Mitä tässä tilanteessa tekisi?

Eli yhdessä ollaan oltu 11v ja suhde alusta asti hankala ja karikkoinen alkuhuuman jälkeen. Jo ensitapaamisella oli eka tunne että ei mutta sitten annoin tilaisuuden ja tässä ollaan. 2 yhteistä lasta mutta ei olla naimisissa tai kihloissa. Alussa vihjailin ja olikin puhetta siitä, mutta halusin että mies kosisi. Hän vain sanoi että ei ole sellainen.

Noh millainen hän on: aika vetäytyvä, ei tykkää olla juhlissa tai ystävien kanssa viettää aikaa. Ei ole kovin seurallinen tai puhelias, en saa hänestä ns. voimaa.

Ei fyysisesti mitenkään erityisen komea, vaan tavallinen jamppa, ei liiku tai urheile ja se näkyy.

Käy töissä ja on tavallaan kunnianhimoinen, mikä vaatii minulta jaksamista. Leikkii lasten kanssa ja siivoaa kotia aina välillä kun antaa tehtäväksi ja jaksaa.

Ei ole kovin oma aloitteinen missään, itse saan kaikki menemiset tai tekemiset ehdottaa ja siltikin saan houkutella aina mukaan. Ei innostu heti kun ehdotan jotain tekemistä koko perheellä. Saan tavallaan melkein pakottaa mukaan johonkin. Sanoo, ei viitsi tai ei nyt, joskus toiste tai ei ole rahaa maksa sinä. Kuitenkin isompi palkka ja saman verran osallistutaan kodin kustannuksiin.

Ei tule toimeen vanhempieni kanssa,vihaa äitiäni, eivät puhu toisilleen (pitkä juttu)

Äitini ei hyväksy miestäni, tai sanoo että hyväksyy mutta mies ei hyväksy tätä.

Itse sairastan vakavaa masennusta ja jaksaminen todella vaikeaa välillä, mies auttaa arjessa paljon mutta itse lepäilee ja nukkuu vk-loppuisin aina pitkään. Eli minulla aika kova univelka...

Itse en saa koskaan vapaata että voisin olla yksin ilman lapsia, jos lähden mummolaan niin otan lapset mukaan. Kaipaisin olemista ihan yksin ilman mitään seuraa vaan nukkumista ja omaa aikaa. Mies ei koskaan lähde kotoa muualle kuin töihin.

Olen eroa miettinyt ja sitä kun mitään fyysistä meillä ei enään ole ja en tiedä olenko koskaan täysin rakastanut miestäni vai vaan toteuttanut hänen elämäänsä. Olen uupunut koko ajan. Olen miettinyt eroakin mutta kahden lapsen yksinhuoltajana uupuisin vain lisää.

Ollaan puhumistakin yrittänyt mutta siitä ei sellaista tulosta tule. Nyt pariterapia odottaa, mutta en tiedä osaanko puhua sanoiksi mitään toiveita ja paraneeko tämä sittenkään. opinko rakastamaan vai onko väärä mies.

Kun koko elämäni muutenkin solmussa. Työ ja kotielämä.