Isani jalka amputoidaan huomenna. Onko kenellakaan kokemuksia/tietoa?

isälläni on kaikki jalat tallella eikä diabetesta.

tupakoinnin ja hoitamattoman diabeteksen vuoksi. Oli tietysti todella shokki ja alkuun hirvittävän hankalaa,mutta kyllä siihen sitten sopeuduttiin,toki ne amputoinnit tehtiin eri aikaan--vuoden välein.

Hyvin toipui ja vielä kävelikin vuosia proteesin saatuaan.

Onko isälläsi vielä munuaiset kunnossa?



Miehen eno kuoli juuri viime viikolla 57-vuotiaana. Sydän ei enää kestänyt, jalat oli tallella, mutta dialyysi taisi rasittaa sydäntä liikaa.



Diabetes on mielestäni tosi "aliarvostettu" tauti eli sitä ei pidetä oikein minään, vaikka oikeasti on raskas tauti pidemmän päälle.

ja se etenee jos ei leikata.

on usein todella heikko. Menee joillakin kuolioon. Meinasin sanoa, että usein, koska ulkomailla kirralla työskennellessä amputaatiopotilaita tai joilla vielä mielittiin asiaa oli muutama per päivä osastolla. Kaikki useimmiten olivat diabeetikoita. Mutta en voi sanoa, että usein, koska itse näin vain ne huonoimmassa hoitotasapainossa olleet diabeetikot.

kannalta. Olen nähnyt useita kertoja, kuinka ensin lähtee varvas, jalkaterä, sääri... Sekin on todella raskasta potilaalle.



Polttaako isäsi? Nyt olisi viimeinen aika lopettaa, että saisi pitää sen terveen jalan.

Joo ottavat ilmeisesti kunnolla pois etta on sitten varman paalle. Mua vain niin kovasti huolettaa... Nukutuskin, hanella on tahdistin ja kaikkea muutakin vaivaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin! ap

ja heräämövaiheen ajan on tosi tarkassa seurannassa. Yleensä kyllä leikataan spinaalipuudutuksessa ja sitten muuten lääkitään niin, että nukkuu. Ei siis varsinaista yleisanestesiaa kuitenkaan.



Hyvä juttu, etei polta! Tuohon saa tarvittaessa vielä ihan hyvän proteesinkin!



Tottakai olet huolissasi. Leikkaus on kuitenkin teknisesti helppo, ja kun tarpeeksi otetaan, niin parantuvatkin pääsääntöisesti hyvin. Onhan siinä se henkinen puoli toivuttavana myös, mutta yleensä nämä ihmiset tietävät sen toisenkin vaihyoehdon, jos ei leikata.

avomieheni isän jalka on amputoitu 9 vuotta sitten. koko jalka amputoitiin syövän ja lääkärivirheen takia hänen isänsä ollessaan 44 vuotias. perheelle se oli henkisesti todella raskasta, oli kuoleman pelkoa ja muuta. hänen isänsä on tarvinnut paljon apua ja totuttelua, mutta pärjää nykyään hyvin keppien avulla. proteesin hankintaa kannattaa avomieheni mielestä harkita, eikä sitä kannata hankkia vain kosmeettisista syistä. mieheni ei voisi enää kuvitella, että hänen isällään olisi toinen jalka, hän on niin tottunut asiaan. elämä on kuitenkin muuttunut, myös hyvässä, hänen isänsä on tehnyt asioita, joita ei olisi voinut kuvitella tekevänsä ennen jalan menetystään, nykyään hän esimerkiksi kirjoittaa ja opiskelee yliopistossa. hänen isänsä mielestä todella tärkeää on hyvä asenne, ei saa tulla katkeraksi, siitä kärsii vain itse.

Tiedan erittain hyvin myos sen toisen puolen, jos jalkaa ei olisi amputoitu... Nyt leikkaus on juuri alkanut ja taytyy vain odottaa ja toivoa etta kaikki sujuu hyvin. Mun kasityksen mukaan tehdaan nukutuksessa, mutta voin olla vaarassakin. En usko isalleni proteesia koskaan laitettavan, han on nykyaan sokea ja kaikkia muitakin vaivoja, mutta kunhan nyt vain tama leikkaus menee ok ja sen jalkeinen aika etta parantuisi hyvin niin se olisi tarkeinta. ap