Miten teillä päättyisi seuraavanlainen tilanne?

Lapsi saa raivarin, koska haluaa hupparin - tarkoitus on tässä kohtaa vaihtaa yöpuku päälle jne.



Kuopuksen, viidestä lapsesta nuorimman kanssa toimittiin näin:



Raivaria saava raivoaa aikansa äidin/isän sylissä (meillä eivät auttaneet huomion kiinnittäminen muuhun tms, jos nyppi, niin nyppi). Sitten kun alkoi rauhoittua halittiin jne.



Siinä vaiheessa kun oli rauhoittunut, hammaspesu + yöpuku.



Raivoaminen ei kestänyt yleensä kys. lapsella kuin max 15 minsaa, joten sen ajan sitten saattoi hyvin huutaa, riehua ja raivota ;-) ja sitten jatkaa sitä, mitä piti tehdä.



Kys. lapsukainen saa tätä nykyä taas raivareita. Ikää 6 vee ja ilmeisesti menossa ns. kouluun meno uhma. Joten aina silloin tällöin istumme taas tätä nykyä äidin/isän sylissä rauhoittumassa =).



Onneksi oli välissä monta seesteistä vuotta.



Mutta siis meillä perheessä asenne uhmaraivareihin on, että niitä sattuu ja tapahtuu. Lapsi opettelee vielä tunteidensa hallintaa.

taidan olla ihan hakoteillä... oma lapsi on kyllä vasta vuoden ikäinen mutta olisin tuossa tilanteessa antanut pukea märän hupparin paljaalle iholle niin lapso olisi saanut kokeilla miksi se ei ole hyvä idea....

olen raivoajalle yksinkertaisesti vaan ilmoittanu kuinka asian laita on ja kuljettanut pois tilanteesta. Meillä tosin tytön raivarit on hyvin lyhytkestoisia ja toi on toiminu ihan noin. Kovin suurellisia selityksiä ei pieni lapsi taida ymmärtää..

Mitään poppakonstia minulla ei ole antaa, mutta itse en KOSKAAN anna kiukuttelijalle periksi. Enkä yritä poistaa lapsen harmia hassuttelemalla tai kutittamalla, koska onhan se ihan suoraan sanottuna perseestä kun ei saa tehdä mitä haluaa, mutta niitä pettymyksen tunteita pitää lapsen oppia käsittelemään.



Tuollaisessa tilanteessa esikoiseni olisi varmaan heittäytytynyt maahan karjumaan naama punaisena. Olisin sanonut, että "sinua harmittaa, mutta et saa paitaa, koska se on märkä". Hän oli uhmiksena sellainen, että hänen piti vaan antaa huutaa rauhassa ja sitten tuli syliin kun oli ensin pahimmat huutanut pihalle.



Keskimmäiseni olisi suorittanut dramaattisen poistumisen ja mennyt jonnekin muualle karjumaan. Hän tekee tuota vieläkin 5-vuotiaana. Odottelisin muutaman minuutin ja sitten menisin hänen luokseen ja silittelisin. Keskimmäiseni kiihtyy nopeasti, mutta leppyy myös nopeasti. Sitten hän on vastaanottavainen selityksille.



Kuopukseni on se, joka on kaikkein eniten "toiminnantyttöjä". Hän hakisi tuolin tms. ja ottaisi sen paidan. Hänet siis täytyy poistaa tilanteesta ja katsoa, että hän ei omatoimisesti mene takaisin. Toisaalta hän on kaikkein lauhkein luonne eikä todennäköisesti yhdestä paidasta välittäisi vaan selitys menisi perille ilman raivaria.

jos hän on menossa nukkumaan, tuskin huppari päällä nukkuu ?

huomenna otetaan se sitten heti aamulla kun herätään. Korostaisin vielä sitä että HUOMENNA saat, tämä uppoaa meidän 1v11kk tytölle paremmin kuin systemaattinen ei.



Todennäköisesti myös meidän tyttö vetäisi herneet nenään silti varsinkin jos on ilta ja jo valmiiksi väsy. En huomioisi kiukuttelua just ollenkaan, antaisin huutaa vaan kummempaa huomiota osottamatta.



Sitten yöpuulle huutaen tai huutamatta kun sen aika on, jos lapsi vielä kiukuttelee niin vaihtaisin siltikin vaatteet ja antaisin vaikkapa hammasharjan käteen ja antaisin harjata ensin itse hampaat, josko sillä kiukku unohtuisi. Sitten vaan sänkyyn.



Parivuotiaat on just pahimman uhman kynnyksellä ja silloin rajat ja maltti on valttia.

suoraa huutoa huutavalta raivopäältä kuin hiljaa mököttävältä ;) Hampaat pestäisiin siis huusi tahi ei. Jälki nyt voi olla sit vähän niinkun näin, mutta ei se nyt maata kaada. Yöpuvun kanssa nyt ei oo niin nopposen nuukaa, vaatteet ottasin pois, mutta meillä kolmesta lapsesta kaksi ei käytä yöpukua muutenkaan. (Tulee kuulemma liian kuuma) Sänkyyn/syliin sit rauhottumaan.



Märän takin kanssa voisin antaa itse kokeilla, että märkä on ja kuivumaan pitää panna. Jos edelleen kiukkuaa niin siinähän kiukkuaa. En jäisi sen enempää märehtimään asiaa tai selittelemään.

jos hän on menossa nukkumaan, tuskin huppari päällä nukkuu ?

Sen takin päällensä, hänellä on menossa "takki"-vaihe, ja haluaa koko ajan pitää päällänsä jotain vetoketjullista hupparia.

Yöksikin on tiukkaa, että sen hupparin saa riisua.

T: Ap.

Tai laittaisin sen vielä hetkeksi kuivuriin takaisin.



Hampaidenpesuongelmassa toimisin niin, että kysyisin lapselta, miten hampaat saadaan harjattua? Pitäisin kiinni siitä, että ne harjataan, mutta lapsi saa valita millä harjalla, kuka ja monelta.

neljän lapsen kokemuksella pestään hampaat (jälki ei välttämättä ole hyvää mutta ajatus on tärkein eli että sitä ei jätetä väliin), puetaan yöpuku väkisin päälle ja sitten rauhoitutaan itse kukin sylittelemällä ja laulamalla. Voidaan yhdessä laittaa huppari vaikka johonkin näkyvälle paikalle ja sopia, että siinä se odottaa heti aamulla.

tuossa tapauksessa laittaisin vaan sen hupparin kuivuriin, kantaisin rimpuilevan ipanan pois siitä huoneesta, sanoisin ihan rauhallisesti että "nyt et sitä saa" ja yrittäisin kiinnittää mukulan huomion johonkin muuhun "hei katsopas, onpa hieno lelu sulla täällä, mitäs jos äiti leikkii tällä..." siinä vaiheessa yleensä meidän mukulan raivo talttuu kun tulee ihmettelemään että mites se äiti nyt noin.. ja haluaa sitten itse jatkaa leikkiä.

Eli hampaiden pesu, yökkäri päälle ja sylissä rauhoittumista. Hupparia ei saisi päälle.

Rauhoittuminen voisi olla ihan hyvä jo ekaksi jos lapsi on jo aivan hysteerinen.

ja siis sitä leikkiä ei kauaa jatketa, vain sen aikaa että huppari ja raivari unohtuu, sitten hammaspesut ja yöpuvut.

No meillä poika täytti just 2v ja saa kans noit karmei raivarei ihan turhista jutuista.Tossa tilanteessa ei meillä kyl annettas periksi,huppari on vielä märkä ja sillä siisti.

Tää meiän on ainaski semmonen tapaus et jos kerran antaa periks ni sen jälkeen sais antaa aina :) Kyllä maailmaan aina ääntä mahtuu ja ne iltatoimet hoidetaan,vaikka sitten väkisten :)

KÄytännössä miten pesette tuon ikäisen hampaat, jos kirkuu, reuhuaa ja raivoaa kuin viimeistä päivää? Vai rauhoitteletteko kunnolla ensin ( mikä meillä johtaa nukahtamiseen)?



Meillä jäi kyllä hammaspesu tänään väliin.



T: Ap.



Kerronpa vielä, että kyseessä on kolmas lapsemme, joka on hieman tulisempi tapaus kuin kaksi ensimmäistä yhteensä.

Lapsi syliin selkä vanhempaan päin, jalat aikuisen jalkojen väliin, toisen käsi toiseen kainaloon nalkkiin. Sitten harja lapsen käteen, yleensä se autta kun saa "itse" pestä. Tai sit harja molemmille.

yrittäisin kutitella ja saada muutettua lapsen raivarin pois hassuttelemalla. Sanoisin että huppari on märkä, sitä ei voi laittaa päälle, voi tulla kipeäksi. Jos ei auta, niin sitten vaan kannan pois sieltä kuivaushuoneesta ja yritän kiinnittää huomion johonkin muuhun mielenkiintoiseen.



Iltapesut samalla tyylillä, että alan kutitella ja sylitellä, josko sillä leppyis. Jos ei auta niin sitten vaan väkisin yoppäri päälle ja hampaat joenkin pestään. Kirjan ääreen yleensä rauhottuu tai jos tarjoaa esim vettä niin että saa pillillä juoda.

yrittäisin kutitella ja saada muutettua lapsen raivarin pois hassuttelemalla. Sanoisin että huppari on märkä, sitä ei voi laittaa päälle, voi tulla kipeäksi. Jos ei auta, niin sitten vaan kannan pois sieltä kuivaushuoneesta ja yritän kiinnittää huomion johonkin muuhun mielenkiintoiseen.

Iltapesut samalla tyylillä, että alan kutitella ja sylitellä, josko sillä leppyis. Jos ei auta niin sitten vaan väkisin yoppäri päälle ja hampaat joenkin pestään. Kirjan ääreen yleensä rauhottuu tai jos tarjoaa esim vettä niin että saa pillillä juoda.

kiitos vinkistä.

Meidän jässikkä on kyllä sellainen, että se ei näe eikä kuule mitään, kun saa kunnon raivon päälle, ei auta hassuttelut, ei leikit, ei laulaminen,

Huomaan olevani vähän arka pakottamaan lasta, mun on vaikea tietää sopivan pakottamisen rajoja, kun itse olen tullut pahoinpidellyksi ja alistetuksi lapsena. Meillä siis on ihan tavalliset rajat lapsilla, osaavat yleensä käyttäytyä oikein hienosti, mutta tämän pienimmän raivoajan kanssa on välillä hankalaa, kun tuntuu että puolet päivästä pitää mennä pakottaen... Siis kun herra päättää esim. lähteä suuntaan x, niin sehän menee niin kauan kunnes kantaa pois paikalta, yleensä kirkuvana puikkona.

jos antaa periksi, saa aina antaa periksi. Meillä on menossa just se vaihe että vois joutua ojasta allikkoon.. Mopo on edelleen jäähyllä.

Tsemppiä vaan siihen raivoajan kasvatukseen, Tärkeintä on että et anna periksi, sinä olet se joka päätät, ei taaperoikäinen.



Toisaalta inhoan lepertelyä ja maannittelua, se ei sovi luonteelleni. Minä sanon kerran tavallisella äänellä, sitten kerran kovemmin ja kolmas kerta, jos joudun nousemaan, on siten jyrinää.



Meillä vanhin on voimakastahtoinen, tämä toinen on leppoisampi tapaus. Toisaalta pitää olla ajatus mukana kieltämisessä ja rankaisussa, tahtoa ei saa pieksää pois, vaan yrittää puheella ohjata asiaa haluttuun suuntaan, samalla pitää tahto-lapselle selvittää miksi asia tehdään meillä näin. Olen ottanut tavaksi muotoilla asian 3-sanaisiksi lauseiksi, ne lapsi ymmärtää ja yleensä menee kertasanomalla perille.