Miten 2v.:n saa uskomaan ja tottelemaan?????
Järki lähtee kohta tuon tytön kanssa ja tekisi mieli nostaa korvista seinille. Ei usko yhtään mitään, heittää tavaroita, puree, kiukkuaa, paiskoo, potkii, kiusaa ja uhmaa!! Esikoinen on taas aina ollut ihan täysi vastakohta ja kiltti kun mikä. Olen ihan voimaton ja hermo menee kun tyttö ei usko yhtään mitään. Sen elämäntehtävä tuntuu olevan se, että rikotaan kaikki ja tehdään kiusaa!! Kun kielletään tms. niin ei vaan usko. Sanokaa oikeasti, mitä teen?? Kohta räjähdän ihan totaalisesti, koska olen niin väsynyt, edes vaipanvaihto tai muut arkiset asiat ei suju tappelematta. On viety jäähylle ja keksitty jotain muuta toimintaa tilalle ja on sanottu nätisti ja on komennettu jne. ja ei vaan auta!
Kommentit (12)
kyllä se sitten vuoden parin sisällä alkaa totella.
Tiukkana vaan ja jäähylle.
Jotkut äidit on minusta ihan kädettömiä uhmistensa kanssa. Lapsihan nimenomaan UHMAA sitä kieltoa ja testaa ja testaa. Jos luovutat,lapsi saa ristiriitaisen kuvan. Sisimmiltään lapsi toivoo että äiti pistäisi hänet kuriin ja pitää tarkat rajat.
ja kyllä saa äiti suuttuakin! Jos menee ihan överiksi lapsen käytös niin jos joskus suuttuu niin ei ole epänormaalia.
Sellaiset lapset jotka täysin hallitsee kotielämää ja pompottaa äitiään on tosi onnettomia sisimmässään.
odotan sen pari vuotta. Esikoisella ei ikinä ole ollut vastaavaa. Toki tämä nuorempikin on välillä kiltti ja ihana, mutta silti on todella vaikeaa monessa asiassa. Ja tämä on muutenkin todella vieraskorea niin kukaan ei edes usko kun kerron, millainen riiviö osaa olla!
ap
on ollut otettava, koska muuten varmaan pompottelisikin. Itselle lähinnä tulee paha mieli siitä tappelusta, komentamisesta ja jatkuvasta jankuttamisesta. =( Onhan se hyvä, että on omaa tahtoa mutta rajansa kaikella ;) Se on kyllä totta, että monesti näkee vastaavia uhmiksia, joiden äidit hoitavat tilanteet ihan toisella tavalla kun minä. Lässyttävät lapselle takasin ja antavat suunnilleen tikkarin.
ap
kiukun jälkeen tyttö tulee pyytään halin ja sitten sovitaan=) Mutta hetken päästä jo sitten kiukuttaakin joku uusi asia =) ja kehutaan toki paljon ja rakkautta ja hellyyttä annetaan
kyllä sä jaksat. Jotkut lapset vaan on voimakastahtoisia ja ainakin voit ajatella niin että tämä lapsi tulee pärjäämään elämässään!
Kyl toi vielä ainakin vuoden kestää joten tsemppiä.jatkat vaan samaan tyyliin,tiukasti. Ja jälkeenpäin selität miksi on "riidelty".ymmärrys kasvaa iän myötä mutta myös oveluus että miten pääsisi taas saavutettujen rajojen yli...
kun lapsi tulee jälkikäteen halimaan. Ei se ole itsestäänselvää.
useimmat lapset ovat silloin varsin asiallisia.
rauhoittui kun oli 9,5v...
Mutta tulos oli yllättävän hyvä :O
meillä myös erittäin voimakastahtoinen lapsi. Mä olen kokenut tämän lapsen kohdalla toimivammaksi positiivisen palautteen ja ennakoimisen kuin jatkuvan kieltämisen.
Lapsella on jonkin verran siirtymävaiheissa hankaluuksia. Esim. uloslähtöä on pohjustettava hyvissä ajoin etukäteen. Jos sitä ei tee, niin pukeminen on ihan mahdotonta ja kamalaa taistoa. Jos taas koko ajan kertoo, että mitä seuraavaksi on tapahtumassa, riitelyn määrä usein jää pienemmäksi.
Kadulla kävely on kanssa hankalaa kun hänen tekisi mieli ryntäillä. On paljon helpompaa tämän lapsen kohdalla, kun positiivisesti ohjaa kuin koko ajan kieltää.
Lapset tietysti ovat erilaisia ja niin vanhemmatkin. Mua itseä raastaa koko ajan kieltäminen, joten mä olen kokenut helpommaksi sen, että en päästä asioita siihen, että joudun kieltämään koko ajan.
joo ja 2 vuotias ei vielä kykene tottelemaan kovin monimutkaisia sääntöjä ja kädestä pitäen täytyy ottaa pois vaarallisista paikoista. suuntaa huomio toisaalle positiivisesti, että "unohtaa" sen asian jota just oli jankkaamassa. meidän tytöllä oli tuon ikäisenä jonkinlainen uhmajakso, kantaa piti kaupasta kainalossa kotiin ja yksi huusi kuin syötävä ja sitten rauhoittui kotona sylissä. puistosta ihan sama. sitten se meni ohi. nyt kolmivuotiaana haluaa tehdä kaiken itse ja on rankkaa kun ei onnistu, mutta sitten kun onnistuu on ihan ihanaisin aurinko tyttö =)
2v on 2v.