuo koko raskaus on menny sivussa pikku vaivoineen. Joten ei kait tässä vielä pikkanen lisä oottelu tunnu missään. Muut kanssaeläjät tuntuu oottelevan enemmänkii ja pian tapahtuvaks.
Meillä esikoisella alkaa vihdoin tuo pottatouhu olla hallinnassa ees jollain tavalla. Sopivasti just ennen ku uusin putkahtaa maailmaan. Muutenki on hauskaa kun on nyt ruvennu puhumaan niin kauheesti ja oikeilla sanoilla. Tosin kirjaimia puuttuu ja ovat välistä sekasin, mutta hyvää aivojumppaa vanhemmille. Ulkona on kova vimma kiipeillä joka paikassa.
Pienempi taas yrittää pysyä isoveikan perässä niin hyvässä ku pahassa. Jonnii verran sanoja tulee sieltäki jo. Oma tahto alkaa nostaa päätään ja kiusaa tekee välistä urakalla. Nukkuminen on vaihtelevaa.... tänään heräs viidenaikaa ja sit nukahtiki ruokapöytään ennen 11. Toivotaan, et seuraava tulokasti omaa samankaltaiset unirytmit.
Aurinkoista sunnuntain äitienpäivää kaikille!!!
Sonteri, Miska kohta 3v, Petrus 1,5v ja masuasukki rv40+0