kotiäidit miten kestätte tylsyyttä

VOI olla tylsää vaikka kuinka haluais.. Kokoajan tappelee ja touhuaa.. En siivoa koko aikaa =)

ei tarkoita että sinne kotiin täytyy jämähtää... Me ei olla päivässä kuin ehkä pari tuntia kotona ja illat sitten kun mieskin on...

Pitää keksiä aina välillä jotain erikoisempaa menoa, ettei joka päivä tarvitse kotona olla. Siihen mulla kyllä hajoaa pää.

ja tylsää ei oo..... rankkaa on välillä kun koko ajan on puuhaa mutta onneks suurin osa puuhasta on mukavaa! Ja joo, siivota PITÄIS kyllä koko ajan :D

meillä on 1,5 j 3 v lapset ja niiden kanssa liikkuminen on ollut varsinkin talvella niin hankalaa, ettei olla kauheasti oltu liikkeellä. Pihalla voin seisoskella jos jaksan kahden toppapuvut tai kura-asut pukea. Useimpina päivinä on ihan v-n tylsää.

Ehdin olla jo lähes 20 vuotta työelämässä ja ihan riittävästi olen jo ehtinyt päteä. :)

Aikaisemmin onkin tuntunut siltä että on tylsää. Mutta ei enää vähään aikaan. Ehkä olenkin sitten vähempään tyytyväinen. Päivät täyttyy ruuanlaitosta, siivoamisesta ja muista kotihommista. Ja sitten kun jää aikaa katten boksilta kaikki hyvät ohjelmat jotka olen tallentanut tai DVD:ltä sarjoja. Sitten joskus täytyy keksiä jotain ylimääräisiä projekteja, tällä hetkellä keittiö remontti. lisäksi tietysti käy vieraita ja käydään itse kylässä. Ulkoillaan lasten kanssa, mieluiten silloin kun itselläkin on siellä jotain tekemistä.

Katos kun se on Valinta ja Hyväksi Lapselle ja Vuorovaikutukselle. Ja kotiäiti on Hyvä Äiti.





Mä, huono äiti, olen aivan tylsistynyt jo nyt, kun ollaan oltu lapsen kanssa kotona tää viikko, kun lapsi on ollut kuumeessa. Onneksi tauti on jo ohi ja huomenna pääsee töihin. Myöskin lapsi on tylsistynyt ja suunnattoman onnellinen huomisesta tarhapäivästä. Eihän tuo lapsirukka ymmärrä, että päiväkoti on helvetin esikartano ja kaiken pahan alku ja juuri. Luulee pikkuinen, että kavereiden seura on hyväksi kehitykselleen. Ja leikkiminen kavereiden kanssa on vielä raukan mielestä kivaakin!

Kotona on tylsää ja päivät aina samanlaisia.



Ja toisaalta taas mukula on niin hirveässä riiviö-iässä ettei sen kanssa viitsi lähteä mihinkään. Kahvilaan jos menee, mukula juoksee ympäriinsä, heittelee tarjottimia, yrittää karata ulos, häiritsee muita asiakkaita (ei ole tippaakaan ujo) Ei tee ilkeyttään, mutta ei oikein ymmärrä ja on kauhea touhottamaan koko ajan.



Kaupoissa sama juttu, ei viihdy kärryissä vaan karjuu ja venkoilee itseään pois, ja jos päästää pois, juoksee ympäri kauppaa tihutöissään. Tee siinä sitten ostoksia..



Ja kenelläkään kaverilla ei viitsi käydä, kun saa siellä juosta jatkuvasti perässä ja pelätä mitä mukula rikkoo vahingossa. Koita siinä sitten juoda kahvia rauhassa tai seurustella kaverin kanssa.. ei tuu mitään.



Jahka tää tuholaisvaihe loppuu, ja voin lähteä ihmisten ilmoille tämän mukulan kanssa, kotiäitiyskin on varmaan taas ihan kivaa.

Ja tylsää ei ole ikinä!

Vien lapsia eskariin/kouluun ja haen sieltä. Päivänsä ovat lyhyitä, siinä välillä käyn kahvilla, ostoksilla, harrastan omiani. Joskus siivoankin;-) Ja laitan ruokaa, ompelen. Mutta käyn myös koululla auttamassa käsitöissä ja askartelussa ja liikuntatunneilla, jos apua tarvitsevat.



Kotimatkalla koululta käydään usein leikkipaikalla, joskus kylässäkin tai kahvilassa tms.

Iltapäivisin vien joskus lapsia harrastuksiin, käymme kylässä, ulkona tai olemme vain kotona ja lapset leikkivät.



Elämä on leppoisaa, ei tylsää. En vaihtaisi pois.-)

keskityn kirjoittamiseen.

Niinkuin käydessä töissäkin.



En käsitä miten kotona ollessa on "vaan aikaa" ja töissä ollessa ei ollenkaan.

Huhhuh.

kylässä jne. Suurin osa ajasta ollaan kotona, tähän tylsyyteen alkaa tottua.:D

En viihdy töissä vaikka mukava työpaikka olikin. Omaan tahtiin ilman työelämän paineita on niin mukavaa. Kun esikoiseni on nyt 3, tulee kerhoon viemisiä ja käydään leikkipuistossa ja perhekerhoissa ja usein kyläillään muiden perheiden kanssa. Viikossa on korkeintaan yksi päivä kun ollaan vaan kotona ja siitäkin nautin, olemisesta. Lapset touhuaa keskenäänkin. Joskus on vähän joutilas olo ja sitten notkun esim av:lla.

Kun käy kestämättömäksi tylsyyden ja erityisesti tylsämielisyyden kestäminen, niin suljen vauva-lehden av-palstan.

osunut kun toiset ovat kotona. Ehkä se hoitopaikka on huono ajatus kun on noin kauhean huono omatunto. Oikeasti, relax, on ihan oikein että lapsesi on hoidossa jos et viihsy kotona. Kunnioita omiasi - ja muiden - valintoja.

Katos kun se on Valinta ja Hyväksi Lapselle ja Vuorovaikutukselle. Ja kotiäiti on Hyvä Äiti. Mä, huono äiti, olen aivan tylsistynyt jo nyt, kun ollaan oltu lapsen kanssa kotona tää viikko, kun lapsi on ollut kuumeessa. Onneksi tauti on jo ohi ja huomenna pääsee töihin. Myöskin lapsi on tylsistynyt ja suunnattoman onnellinen huomisesta tarhapäivästä. Eihän tuo lapsirukka ymmärrä, että päiväkoti on helvetin esikartano ja kaiken pahan alku ja juuri. Luulee pikkuinen, että kavereiden seura on hyväksi kehitykselleen. Ja leikkiminen kavereiden kanssa on vielä raukan mielestä kivaakin!

Mielummin kotona kuin työssä.



Se on lähtökohta. Mies on mulle kateellinen joka päivä.



Leikin taaperon kanssa, käydään shoppailees kaupoissa, Sellossa, kävelees. Ollaan vaan.

Minusta tämä on ihanaa - me mummoäidit nääs osaamme nauttia breikistä kuluttavasta työelämästä. Ei ole kiire töihin, Ja uraa on aikaa rakentaa vielä about 20 vuotta. Ihana olla kotona.



Niin, mä pesen pyykkiä, laitan ruokaa (mies kans välillä), leivon paljon, kirjoitan plokiani (salasanasuojattu, ettei tarvi aukoa siitä päätä), järkkään valokuvia, lorvin av:llä, käydään kylässä.

EN tylsisty. MUTTA 10-15 vuotta sitten varmaan olisinkin tylsistynyt.

3 kertaa viikossa käytiin eri äiti-lapsi-kerhoissa ja kun lapset vähän isompia ehti jo harrastamaan kaikenlaista, kirjottamista, huonekasveja, akvaarioita, eläimiä, nettisurffailua... Tai yritti ehtiä. Oikeesti aikaa oli kaikkeen vaan liian vähän.

helvetin huonosti

se joka aikoo keskittyä kirjoittamiseen! Viikon paras! Varmaan meinaa olla kotiäiti ilman lapsia.