Miksi otit miehesi sukuminen vaikka teininä vannoit pitäväsi omasi?

Minun suvussani useampikin mies on saanut vaimonsa nimen tullessaan tämän taloon.

Länsi-Suomessa nimi tuli perinteisesti aina talon mukaan.

Me noudatamme tätä perinnettä. Mies muutti mun luo, joten meillä yhteisenä minun sukunimeni.

Kyllä minun silmiini pistää pahasti jos mies on ottanut vaimonsa sukunimen. Se on vaan niin erikoista meidän kulttuurissa.

perinteiden puolesta. Itse vaihdoin sukunimen koska miehen sukunimi on harvinaisempi (ei enää täyskaimoja) ja kivempi (tyyliin o. s. Römpsänen vs.miehen Pohjantuli) ja minusta on mukavaa että olemme koko perhe samannimisiä. En ole koskaan rukoillut tai uskonut Jeesukseen, kirkosta erosin kun täytin 18, naimisiin mentiin maistraatissa.

Kun kannatatte perinteisiä arvoja niin varmasti myös käytte kirkossa ja kuulutte kirkkoon? Rukoilette myöskin sängynreunalla ennen nukkumaanmenoa Jeesukselta armoa "koko "koko" koko" maailmaan?

Kyllä minun silmiini pistää pahasti jos mies on ottanut vaimonsa sukunimen. Se on vaan niin erikoista meidän kulttuurissa.

teiniajan jälkeen...

Meillä mies otti minun sukunimen. Omani on vähän erikoisempi vaikka ei mitenkään harvinainen kuitenkaan. Kauheasti tuli paheksuntaa varsinkin vanhemmalta väeltä. (Paitsi mieheni äidiltä)Kyseltiin jopa että olinko pakottanut mieheni vaihtamaan nimeään :) No, en tietenkään!

Miehestä oli hauska vaihtaa nimeä. Ja sitäpaitsi se sopii hänen etunimeensä.

Meille kummallekaan sukunimellä ei niin ole merkitystä kumman se sattuu olemaan. Et jos mies ei olisi halunnut vaihtaa nimeä niin toki olisin vaihtanut omani, sillä on mukavaa, että molemmilla on sama nimi.

Kun kannatatte perinteisiä arvoja niin varmasti myös käytte kirkossa ja kuulutte kirkkoon? Rukoilette myöskin sängynreunalla ennen nukkumaanmenoa Jeesukselta armoa "koko "koko" koko" maailmaan?

mutta eivät ole synonyymejä. Olen agnostikko. Mutta perinteisinä arvoina tarkoitan vaikkapa avioliittoa ja lapsen oikeutta ydinperheeseen, kunhan se ei ole muilta osin haitallinen. Vaimolle kuuluu miehen nimi, mutta voi siinäkin joustaa, jos miehen sukunimi sattuu olemaan Pallinaama tms. Puolison kunnioitus on tärkeää, molemmin puolin.

Vaikka olenkin tasa-arvon kannalla, en halua tasapäistää ihmisiä. Mies on mies ja nainen nainen. Tasa-arvo ei vaadi yksittäisen persoonan pakottamista sukupuolineutraaliin muottiin.

Kun kannatatte perinteisiä arvoja niin varmasti myös käytte kirkossa ja kuulutte kirkkoon? Rukoilette myöskin sängynreunalla ennen nukkumaanmenoa Jeesukselta armoa "koko "koko" koko" maailmaan?

mutta eivät ole synonyymejä. Olen agnostikko. Mutta perinteisinä arvoina tarkoitan vaikkapa avioliittoa ja lapsen oikeutta ydinperheeseen, kunhan se ei ole muilta osin haitallinen. Vaimolle kuuluu miehen nimi, mutta voi siinäkin joustaa, jos miehen sukunimi sattuu olemaan Pallinaama tms. Puolison kunnioitus on tärkeää, molemmin puolin.

Vaikka olenkin tasa-arvon kannalla, en halua tasapäistää ihmisiä. Mies on mies ja nainen nainen. Tasa-arvo ei vaadi yksittäisen persoonan pakottamista sukupuolineutraaliin muottiin.

ja kyllä, oon teininä vannonut, etten omaa nimeäni vaihda, ainakaan miehen takia

olin sitä mieltä etten koskaan mene naimisiin ..nimiasiaa en siksi edes miettinyt ;)



Naimisiin kuitenkin menin kun löysin ihanan miehen, joka kykenee tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen.

Miehen nimeä en kuitenkaan ottanut :)

ja entinen sukunimeni oli niin hankala, että sitä jouduin joka paikassa tavaamaan.

Vaikka entinen sukunimeni oli harvinainen, oli minulla silti 4 täyskaimaa. Nyt minulla on vain 1 täyskaima.

Oma sukunimeni oli kyllä ihan kiva, voisin ottaa sen takaisin jos leskeksi jäisin.

En tiedä.

nyt uudella nimellä ei ole kaimoista pelkoa :)

pidin omani ja otin mieheni.

Halusin, että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.

(Havinaisia sukunimiä molemmat ilman nen-päätettä :)

Ensimmäisen mieheni nimeä en ottanut, mutta toisella kerralla oli lapsen tulevaisuus vaakalaudalla - siitä päättivät vieraat ihmiset. Tavoitteenamme oli näyttää näille ulkopuolisille kaikin keinoin, että olemme tavallisia, kunnollisia kansalaisia, joiden kasvatettavaksi tämä lapsi kannattaa antaa. Avioliitto, yhteinen sukunimi ja omistusasunto ovat pyhä kolminaisuus, joka yhä painaa, jos vertailukohtana on jotakin ihan muuta.

koska tyttönimeni on isäni nimi. Oman äitini tyttönimeä minulla ei ollut, ei myöskään isäni äidin. Ei voi loputtomasti niitä sukunimiä ketjuttaa ja säilyttää.



Silti olen yhä omaa sukua noiden kaikkien entisten sukupolvien sukua.

eikä mieheni tarvitse osallistua mihinkään kotitöistä. Hän ei ole edes vaihtanut vaippaa. Ajauduin tilanteeseen. Miehen johtajuus on jotenkin niin luonnollista että tuntuisi luonnottomalta pistää vastaan, vaikka tuossa sukunimiasiassa. Siitähän tulisi riita. Mies haluaa nimellisesti omistaa minut sukunimellään. Enkä minä jaksa kiistellä. Imetys ja kodin sekä vauvan hoito vie voimani. Mies ei sitä näe hän kuvittelee tekevänsä rankimman osan eli työssäkäynnin. Tosiasiassa minäkin voisin tehdä sen, mutta kohtalonpyörä pyöräytti lastenhoidon minulle.

Olen kasvanut yli. En jaksa enää taistella miesten ylivaltaa vastaan. Tuntuu myös luontevalta alistua ja vain olla, käpertyä johtajan kainaloon. Vaikka se haisisi.

milloin aletaan kuulla totuuksia. Nimiasia on MIEHILLE erittäin tärkeä.

milloin aletaan kuulla totuuksia. Nimiasia on MIEHILLE erittäin tärkeä.

mutta exä valitti siitä niin kauan, että otin hänen nimensä. Ja kun menin nykyisen mieheni kanssa naimisiin, minulla oli jo exän nimellä lapsi enkä halunnut perheeseen kolmea nimeä.

milloin aletaan kuulla totuuksia. Nimiasia on MIEHILLE erittäin tärkeä.

ja mun miehelle oli ihan sama, otanko hänen nimen vai en..

Ja otin, koska on kiva, että koko poppoo samalla nimellä, yhdistää perhettä.



Mulla ei ole teininimeen tai tähän nykyiseenkään mitään erityistä suhdetta, se ei määritä mun persoonaani juurikaan, onpahan vaan apuväline ihmisten erottamisessa toisistaan.



Miehelle oli sama, otanko hänen nimensä vai pidänkö omani. Itse ei minun nimeeni halunnut vaihtaa, omansa on harvinaisempi ja kauniimpi ja tuskin olisi muutenkaan.



Naureskelen niille, jotka luulevat, että olen nyt jotenkin alistussuhteessa mieheeni, koska mulla on sama sukunimi kun sillä. No, ei minun eikä mieheni mielestä alistaminen kuulu parisuhteeseen. Ikävä jos jollain kuuluu.



Mieheni on muuten nyt hoitovapaalla muutaman kuukauden, koska haluaa tutustua lapseensa paremmin kuin töissäollessaan pystyy - ja antaa mun tehdä välillä vähän töitä ja opiskella ja vetää henkeä lapsen hoidosta. Että ei kai me ihan vanhanaikaisia olla joka asiassa?

Miksi pitäisi? Minä nimenomaan "vannoin" että otan miehen nimen oli se sitten mikä tahansa. No, nyt näin jonkun, jonka nimi on Sikiö, sitä en olisi kyllä ottanut... Sori.