Mä en usko totuttami

työkaveri on sitä mieltä, että totutan lapseni sohvaperunoiksi, kun en ulkoile säällä kuin säällä. Ja jos joskus syö hampurilaisen, totuttaa lapsen pikaruokaan. Lapsille pitäisi myös syöttää sokeritonta ja suolatonta ruokaa, jottei ne "totu".



Äh, paskat, en usko tuollaiseen. Jos käy kerran kahdesssa kuussa hampurilaisella, tai on karkkipäivä kerran viikkoon tms. se lapsi ei totu yhtään mihinkään. Enkä tajua tuota ulkoilujuttua muutenkaan, miksi lasta pitäisi karaista viemällä se kahdeksi tunniksi ulos kelillä kuin kelillä? Ei kai kukaan aikuinenkaan mene ulos kahdeksi tunniksi jos sataa vaakasuorassa alijäähtynyttä vettä!?

Totta kai lapsi tottuu siihen, että kerran viikossa on karkkipäivä!! Sehän on asia, joka toistuu ja näin ollen asia, jota lapsi osaa odottaa. Maalaisjärkihän sen sanoo, että helppo on tottua kaikkeen mitä tarpeeksi kauan ja usein toistetaan. Samaa pätee niin lapsiin kuin aikuisiin. Periaatteessahan koko kasvatus lähtee tottumisesta: totutaan tiettyihin sääntöihin, totutaan siihen miten puhutaan, totutaan tietyn yhteisön toimintatapoihin... Lapsen voi totuttaa hyviin tai huonoihin asioihin, aikuisen "mielivallan" mukaan. Kukaan ei varmaankaan väitä, sillöin tällöin syöty hampurilaisateria totuttaisi lapsen huonoihin ruokatottumuksiin,mikäli syöminen muuten on hanskassa. Tässäkin asiassa on siis se Bigger picture! Että osaisi nähdä metsän puilta....

työkaveri kuvittelee, että sallimalla sokerin/karkin/makean, totuttaa lapsen sellaiseksi ettei muu enää kelpaa.



Mä en usko myöskään, että välttämällä täysin kaikkea makeaa "totuttaisi" lapsen itsenäisesti välttelemään makeaa.