Vaadinkohan mä mieheltä liikaa?
Sanoo, että olen kireä ja tiukkapipoinen nykyään. En tykkää siitä, että hän on laiska lapsen suhteen, välillä tuntuu että mies ajattelee ensin itseään ja sitten vasta lasta. Esim. aamupalalla huolehtii itselleen todella monenlaista syötävää, lapselle laittaa hirveän laiskasti (esim vaan maustamatonta jugurttia kippoon) ja perustelee että ei se kumminkaan paljon syö. Ulkoilemaan täytyy patistaa miestä lapsen kanssa, lähtee todella hitaasti sinne ja sitten sanoo että no, ollaan vähemmän aikaa. Minusta ei ole oikein nipistää aikaa lapsen asioista (lapsi rakastaa ulkoilua) jotta isä saa ottaa rennosti ja laiskotella.
Muuten isällä ja lapsella on hyvä suhde, leikkivät keskenään mutta selvästi tuollainen jämäkkä vastuunkanto meinaa jäädä minulle. Mies todella harvoin keksii mitään ektraa lapsen kanssa, kuten että lähtisivät käymään jossain kaksin (en muista sellaista oikeastaan ollenkaan). Mies kuitenkin suuttuu, jos sanon näistä, toteaa että hän tekee tavallansa. Minä taas totean, ettei ole oikein sanoa noin, jos se "tapa" on vain laiskuutta.
Mitä te olette mieltä? Onko teillä tällaisia asioita?
Kommentit (34)
että mies soittelee omia puheluitaan, kun on yksin lapsista vastuussa, eikä edes ruoki lapsia?
yäk mitä saamattomia miehiä.
ei tod.ole ok
Ai että "Kyllä miehen pitää saada olla isä omalla tavallaan".joopa joo
Minä en yhdistäisi "kyetä" sanaa siihen, että ei vaan viitsi tehdä jotain - viitsi viedä ulos, viitsi antaa kunnollista ruokaa jne. Voisinhan minäkin laiskuuttani jättää asiat hoitamatta, mutta vastuunkanto on sellaista, etten jätä. Jos mies jättää, minulle jää hänenkin osuutensa. Sen takia minusa on ok sanoa asioista, eikä vaan hyväksyä, että itse tekee aina suurimman osan.
pitää vaan osata sanoa sillä sävyllä ettei kuulosta naputukselta.
jotkut miehet ei tee mitään, ellei niiltä pyydä.
"anna miehen olla isä omalla tavalla!"AHAHAHAHA!!
eli anna miehen laiskotella niin paljon kuin haluaa ,äläkä koskaan pyydä häneltä mitään äläkä vaan odota että hän auttaisi lasten kanssa .
Jos se tapa on mielestäsi niin väärä, ettet pysty sen kanssa elämään, ota ero. Älä ryhdy kutistamaan toista ihmistä päsmäröimällä.
Mistä näitä ketjuja oikein tulee?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1128923/suomalainen_…
Tuntuu että mies on lapsen kanssa silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Mieheni toki on kiireinen työnsä puolesta... Nykyään mieheni viettää enemmän aikaa poikamme kanssa, tekevät kahdestaan "miesten juttuja". Tulevaisuudessa poika saa olla entistäkin enemmän isänsä kanssa koska minä palaan vuorotyöhön ja olen usein viikonloput töissä.
Älä stressaa liikaa. Anna miehesi tehdä niinkuin haluaa, pääasia että viihtyvät keskenään! Lapsestakin voi olla ihan hauskaa että isä tekee jotkut asiat eri tavalla kuin äiti. :)
Mies, millä perusteella kuulostan rasittavalta? Onko susta ok että isän tarpeet menee lapsen edelle?
sen verran kun kykenee, sinä et ole mikään ylin taho sitä määräämään, miehet on erilaisia kun naiset, halusit tai et. Se kannattas selvittää ennenkun lapsia hankkii et kuka mitäkin hoitaa, ettei tule sit tälläsiä juttuja.
Minä en yhdistäisi "kyetä" sanaa siihen, että ei vaan viitsi tehdä jotain - viitsi viedä ulos, viitsi antaa kunnollista ruokaa jne. Voisinhan minäkin laiskuuttani jättää asiat hoitamatta, mutta vastuunkanto on sellaista, etten jätä.
Jos mies jättää, minulle jää hänenkin osuutensa. Sen takia minusa on ok sanoa asioista, eikä vaan hyväksyä, että itse tekee aina suurimman osan.
Ruokaakaan ei aina "jaksa" antaa ajallaan,minusta on tärkeää,että alle 2v ja 4v syövät säännöllisesti ja monipuolisesti. Mies keittää makaroonia,laittaa päälle ketsuppia ja antaa ruokaa milloin sattuu...
Saattaa esim nukuttaa kuopuksen nälkäisenä jne
Mä teen jos lähden pois ja mies jää kotiin niin nykysin tehtävä listan "minuutintarkkuudella" ja todellakin suutun jos ei ole noudatettu. Koska muuten ei ole tapahtunut mitään tai paremminkin on,miehen puhelinlasku on kasvanut,soittelee harrastuskavereilleen aina kun olen poissa pitkiä puheluita ja antaa lasten mellestää keskenään...
olis 2 äitiä, mut edes sateenkaariperheissä ei silleen ole.
Mua nyppii kun saan aina olla vetäjänä kaikessa, mihin ikinä ryhdytäänkään yhdessä. Hyvin harvassa ne kerrat, että mies ylipätään tekis mitään oma-alotteisesti. Niin lasten kanssa kuin muutenkin. Eikä halua juuri ulkoilla, olen aina hoitanut lasten ulkoilut. Ei halua ulkoilla minunkaan kanssani, istuu kotona lähinnä netissä ja/tai katsoo tv:tä. EI meilläkään noi minnekään lähde isän kans. Kerran tai kaks on ottanu lapsia mukaan jonnekin muualle kuin kauppareissulle. En tiedä onko laiskuutta vai saamattomuutta vai mitä, mutta nyt olen kyllästynyt olemaan se vetäjä aina kaikessa. Jääköön kotiin mätänemään. Itsehän menettää enemmän kuin lapset. En aio enää houkutella mukaan mihinkään. Ja niistäkin asioista, mistä innostuu niin loppujen lopuksi innostus lopahtaa ja lopun hoidosta jätetään vastuu minulle. Ihan ällöttävää.
apn tapa ei ole miehelle hyvä ja hän ei anna miehen tehdä asiaa tavallaan. Tämä on ihan oma valintanne: olkaa lapsen kanssa ne ekat vuodet ja mies töissä niin tulos on tämä. Oliko apn mies hoitovapaalla lapsen kanssa?
Juu, ei mies ole äiti vaan ISÄ - miksi jotkut vähättelevät sitä?! Tiedän niin monia perheitä, jossa isät ottavat isyyden ja siihen kuuluvan vastuun tosissaan, ovat velvollisuudentuntoisia ja jopa ylpeitä kun saavat olla lapsesta vastuussa. Eivät todellakaan unohda antaa ruokaa tai ajattele ensin itseään. Miten ihmeessä vielä nykypäivänä jotkut perustelevat isän huonoa hoitamista sillä, että isä kun ei ole äiti.. :-O
Meilläkin mies huutelee lasta vaikkapa hampaanpesulle, uhmaikäinen juoksee tahallaan karkuun ja painelee leikkeihinsä niin eipä mies välitä, pesee hampaansa ja antaa olla. Pääseepähän vaan helpommalla..
Ruokaa antaa vähän miten sattuu, esim niin myöhään ettei lapsi enää jaksa syödä. Ja se ruoka voi olla vaikka makaronia ja raejuustoa. Itselle sitten huolehtii pihvit ja muut. Jos ovat keskenään kotona, istuvat sohvalla katsomassa telkkaria lapsi tutti suussa. Mä en voi olla raivostumatta moisesta välinpitämättömyydestä.
tosin hänellä on myös asioita, joissa pistää selvästi mun ja lasten edut omiensa edelle. Esim. ruoka on sellainen, ensin syömme minä ja lapset, mies yleensä syöttää pienimmän ja syö sitten vasta itse, jos ehtii, jaksaa, muistaa ja ruokaa edes on vielä. Mutta ulkoilu on juuri noin, ja muukin kodin ulkopuolelle meno lasten kanssa - mies venyttää ja vetkuttaa, minusta vaikuttaa toivovan, että minä "vapahtaisin" hänet tuosta hommasta ja lähtisin lasten kanssa ulos tai kauppaan tai minne sitten pitikään mennä. Ja aina yrittää ulkoilujen suhteen tuota, että "ollaan sitten vähemmän aikaa", mutta minä olen ruvennut olemaan siinä tiukka ja sanonut, että ette muuten ole, vaan tasan tarkkaan just sen ajan, mitä oli tarkoituskin olla, oma mokasi kun pitkitit lähtöä. Tämän tavan olen ottanut siksi, että kyllästyin siihen touhuun - kun mies on lasten kanssa ulkona tai jossain, minä siivoan, teen työjuttuja, soitan tärkeitä puheluita tms. tai teen kotona jooga- tai pilateshrjoitusta, ja kyllästyin suoraan sanottuna tekemään näitä asioita pikavauhdilla siksi, että mies ei vaan viitsinyt lähteä aiemmin. Ehkä miehellä menee oma aikansa päästä liikkeelle, mutta niin menee mullakin siivoamisessa ja jooga- sekä pilatesharjoituksissani. Mitään ekstraa mies ei ole lasten kanssa tehnyt koskaan, vain sellaista mitä minä järjestän/käsken hänen järjestää, jotta minä saan tehtyä vaikka sen siivouksen rauhassa.
On se tietysti totta, että äiti ja isä tekevät molemmat omalla tavallaan, mutta lähtökohtana pitäisi olla molemmille lapsi/lapset. No, kolmen lapsen äitinä (lapset ovat 4,5v, 2,5v ja 1v) tiedän kyllä, että on päiviä, jolloin laiskottaa, eikä välttämättä huvita mennä ulos hiekkalaatikon reunalle seisoskelemaan. Ap:lle sanoisin, että jos on mitenkään mahdollista, yritä järjestää vastuunvaihtoa - lähdet itse lomalle viikoksi ja jätät lapsen hoidon täysin miehen vastuulle. Sitten juttelet miehen kanssa asiasta, ja jos mies on edelleen sitä mieltä, että lapsi selviää syömättä ja ulkoilematta ihan hyvin, sitten se varmasti selviää. Teillä ilmeisesti on vain tämä yksi lapsi? Yritä muistaa sekin, että sillä ainokaisella on usein tapana muodostua etenkin äidin elämän keskipisteeksi, ja äidit helposti kuvittelevat, että koko muukin universumi pyörii juuri sen minun ainokaiseni ympärillä :) Minäkin tunnustan tämän ilmiön ajalta, jolloin oli vain esikoiseni - mutta siihen auttoi toisen lapsen syntymä.
Mun kaikki kolme lastani ovat toistaiseksi selvinneet, vaikka joskus on oltu viikkokausia sisällä pelkästään, ulkona käyty tasan sen verran mitä on pakko että päästään bussiin ja paikkaan x, ja tämä vain siitä syystä, ettei minua ole kiinnostanut kököttää tuolla lumihangessa enkä ole viitsinyt ruveta keskimmäiseni ja kuopukseni kanssa tappelemaan ulkovaatteiden pukemisesta. Esikoiseni on edelleen hengissä, vaikka on viimeiset kolme viikkoa syönyt joko liha-makaronilaatikkoa tai soijarouhe-makaronilaatikkoa, hän kun on yksinkertaisesti kieltäytynyt syömästä muuta enkä minä jaksa tapella, odotan mieluummin, että hän kyllästyy ja pyytää jotakin muuta syötävää. Kuopukseni puolestaan söi kuukausi sitten pari viikkoa pelkkiä bataattikuutioita ja äidinmaitoa, kaiken muun hän sylki pois. Minä itsekin myönnän hoitavani nämä ulkoilu- ja syömisasiat kaikkein helpoimmalla tavalla, ja myönnän, että se on pelkkää laiskuutta eikä välttämättä lainkaan lasten mieleen, eikä kaikkien mittapuiden mukaan edes sitä kaikkein parasta, mitä lapsilleni voin tarjota. Totta, mutta mulla on muutakin tekemistä, ja joskus olen todellakin laiska ja itsekäs, ja ajattelin ensin itseäni, sitten vasta lapsiani. Mutta minä se olen, jonka taikapuhallus parantaa polvien kolhut ja jonka syliin lapset illalla viimeiseksi kipuavat, kaikesta huolimatta.
Haluat että mies on isä sellaisilla tavoilla joita SINÄ arvostat. Anna miehen tehdä lapsen kanssa niitä asioita joista molemmat pitävät, pakotettuna ulos kumpikaan ei viihdy tai nauti yhdessä olosta. On parempi olla lyhyempi aika siellä ulkono ja tulla sitten sisälle pelaamaan lautapeliä jos tuolloin sekä isä että lapsi nauttivat yhdessä olosta. Jos mies kerta haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa ja antaa ruuat etc (eli ei vain katsotuta televisiota kun itseään ei huvita tehdä mitään), älä mene koko ajan määräilemään mitä nyt tulisi leikkiä...
Itse en puutu siihen mitä mies tekee sinä aikana kun itse olen pois. Mulle on aivan sama ovatko sisällä vai ulkona. Meillä on siis 5 lasta. Nuorin 1,5v.
Jos mulla sattuu olemaan joku meno heti kun mies tulee töistä enkä ole käynyt lasten kanssa pihalla.
Niin en todellakaan ala vaatimaan että on ulkoiltava. Mies ei todellakaan jaksa pitkän työpäivän jälkeen lähteä ulos.
jos itsellä menee myöhään niin kyllä se jotakin iltapalaa antaa. jos ei puuroa jaksa keitää "vauvalle" niin vaikka banaanin käteen ja sämpylän palasen.
Onko se niin kauheeta jos lapset joskus syö eritavalla?
Mulle on aivan sama vaikka makais tunnin sohvalla. Meillä kyllä lapset osaa leikkiä keskenään tosin nuorimmainen hyppii päällä jos makaa sohvalla. Nuorimainen kyllä tykkää siitä:)
Siinä voi samalla vaihtaa kuulumisia isompien kanssa.
Ei kannata olla niin tiukkapipo. en yhtään ihmettele jos joillakin miehillä menee hermot vaimojensa nalkutukseen.
T:viiden äiti
Haluat että mies on isä sellaisilla tavoilla joita SINÄ arvostat. Anna miehen tehdä lapsen kanssa niitä asioita joista molemmat pitävät, pakotettuna ulos kumpikaan ei viihdy tai nauti yhdessä olosta. On parempi olla lyhyempi aika siellä ulkono ja tulla sitten sisälle pelaamaan lautapeliä jos tuolloin sekä isä että lapsi nauttivat yhdessä olosta. Jos mies kerta haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa ja antaa ruuat etc (eli ei vain katsotuta televisiota kun itseään ei huvita tehdä mitään), älä mene koko ajan määräilemään mitä nyt tulisi leikkiä...
Tämä on ihan oma valintanne: olkaa lapsen kanssa ne ekat vuodet ja mies töissä niin tulos on tämä. Oliko apn mies hoitovapaalla lapsen kanssa?
Minä olin lapsen kanssa kolme vuotta kotona, koska se sopi parhaiten koko perheemme silloiseen tilanteeseen. Mies oli töissä. Tämä ei ole millään lailla pienentänyt hänen rooliaan isänä. Hän on alusta asti ollut erittäin paljon lapsen kanssa, täysin oma-aloitteisesti.
siis eihän tällainen toimi, olet puolio et miehen äiti. kannattaisi myös itse miettiä mitä tekee väärin!? muita ei voi muuttaa vaan itseään!
Silti voin olla jostain samaa mieltä, nimittäin siitä että on raivostuttavaa kun mies tyydyttää vain omat tarpeensa.