Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopun elämäänikö syön masennuslääkkeitä? :(
22.03.2010 |
Vajaa 7v sitten minulla diagnosoitiin ekan kerran masennus ja sain lääkityksen. Minulla oli hyvää tuuria, koska eka lääke auttoi. Söin efexoria pari vuotta, sitten lopetin sen, mutta jouduin puolen vuoden päästä alottamaan uudestaan, koska elämä heitti häränpyllyä ja tuli liikaa vastoinkäymisiä ja se lamaannutti minut täysin. Aloitettiin sama lääke ja se tehosi ja tuolla kertaa söin sitä nelisen vuotta kunnes lopetin.
Nyt on taas alkanut olla masennuksen oireita ja kävin lääkärissä ja sain taas lääkityksen ja lääkäri mainitsi, että saatan joutua syömään efexoria loppuelämäni, koska aina vähän ajan päästä lopetuksesta masennus uusii.
Kommentit (36)
Tilanne nyt vaan on tuo (täällä sama). Diabeetikot käyttävät loppuikänsä insuliinia jne.
On hienoa että sinulla ON toimiva lääke, jonka avulla voit elää täysin normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi selvittää. Yleensä pelkkä masennuslääke ei poista ongelmaa lopullisesti vaan rinnalle tarvitaan terapia.
Eipä tuota 7 vuoden jälkeen enää juuri mietikään. Kamalaa olisi, jos joutuisi sinnittelemään ilman. Perheen elämä olisi kyllä aikamoista helvettiä. Päätyisin ehkä lopulta itsemurhaan. Onneksi tänä päivänä on lääkkeet.
minulla se on paniikkihäiriön estohoitoa. Ei ole mitään järkeä jättää lääkettä pois, kun tietää että muutaman kuukauden päästä olisin taas huonommassa kunnossa.
minulla se on paniikkihäiriön estohoitoa. Ei ole mitään järkeä jättää lääkettä pois, kun tietää että muutaman kuukauden päästä olisin taas huonommassa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kannattaa yrittää, jos mahdollista.
Masennukselle ei aina löydy syytä. Silloin puhuminen ei auta. Toisaalta esim. kognitiivisessa terapiassa voi oppia muuttamaan ajatusmallejaan, joka saattaa helpottaa oireilua. Masennuskouluja järjestetään ainakin joillakin paikkakunnilla.
Lääkitystä ei kuitenkaan kannata lopettaa vain lopettamisen vuoksi, jos sitä tarvitsee.
Joskus pääkoppa vaan "rakennettu" niin, että aivotoimintaa pitää hiukan lääkkeillä avittaa. Mielestäni masennus on kemiallinen häiriö jossain serotoniini takaisinotossa. Kaikilla ei vain toimi niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti masennus tulee takaisin, jos vastoinkäymisiä on liikaa. Pitää yrittää välttää niitä.
kun olette lääkityksen saaneet? Kun olen miettinyt tätä omaa olotilaani jo pidemmän aikaa... En tiedä, onko masennusta vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että kun vain omaisi reiluja ja luotettavia ystäviä sekä perheen, jossa suhteet toimivat jotakuinkin normaalisti, ei mitään lääkitystä tarvitsisi?
Minussa ainakin elää vihainen ja pettynyt lapsi, joka ei halua hyväksyä kaltoinkohtelua. Sepramilla saan tuon sisäisen lapsen tarpeet sammutettua täysin ja lillun tyytyväisyydessä, vaikka mitä tapahtuisi.
Tietääkö kukaan missä pk-seudulla olisi toimivia vertaistuki- tai keskusteluryhmiä kroonistuneesta masennuksesta kärsiville?
Haluaisin tavata muitakin. Omassa elämänpiirissäni ei masentuneita ole. Tai ainakaan niin että he haluaisivat siitä kanssani puhua.
t. nainen 36v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annettu, kaikki masentuneet tappoivat itsensä. Nykyluvuilla se tarkoittaisi nimittäin n. miljoonaa suomalaista. Uskoisin, että aika moni selvisi masennuksestaan myös ilman lääkkeitä. Enkä mitenkään paheksu sitä, että nykyään joka viides ihminen on mielialalääkityksellä, olen vaan iloinen etten itse ole joutunut siihen koukkuun.
Hienosti ollaan tilastoissa kakkosina Yhdysvaltojen jälkeen. En todellakaan aliarvioi todella lääkitystä tarvitsevia. Mutta jossain on mennyt pieleen.
Terapiat on varmaan avuksi, mutta toisaalta voisi miettiä; alettaisiinko puhua, olla läsnä sukulaisten ja ystävien arjessa. Ei vaan kukkia viemällä tai miettimällä mikä Reimatec on paras...
Yhteisöllisyyttä huudan täällä!
Olen aikanaan vuoden verran lääkkeitä syönyt ja MINÄ en ollut oma itseni. Haluan näyttää tunteeni. Sekä ne suuret ilot ja surut (lapsen menetys mukaan lukien).
Toki me olemme yksilöitä ja en saarnaa, mutta kyllä olen huolestunut tästä Suomen suuresta masennuksen ja pillerinsyönnin määrästä.
Minulla masennus iskee aina uudestaan, oli sitten rankka vaihe elämässä tai ei. Useampi lääkäri on sanonut, että mun ei kannata kokeilla enää koskaan lopettaa Sepramia, koska masennus vain uusii.
Koetin myös tuota joka toinen päivä liikuntaa ilman lääkkeitä. Kestin 1,5 kuukautta ja masennusajatukset alkoivat uudestaan. Säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla voi kyllä vaikuttaa oloonsa aika paljon, mutta kroonisesti masentunut ei ilman lääkkeitä pysy kunnossa.
On niitä masentuneita ollut ennenkin, mutta tässä ketjussa ei puhuta ollenkaan ELÄMÄNLAADUSTA. On sitä ennenkin masentuneena kituutettu (ei kaikki ole tehneet itsemurhaa), mutta elämänlaatu masentuneelle ja tämän läheisille on ollut heikko. Ainakin itse pärjäisin joten kuten ilman lääkitystä, mutta en kykenisi töihin, en pystyisi huolehtimaan lapsistani, en jaksaisi harrastaa. olisin jatkuvasti itkuinen, epätoivoinen, surullinen, kiukkuinen lapsille ja kärsisin unettomuudesta. Koko perheemme elämä pyörisi minun jaksamiseni ympärillä. Nukkuisin päivisin, koska en saisi yöllä nukuttua riittävästi. Nyt, kun saan sairauteeni lääkettä, olen iloinen ja jaksava äiti, pystyvä työntekijä ja jaksan tukea muita sen sijaan että olisin aina tarvitsevana osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut terapiassa 2,5 vuotta, mutta se ei enää antanut minulle mitään. Kaikki lapsuuden traumat oli käsitelty ja niistä jauhamiselle tuli seinä vastaan.
Jopa murkkuikäisille suositellaan masennuslääkkeitä. Seurauksella että itsemurhien määrä on noussut nuorten keskuudessa.
Nuorten itsemurhat ovat vähentyneet huomattavasti. Nykyään nuoret tekevät itsemurhia alle puolet siitä mitä 90-luvulla. Masennuslääkkeistä on hyötyä.
Alue: Aihe vapaa
auttaako terapia vai lääke vai yhdistelmä.
Jos ihminen masentuu ilman mitään ulkoista syytä eli elämässä kaikki kunnossa, niin syy on silloin serotoniinin vaje, joka korjaantuu vain ja ainoastaan lääkkeellä.
Jos masentuu jonkin elämäntilanteen vuoksi, niin ensin kannattaa kokeilla keskusteluapua, jotta saa purkaa asiaa ja jos ei auta, niin rinnalle lääkitys joksikin aikaa.