Miksi olen niin iloinen kun exän parisuhde kariutui
Eli erosimme exäni kanssa syksyllä kun hänellä toinen nainen. Nyt on suhde karitunut (kerkesivät kihloihinkin) , miksi tunnen ehkä maailman SUURINTA tyydytystä ja onnea tästä tapahtumasta? Alunperinkin kärsin siitä että exäni seurusteli juuri TÄMÄN naisen kanssa, ihan kuka tahansa muu ois ollu jees, mutta tämä kys. henkilö korvensi sisintäni.
Onko vahingonilo paras ilo? Halusin että toinen nainen tuntee samanlaista tuskaa kuin minäkin syksyllä (häntäkin siis petettiin) ja nyt se tuntee...
Huh, tunnen itseni hirviöksi.
Kommentit (15)
Hieman kypsymätön henkisesti vain.
Olen vilpittömän onnellinen kusipää-exäni elämän romahtamisesta, vieläpä hänen omasta syystään. Toisin kuin ap, en käytä energiaa iloni problematisointiin. Totta kai nämä tunteet ovat aivan luonnollisia, vieläpä oikeutettuja.
Olet varmaan mieheni exä.
He erosivat, koska Sinä niin halusit. Valjastit lapsetkin asialle, 4 vuotias sanoo kirkkain silmin isälleen "meillä olisi paljon parempi ilman sinua!"
Toivoit, että lastesi isä jäisi maahan makaamaan ja itkisi perääsi, asuisi jossain kälysessä surkeassa loukossa. Halusit rusinat pullasta, pitää exääsi narun päässä eli halusit että mies tulee aina kun sinä pyydät, korjaamaan autoa, auttamaan lasten synttäreissä jne.
Mies ostikin iso asunnon, jonne lapsilla oli tapaamisella tilaa. Sinulle tuli hätä; aikooko se nyt vaatia lapsia itselleen!
Ja sitten tuli vielä suurempi pommi: se sinun exäsi tapasi minut.
Ja sitten vasta repesitkin kun meille syntyi yhteinen lapsi.
Ilmoitit lapsillesi, etteivät he saa olla missään tekemisissä minun kanssani.
Kerroit, ettei se vauva ole mikään sisko / veli, vaan PUOLI..
Käskit heidän olla ilkeitä minulle, ja kiusata pientä vauvaani.
Ja niin sinun pienet lapsesi tekivätkin. Olisivatpa kertoneet äidin viikonlopputapaamis-ohjeet, olisimme oikeasti voineet puuttua. Nyt oli vain tilanne, että minusta tuli ilkeä äitipuoli, koska tuo toiminta tuli esille vain minua kohtaan ja minun aikana. Kun isi tuli paikalle, Sinun kouluttamasi lapset ottivat puhtaan kirkkaan viattoman ilmeen - ei me mitään, me vaan tässä ja sitten se alkoi itkeä, oi kun vauva on ihana....
Olimme monta kertaa eron partaalla, kiitos sinun ja "suloisten" lastesi.
Olisin ihan mielelläni luonut heidän kanssaan tavallisen normaalin kivan aikuinen-lapsi-suhteen, mutta torpedoit sen alas ennenkuin ennätimme edes tutustua toisiimme, minä ja sinun lapsesi.
Miksi pidit minua uhkana sinulle?
Ja EI, mehän emme ole koskaan keskustelleet toistemme kanssa, emme laittaneet tekstareita tms. eli en ole häirinnyt sinun elämääsi millään tavoin. Etkä sinä minun, paitsi lastesi kautta, valjastamalla omat pienet lapsesi toimimaan minua vastaan, täysin häiriintynyttä.
Erostanne on kulunut varmaan jo 8 vuotta näin äkkiä laskettuna. Sinun haluamasta erostasi.
Edelleen kannat kaunaa ja olet katkera.
Minusta se ei ole luonnollista eikä oikeutettuakaan.
Erinnäisistä syistä, jossa sinullakin on lastesi kautta osa ja arpa, miehen taloudellinen tilanne on romahtanut ja kohta menee alta talo ja kaikki.
Me asumme jo erillämme. Syynä on sinun lastesi toiminta ja miehen taloustilanne, joka on sinun aikaansaama osittain. Ei kokonaan, mutta hyvä rikka rokassa on sinun vaatímuksesi, jotka eivät ole minkään oikeustajun mukaisia, kyseessä on kosto (mistä? ) ja vahingoittamisen halu. Miksi?
Ei tässä vain sinun exäsi elämä mene uuteen lukuun. Kyseessä on sinun lastesi isä. Ymmärrätkö?
Kyseessä on myös minun aviomieheni ja minun lasteni isä.
Sinua ei tietenkään hetkauta yhtään, että minun lapseni ovat menettäneet kodin, perheen ja isänsä. Se on ollut tarkoituksesi, näköjään.
kaikki eronneet naiset pitäisi laittaa ilmeisesti pitkälle psykoanalyyttiselle kurssille jossa käydään läpi kyiseisen naishenkilön lapsuus, isä-suhde, ja ero. Pohjamutia myöten, perusteellisesti.
Mun ystävän mies petti ystävääni(oli pitkähkössä suhteessa). Ystäväni oli aivan rikki tilanteesta. Se kakkosnainen tosin sekosi tosi pahasti suhteen loppumisen jälkeen. Siltä lähti oma mies kävelemään ja nainen joutui hoitojaksolle sairaalaan, kun ei oikein handlannutkaan tekosiaan. Kyseessä ei ole mikään wt-tapaus. Tämä kakkosnainen esim. on tohtori Helsingin yliopistolla. Kuullessani kyseisen naisen vaikeuksista olin todella vahingoniloinen!!Jos se tekee musta pahan ihmisen, niin sitten se tekee ;)
Oho. Kylläpä miehelläsi on ollut kaikkivoipa exä. Saanut siis aikaan sinun erosi ja sen, että lapsesi menetti katon päänsä päältä. Kaikkea sitä kuuleekin...
te molemmat olette päässeet eroon miehestä, joka ei pysty kiintymään kunnolla kehenkään. Petää kaikkia, olisit iloinen, että pääsit eroon. Samoin miksi syytät vain naista, mikset ex-miestäsi?
Olen vilpittömän onnellinen kusipää-exäni elämän romahtamisesta, vieläpä hänen omasta syystään. Toisin kuin ap, en käytä energiaa iloni problematisointiin. Totta kai nämä tunteet ovat aivan luonnollisia, vieläpä oikeutettuja.
Olet varmaan mieheni exä.
He erosivat, koska Sinä niin halusit. Valjastit lapsetkin asialle, 4 vuotias sanoo kirkkain silmin isälleen "meillä olisi paljon parempi ilman sinua!"Toivoit, että lastesi isä jäisi maahan makaamaan ja itkisi perääsi, asuisi jossain kälysessä surkeassa loukossa. Halusit rusinat pullasta, pitää exääsi narun päässä eli halusit että mies tulee aina kun sinä pyydät, korjaamaan autoa, auttamaan lasten synttäreissä jne.
Minulla ei ole exäni kanssa yhteisiä lapsia, eli en ole kohdehenkilösi. Mutta voihan olla että vuodatuksesi ei mennyt hukkaan - kenties tarkoittamasi ihminen käy tällä palstalla.
olla noin epäkypsä ettei ota pienimmässäkään määrin vastuuta omasta epäonnistumisestaan?
ja vahingonilo todellakin on paras ilo
sitä saa mitä tilaa
mä en ymmärrä, miten joku voi ottaa ihmisen, joka on pettänyt jo aiemmin?
vai luuleeko naiset edelleen, että ne kyllä miehen mieleisekseen kouluttaa ja huuma ja intohimo kestää ikuisesti?
en ymmärrä nykyihmisiä, monilla on aivan ihmeelliset luulot elämästä
Vahingonilo ei ole ylevämielinen asia mutta eihän moni muukaan hyvin inhimillinen tunne ole. Sinua on satutettu ja on ihan ymmärrettävää että tunnet nyt noin. Kuitenkaan en menisi ääneen vahingoniloani kenellekään ilkkumaan...
Et ole hirviö, tuo on ihan normaali tunne. En minäkään kehota menemään kenellekään retostelemaan ääneen, mutta olet oikeutettu tunteisiisi.
Jossakin tapauksessa tuo voi olla jopa terapeuttisempaa rankan eron (kuten sinun tapauksessasi) jälkeen kuin oikea terapia, kun ne itseä satuttaneet ihmiset saavatkin maistaa omaa lääkettään.
ja vahingonilo todellakin on paras ilo
sitä saa mitä tilaa
Tämä on tietysti ihan totta
mä en ymmärrä, miten joku voi ottaa ihmisen, joka on pettänyt jo aiemmin?
Miksi joku ottaa jonkun joka on joskus varastanut/käyttänyt huumeita/ajanut humalassa/vetänyt jotain turpaan/sammunut pankkiautomaattiin/ostanut tupakkaa alaikäiselle... Tuokaa viattomille kiviä heiteltäväksi! Ei ihminen voi millään muuttua!
vai luuleeko naiset edelleen, että ne kyllä miehen mieleisekseen kouluttaa ja huuma ja intohimo kestää ikuisesti
en ymmärrä nykyihmisiä, monilla on aivan ihmeelliset luulot elämästä
Samat sanat.
luultavasti olet salaa toivonut sitä ja harrastanut kenties voodoota.
Miksi olen niin iloinen kun exän parisuhde kariutui
Tunsin samoin kun exän uusi suhde kariutui en toki sanonut siitä hänelle mitään. Sisälläni oli riemu ylimmillään.
Tiedän ettei hänen mikään suhde tule kestämään sillä mies on krooninen pettäjä, on pettänyt kaikissa suhteissaan. Yleensä hänellä on kaksi naista yhtä aikaa kierroksessa ja tämä paljastuu ennemmin tai myöhemmin.
Ihanat lapset on minulla exän kanssa joten suhdettamme en kadu.
Olen vilpittömän onnellinen kusipää-exäni elämän romahtamisesta, vieläpä hänen omasta syystään. Toisin kuin ap, en käytä energiaa iloni problematisointiin. Totta kai nämä tunteet ovat aivan luonnollisia, vieläpä oikeutettuja.
Joo kyl tää on niin mahtava fiilis vieläkin että suoraan sanottuna naurattaa vaan kokoajan. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Ja todellakin olen tätä "salaa toivonut", sillä olen tienny kokoajan exäni tekevän sitä samaa edellisessä suhteessaan kuin minunkin kanssani. Vikitellyt muita naisia ja pettänyt.
Jonkinlaista hengenheimolaisuutta kuitenkin tunnen nyt tämän "toisen naisen kanssa". Ehkäpä joskus häneen törmään ja voimme haudata "sotakirveemme" ja nauraa tälle jutulle..
Edelleen korjaan eromme aikana tekemiäni virheitä, kuten se, että muutimme suurempaan vuokra-asuntoon yhdessä, jossa kerkesimme asumaan jopa 2 viikkoa kunnes viimeinen niitti suhteellemme tuli. No minähän tähän jäin sitten asumaan kun kaikki vuokrasopparit mun nimellä ja mies pääsi kuin koira veräjästä. Maksan nyt siis superhyper suurta vuokraa kun puolet pienempikin asunto riittäisi :S Onneksi pääsee kohta muuttamaan?!
Mutta kiitos kaikille vastanneille, ja kiitos että minua ei lynkattu :)