Vaadinkohan mä mieheltä liikaa?
Sanoo, että olen kireä ja tiukkapipoinen nykyään. En tykkää siitä, että hän on laiska lapsen suhteen, välillä tuntuu että mies ajattelee ensin itseään ja sitten vasta lasta. Esim. aamupalalla huolehtii itselleen todella monenlaista syötävää, lapselle laittaa hirveän laiskasti (esim vaan maustamatonta jugurttia kippoon) ja perustelee että ei se kumminkaan paljon syö. Ulkoilemaan täytyy patistaa miestä lapsen kanssa, lähtee todella hitaasti sinne ja sitten sanoo että no, ollaan vähemmän aikaa. Minusta ei ole oikein nipistää aikaa lapsen asioista (lapsi rakastaa ulkoilua) jotta isä saa ottaa rennosti ja laiskotella.
Muuten isällä ja lapsella on hyvä suhde, leikkivät keskenään mutta selvästi tuollainen jämäkkä vastuunkanto meinaa jäädä minulle. Mies todella harvoin keksii mitään ektraa lapsen kanssa, kuten että lähtisivät käymään jossain kaksin (en muista sellaista oikeastaan ollenkaan). Mies kuitenkin suuttuu, jos sanon näistä, toteaa että hän tekee tavallansa. Minä taas totean, ettei ole oikein sanoa noin, jos se "tapa" on vain laiskuutta.
Mitä te olette mieltä? Onko teillä tällaisia asioita?
Kommentit (34)
kun omasta mielestään tekee asiat paremmin ja vastuullisemmin, mutta muista, että arvostelemalla ja nalkuttamalla ei miehen käytöstä saa muuttumaan paremmaksi (ei kyllä kenenkään muunkaan). Mies tarvitsee ihailuasi ja kiitosta siitä mitä tekee perheensä eteen. Huomioi positiivisesti sellaiset hetket, kun mies hoitaa lasta ja kerro, että arvostat hänen isyyttään ja rakkauttaan lapseen. Ole kuitenkin rehellinen ja kerro myös ärtymyksen tunteistasi (mutta älä käy tätä keskustelua suuttuneena), ja kerro, että yrität päästä eroon hänen kasvatustapansa arvostelusta. Huomaat pikkuhiljaa miehen asenteen muuttuvan, ja hän saattaa ihan oma-aloitteisesti ruveta tekemään juttuja, ja yllätyt ehkä, että alat itsekin saada häneltä positiivista palautetta! Kannattaa lukea Grayn Mars ja Venus kirjoja, niistä voi saada todella hyviä oivalluksia. Muistaakseni hänellä on ihan äitiyden ja isyyden erilaisuuteenkin liittyvä kirja.
Luepa tämä aluksi:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1128923/suomalainen_…
Sitten pohdi, miksi sinulla on niin suuri tarve määritellä sitä tapaa, jolla miehesi saa olla mies ja isä.
Nythän mä hokasin, mulla on roskapussit takapihan terassilla odotamassa. Piti viedä ne samalla kun eilen olisin lähtenyt hakemaan lasta tarhasta, mutta mies hakikin sen, joten en sitten mennyt suunnitellusti roskiksen kautta autolle. Mitähän naapurit ajattelee?
oli kuin minä olisin sen kirjoittanut. ja kun olen lukenut näitä kirjoituksia olen tullut siihen tulokseen että meitä on vaan niin moneen junaan.. Puolet ovat AP:n kannalla ja puolet vastaan.
Minä en todellakaan ymmärrä näitä naisen ja miehen eroavaisuuksia lasten hoito asioissa. Joku puhui vastuusta ja minusta se on nimenomaan niin. vastuu tulisi olla molemmilla sama eikä niin että toinen tekee ja toinen laiskottelee.
Kyllä minäkin äitinä mieluummin makaisin sohvalla ja katsoisin kaikki mahdolliset ohjelmat, söisin miehen tekemää ruokaa ja olisin todella onnellinen ja iloinen parisuhteessani kun mieheni hoitaisi suurimman osan asioista ja minä sitten kun ehdin/jaksan eikä mun tarvisi ajatella mitään.. Mies pitäisi aamulla huolen että lapset pesevät hampaansa ja harjaavat hiuksensa ja syövät aamupalan jne...Pitäisi huolen että on koulun jälkeen välipalaa kaapissa ja hoitaisi ruuat ja ulkoilut ja muistaisi harrastukset, hammaslääkärit jne.. jne jne jne....
peuhasi alsten kanssa ulkona ihan omasta halustaan. Mutta vuosien mittaan on alkanut kiinnittää vähemmän ja vähemmän huomiota lapsiin. Just tänä aamuna kuuntelin kun 8-vuotias meni innoissan isin luo keittiöön kertomaan että lehdessä oli tosi hyvä sarjakuva, lue isi se. Mies murahti, ettei tässä nyt ehdi kun on aamulla niin kiire. Laittoi sitten itselleen aamiaisen ja istui pöydän ääreen lukemaan Hesaria 20 minuutiksi. Tätä se on jatkuvasti: lapsille ei ehdi vastata tai heitä kuunnella vaan keskittyy vaan omaa elämäänsä, ja hups, sitten onkin niin kiire ettei oikeasti ehdi mitään.
Toki mä annan miehen olla isä hänelle itselleen sopivalla tavalla, mutta lapsia käy silti sääliksi. Etenkin pojille olisi todella tärkeää kokea isän olevan heistä kiinnostunut. Nyt se on useimmiten sitä, että kärttävät häneltä huomiota, mutta joutuvat tyytymään rippusiin. Ja isä unohtaa kaiken joka tapauksessa 10 minuutissa, niin että lapsista tuntuu ettei se sittenkään kuunnellut...
Mies on (mielestäni) todella itsekäs vanhempana, juuri tämäkin, kun hakee pojan iltapäiväkerhosta, niin laittaa ensin itselle välipalan, sitten vasta lapselle, kun on ensin saanut itse vatsan täytettä. Ja joskus kun tulen töistä, voi olla, että se välipala on jäänyt kokonaan antamatta.
Ja IKINÄ ei laita ruokaa lapselle, jos mulla meneekin sen verran pidempään töissä, etten ehdi sitä ruokaa lautaselle laittamaan - enkä tarkoita nyt mitään kokkaamista, vaan ihan vaan että edes eineksiä lämmittäisi mikrossa..
Ulkoilu - ei KERTAAKAAN käynyt vaunuja lykkäämässä, ei yksin eikä tullut mukaankaan, silloin kun oli vauva-aika. Ei mitään lumiukon tekoa nytkään, ei ikinä.
Jos joskus on sellainen tilanne, että pitää jättää lapsi isän kanssa kaksin viikonloppuna tai illalla (mitä sattuu hyvin harvoin, koska en pysty harrastamaan mitään, koska jotenkin mies olettaa, että lapsi on minun vastuullani pääsääntöisesti, joku työasia tai lääkärissäkäynti on hyväksyttävä syy jättää lapsi isän kanssa kahden..), niin pleikkaa ne vaan pelaa tai katsoo telkkaria. Jotain vuorovaikutteisempaa lautapeliä joskus? Ei.
huh. tekipä hyvää purkaa mieltään. hyvä ketju.
Ja on se silti hyvä mies! Ihan parhaimmistoa!
on tuttu tunne täälläkin. Enkä voi olla miettimättä, onko sillä jotain psyykkisiä vaikutuksia myöhemmin, että on tullut jotenkin 'laiminlyödyksi'..
Toisaalta, lapsella on kuitenkin isä 'läsnä', eli voisi olla pahemminkin, eli ei isän mallia lainkaan. Tai joku juoppo. Tai kiroilisi tms. Mies kun käyttää alkoholia max pullon keskaria vrk:ssa, ei kiroile, ei polta.
Ja se miksi sanoin, että hyvä mies, niin siksihän se 'laiminlyö' isyyttään, koska se on tosi vastuuntuntoinen muuten, työnarkomaani suorastaan. Eli kuten sanoin, pahemminkin voisi olla.
Mies ajatteli vain itteensä eikä mukuloita tai mua. Mulla on kaksi lasta 2v ja 8kk ja molemmat olen hoitanu kokonaan ite. Mies sillon kun sitä sattuu huvittamaan. Väsyin siihen täysin ja menetin hermoni ja pakkasin kamat ja lähdin muksujen kans toiselle puolelle suomee! olen paljon iloisempi ja pirteämpi kun ei tarvi vetää kivisäkkiä perässä. En kannusta ketään eroon mutta tämä ratkasu sopi mulle.
potkaisin naisen helvettiin. Nyt asun yksin neljän lapsen kanssa. Joo, arki hoituu hyvin, kiitos, eikä tarvitse enää kuunnella kitinää.
t. mies
että mitä vähemmän mieheltä vaatii,sitä enemmän se sitten tekee.
Jatkuva patistelu tai jankuttaminen on suurin virhe!
Juu, ei mies ole äiti vaan ISÄ - miksi jotkut vähättelevät sitä?! Tiedän niin monia perheitä, jossa isät ottavat isyyden ja siihen kuuluvan vastuun tosissaan, ovat velvollisuudentuntoisia ja jopa ylpeitä kun saavat olla lapsesta vastuussa. Eivät todellakaan unohda antaa ruokaa tai ajattele ensin itseään. Miten ihmeessä vielä nykypäivänä jotkut perustelevat isän huonoa hoitamista sillä, että isä kun ei ole äiti.. :-O
Isänkin pitää kantaa vastuu,ehdottomasti.
Usein miehet vaan on laiskoja.
Ja naiset näinkin tyhmiä,että selittävät(tässä ketjussa) että anna miehen olla isä omalla tavalla. Kyllähän lapsi tarvii ruokaa ja ulkoilua.
Et vaadi liikaa ap.
Kyllä se nyt vaan on niin, että miehen on annettava olla isä omalla tavallaan. Uskopa vain, muuten se menee se teidän parisuhteenne vessasta alas.
Juu, ei mies ole äiti vaan ISÄ - miksi jotkut vähättelevät sitä?! Tiedän niin monia perheitä, jossa isät ottavat isyyden ja siihen kuuluvan vastuun tosissaan, ovat velvollisuudentuntoisia ja jopa ylpeitä kun saavat olla lapsesta vastuussa. Eivät todellakaan unohda antaa ruokaa tai ajattele ensin itseään. Miten ihmeessä vielä nykypäivänä jotkut perustelevat isän huonoa hoitamista sillä, että isä kun ei ole äiti.. :-O
Isänkin pitää kantaa vastuu,ehdottomasti.
Usein miehet vaan on laiskoja.
Ja naiset näinkin tyhmiä,että selittävät(tässä ketjussa) että anna miehen olla isä omalla tavalla. Kyllähän lapsi tarvii ruokaa ja ulkoilua.
Et vaadi liikaa ap.
nyt vain on välillä hitaita lähtemään liikkeelle...
Parempi olisi ja helpommalla pääsisit sinäkin, jos antaisit miehen hoitaa lasta omalla tavallaan ja sinä hoidat omalla tavallasi. Lapsen on ihan hyvä oppia, että on erilaisia tapoja tehdä asioita, ei noin pienistä kannata riidellä. Välillä on vähän väsynyt ja tuollaiset jutut oikein pistävät silmään, mutta pitää vain yrittää antaa niiden olla.
Minä en ole mieheni lapsenhoitoon puuttunut, enkä ominut lasta itselleni, vaikka tekeekin asiat eri tavalla. Hyvin on mennyt ja mies tykkää hoitaa lasta ja tehdä asioita lapsen kanssa, kun minä en ole järjestelemässä niitä valmiiksi ja neuvomassa. Meillä on kuitenkin onneksi miehelläkin lapsen etu ensin, huolehtii lapsen ruokailut ensin ja syö itse sitten kun ehtii ym.