Voi itku. Mä haluan muuttaa pois tästä työleiristä :(
Rintamamiestalossa asutaan.
Just imuroin kellarin saatuani lapset nukkumaan. Päivällä siistin keskikerrosta, joka huomenna imuroitava. Huomenna siistittävä yläkerta ja imuroitava sekin. Pestävä kolme vessaa ja luututtava vähintään keittiö. (Neliöitä 240)
Ikkunat odottavat kevätpesua, kahteen vuoteen ei ole pesty. Ja niitä on monta!
Keväällä ja kesällä odottavat pihatyöt ja ikkunankunnostustyöt.
Kahden vuoden sisään pitäisi talo maalata.
Ja ties mitä remontteja tehtävä.
VOI VITTU! Kyllä on ikävä meidän entistä kotia 100 neliöistä rivitaloa. Tyhmiä oltiin, kun tähän tultiin.
Ei olla tarpeeksi varakkaita, että voitais teettää isommat työt ulkopuolisilla.
PASKA, PASKA, PASKA. Pakko jonnekin purkaa, eli tänne.
Suunnitelen omassa mielessäni rivitaloasunnon ostoa. Mies vaan ei yhtään tykkää ajatuksesta, on suorastaan raivona mulle. On kuitenkin laiskansorttinen ja tekee vähemmän hommia kuin minä.
Seuraava suunnitelma onkin lähteä lasten kanssa ja mies saa aivan rauhassa lahottaa tätä rakasta taloansa ihan yksinänsä. PRKL!
No niin, tulipahan purettua. Kiitos aihevapaa!
Kommentit (22)
Ainoa ongelma on, että itse kärsin siitä varmasti eniten.
En usko, että mies siitä kärsii, ei vaan välitä.
Viimeistään ens keväänä tää talo lähtee myyntiin, jos ei ihmeitä tapahdu.
Mies saa siihen mennessä valmistautua tulevaan. Jos ei suostu lähtemiseen, niin sitten lähden minä ja lapset. Siltä nyt ainakin tuntuu.
ap
Tee vain välttämättömimmät: ruoka, tiskaus niin että on yhdet astiat syöntiin, vaatehuolto. Tehköön miehesi loput tai ostakoon muualta.