pitääkö sietää anopin/äidin kuittailua?
anoppi jankuttaa ja arvostelee jatkuvasti kodin ja lasten hoitotavoistani. Hän on ainoa joka auttaa meitä lastenhoidossa. Ärsyttää kun tuntuu että hoidon "maksuna" on se, että anoppi saa vapaasti arvostella typeristä asioista. Teksi mieli sanoa suorat sanat ja sanoa että pysyy poissa vaikka sitten ei olisikaan mitään apua.
Kommentit (5)
että lasten vaatteet huonot, ei tarpeeksi tyttömäiset tai poikamaiset, lapset ei saisi kiipeillä huonekaluilla, kotona sotkuista, miehen paitoja ei silitetä, ei saisi olla perhepetiä, pitäisi olla erilaista ruokaa, ei saisi "liikaa" sylitellä... Siis ihan joka asiasta valittaa. Mitta on täynnä!
No ei nyt sentään kai noin, mutta kyllä sille JOTAKIN voi sanoa, mikäs ihmeen oikeus sillä tommoseen on!
Meillä vastaavaan käytökseen tehoaa kun pitää vähän aikaa hiljaiseloa yhteydenpidossa. Sen jälkeen taas sujuu paremmin. Toisaalta olen oppinut, ettei niitä juttuja kannata kuunnella sen tarkemmin. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä sano niihin mitään, niin yleensä kommentit vähenee. Ja meillä kuittailija/arvostelija on oma äitini.
Kerro oma mielipiteesi ystävällisesti ja selvästi, älä ala marttyyriksi.
Jos vaatteissa on anopilla sanomista, perustele miksi sinusta ovat tilanteeseen sopivat. Jos huomautellaan sotkuisuudesta, voit sanoa, että olet samaa mieltä, mutta sano, että mielestäsi tuollaiset huomautukset ovat turhia ja lähinnä harmistuttavat.
- 3
että lasten vaatteet huonot, ei tarpeeksi tyttömäiset tai poikamaiset, lapset ei saisi kiipeillä huonekaluilla, kotona sotkuista, miehen paitoja ei silitetä, ei saisi olla perhepetiä, pitäisi olla erilaista ruokaa, ei saisi "liikaa" sylitellä... Siis ihan joka asiasta valittaa. Mitta on täynnä!
Onko kysymys siitä, että oikeasti "arvostellaan typeristä asioista" vai siitä, että toinen ei koko ajan varpaisillaan myötäile ja kiittele?