mikä mua vaivaa?!?
meilla on ihana reilu puolvuotias lapsi. mutta välillä mietin että antaisin lapsen pois että sillä olisi parempi olla. . en tiedä mikä on.. tottakai häntä rakastan mutta tämmösia ajatuksia mielessä pyörii... muutenkin ahistaa että en ole hyvä äiti ja tuntuu että ihmiset arvostelevat enkä pysty olemaaan normaalisti lapsen kanssa jos on lähellä on muita ihmisiä. en osaa edes jutella hälle vaan jotain saatan mumista.
Kommentit (3)
älä välitä muista ja mitä he mahdollisesti ajattelevat. tai no... saattavat kyllä nyt ajatella jotain, jos näkevät ettet oikein osaa olla rennosti vauvan kanssa.
hoida ja huolehdi ja hali. rakasta ja rentoudu. siinä olkoon maagiset sanat. jos olet alakuloinen ja surullinen tai tuntuu tosiaan joskus ettet ole riittävän hyvä äiti ja haluat anta vauvan pois tms. niin hae apua. se on varmaankin sitä masennusta sitten. ja mieti minkälaiseen perheeseen haluaisit lapsesi päätyvän, yritä sitten itse luoda sellainen ympäristö.
Puhu asiasta neuvolassa. Itse olin hyvin masentunut esikoisen vauva-aikana ja minun välillä jopa vaikea rakastaa häntä. Toisen lapsen syntymän jälkeen tutnui hetken jopa vastenmieliseltä pyyhkiä esikoisen räkiä. Se onneksi hävisi nopeasti. Oli kauheaa tuntea jopa hylkimistä omaa lasta kohtaan.
Toisen kanssa en ole ollut (ainakaan niin paljoa) masentunut ja hänen kanssaan asiat ovat olemista ja elämistä ei tekemistä. Esikoisen kanssa tein niin kuin luin että kuuluu tehdä, toisen kanssa samat asiat tuntuvat hyvätlä ja luonnollisilta (esim esikoiselle lepertely oli tekemistä, toisen kanssa olemista).
Ja siis rakastan esikoistani, häneen suhteeni on vain jotenkin todella vaikea ja aaltoileva. Yleensä rakastan aivan valtavasti ja hänen tunteensa ovat todella tärkeitä, mutta tulee aaltomaisia oloja/kausia jolloin jopa vieroksun lasta. Esikoinen muistuttaa valtavasti isäänsä niin käytökseltään kuin ulkonäöltään ja välini lapseen ovat sitä ongelmaisempia, mitä huonommat välit minulla on milloinkin mieheni kanssa. (Meillä parisuhde aika kuralla) Toinen lapsi muistuttaa enemmän minua eikä parisuhdeongelmatkaan heijastu suhtautumiseeni häneen. Tiedän itsekin että tilanne on hirveän epäreilu esikoiselle.
Ap, en usko että ainun kannattaa antaa lasta pois. Luulisin että tunteesi heijastuu muista ongelmista. Puhu neuvolassa niin voit saada psykologi/lääkärilähetteen ja saada sitä kautta apua jos on esim masennusta. Jos taas parisuhdeongelmat vievät voimasi, yritä saada puoliso terapiaan. En usko että kyse on lähtöjään sinun lapsen väleistä vaan muut asiat hoitamalla korjaantuvasta ongelmasta.
sen ei tarvitse alkaa synnytyksestä vaan voi tulla jälkeenkin päin