"En tiedä rakastanko sinua niinkuin miehen kuuluisi vaimoaan rakastaa"

Käsittääkseni masennus saattaa aiheuttaa tunnekylmyyttä läheisiä kohtaan. Jos saisi siihen apua ja kaikki muuttuisi vielä hyväksi?



Voimia sinulle.

Käsittääkseni masennus saattaa aiheuttaa tunnekylmyyttä läheisiä kohtaan. Jos saisi siihen apua ja kaikki muuttuisi vielä hyväksi? Voimia sinulle.

Minäkin olen miettinyt tuota..

Oon ollut jotenkin ihan lamaannuksissa etten ole tuosta miehelle puhunut. Toisaalta hän yrittää selvästi että minuun koskisi mahdollisimman vähän, oli huolissaan unettomasta yöstäni jne.

Hän on niin sen oloinen että on oikeasti päätöksensä tehnyt :(

Ja minäkin olen jotenkin ihan toimintakyvytön, en osaa selittää, tuntuu niin samperin pahalta.

Syyn ei tarvitse olla sinussa eikä edes miehessäsi. Hän on vain huomannut, että haluaa elämältä jotain muuta.

Niin tai näin, teidän olisi rauhassa istuttava ja juteltava. Syy pitää sinunkin tietää, vaikka päätös lopullinen onkin. Et voi jäädä epätietoisuuteen erosta, sitä miehesikään ei voi sinulta vaatia.

Tuntuu ihan hirveältä kun hän torjuu lähestymiseni, tuntuu pahalta kun hän karttaa. Miksi mun kanssa on niin paha olla? "olemme niin erilaisia" sanoo mies. No niinhän me ollaan, mutta niin olimme alun perinkin!!!

Oon vähän raivoissanikin että jos tuo erilaisuus on se syy, niin miksi hän sitten sitoutui minuun ja teki lapsiakin kanssani??? Ja on ollut näin kauan erilaisen ihmisen kanssa?? Miksi tuo erilaisuus on NYT se kynnyskysymys. Huh, ihan kuin eläisin pahassa unessa..

Onko teillä ollut aikaa vain toisillenne tai yleensäkään parisuhteelle?

On meillä vaikeaa ollut jo pitkään. Yksi lapsistamme vaatii erityistä tukea ja olemme suoraan sanottuna olleet lapsen kasvun haasteiden ja sairaalakäyntien seurauksena hyvin väsyneitä.



olen vaan luottanut siihen että rakkaus kantaa. Itse havahduin jokin aika sitten että suhdetta täytyisi vaalia enemmän, mutta tuntui että miehen asenne oli melko nuiva. Kuten sanoin, tuntuu kuin kaikki ilo olisi kadonnut hänen elämästään. Ja helposti en saa häntä edes puhumaan..



Vaikka vaikeaa on ollut niin itse olen ajatellut samoin kuin eräs pitkään naimisissa ollut aviopari:

"we never fell out of love at the same time"..

Haluaisin niiiin jatkaa..

tekosyynään sitä että ei enää rakasta. Tyypillistä selkärangatonta niljakkuutta. Kun ei fiilikset ole hyvät, häivytään maisemista uutta onnea etsimään.

että hän on niin rasittava, että isä haluaa muuttaa pois hänen luotaan? Lapsethan tulkitsevat kaikki tuollaiset asiat omasta navastaan lähtien...

Minulle kävi vähän noin... olimme alun perinkin erilaisia ja ajattelin, ettei se haittaa. Ajattelin myös, että sellaista ihmistä joka olisi minulle sopiva ei olekaan, että toiveeni ovat jotenkin epärealistisia. Minulla oli hyvä mies, kiltti ja omistautuva, fiksu jne. Mutta se ei auta, jos haluaa jotakin muuta ja tajuaa tehneensä virheen _itsensä_ suhteen, arvioineensa omat toiveensa väärin. Meille tuli ero ja mies kyselee noita samoja kysymyksiä kuin sinä. Myös minä olen pyrkinyt vahingoittamaan toista mahdollisimman vähän, vaikka se kai on pientä koska loukkaus on joka tapauksessa iso. En ole pettynyt ex-mieheeni, enkä arvioinut häntä väärin, vaan itseni.

Oon vähän raivoissanikin että jos tuo erilaisuus on se syy, niin miksi hän sitten sitoutui minuun ja teki lapsiakin kanssani??? Ja on ollut näin kauan erilaisen ihmisen kanssa?? Miksi tuo erilaisuus on NYT se kynnyskysymys.

Kokeile ehdottaa, että hän ottaa lapset ja sinä muutat pois (vaikka et oikeasti niin aikoisikaan tehdä). Katso tarkkaan miten reagoi. Ja vaadi ainakin häneltä 50% lasten ottamista, jos teillä vaativakin lapsi.

Miten lähipiiri suhtautui siihen että halusit eroa ilman ns painavaa syytä?

on nyt pestä kädet koko hommasta ja alkaa viettää sinkkuelämää...

mulla oli lähes sama tilanne.Lapsia meillä yksi ja minä lähdin.lapsi jäi isälleen.Lähipiiri tuomitsi ja käänsi selkänsä mulle.Mutta olen valintani tehnyt ja uudessa suhteessa.

En varmaankaan.

AP täällä, yhä möykky mahassa.



Onneksi mulla on työ.. siellä unohdan hetkeksi pahan olon, mutta kun ajelin kotiin niin autossa pääsi jo parku.

Millainen se mies on, että kuvittelee voivansa lähteä ilman asioiden läpikäymistä?



Eikö ihmiset osaa enää ottaa vastuuta lapsistaan ja siitä, että ovat perustaneet perheen?



Rukoilen sinun puolestasi, ap, että saatte asiat sovittua.



Minun mielestäni kuulostaa siltä, että hänellä on jo toinen kuvioissa. Mies ei yleensä lähde ilman syytä.

Mies ottaa kyllä vastuuta lapsista, hän ei vaan jaksa asua kanssani. Enkä minäkään kestä kauaa tämmöistä tunnekylmyyttä :-(

minusta kyse on nykyihmisen kypsymättömyydestä: odotetaan että elämä on jotain romantiikan ilotulitusta aina vaan.



t. jätetty ja petetty

Ensinnäkin, loukkaa niin saakelisti ettei mies YRITÄ! Ei pätkän vertaa...

mielestäni on meille sen velkaa että kävisi jossain ammattiauttajalla, olen melkein varma että hänellä on joninlaista masennusta. Toki saattaa olla vaan allapäin myös siitä että hänen tunteensa on kuolleeet :(



En millään haluaisi antaa periksi, en niin millään...



Kiitos teille kommentoijille!!