Erikoinen makumuisto, joka sinulla oli, mutta nykyisin et ole kuullut? Erikoinenkin? Onko?
Itse muistan syöneeni pienenä maksamakkaraa suoraan pötköpaketista lusikalla silloin tällöin. Tällaista en ole kuullut muiden tekevän, eikä omassa perheessäni moista harrasteta.
Sen muistan, että tykkäsin kovasti.
Kommentit (21)
päivässä ja tykkäsin kovasti. Sitten oli sellaista vaaleanpunaista nestemäsitä antibioottia lapsille ja siitäkin tykkäsin tietysti. Maku oli aika erikoinen, oliskohan jotain kirsikkaesanssia muistuttavaa. Olen ollut ilmeisen helppo lääkittävä.
Usein teen voileipää, jossa on juustoa ja sen päällä punajuurisalaattia - se herättää perheenjäsenissä hilpeyttä.
Keitetyt pikkuporkkanat maistuu mun suussa erityisen hyvältä miedon sinapin kera.
Itse asiassa, tosi moni mun makunautinnoista on jonkun muun mielestä outoa, muistin just :)
Kakaroina me tehtiin usein "taikinaa", joka vedeltiin napaan sitten ihan raakana astiasta... Nyt jo vähän ällöttää moinen :)
ruokalistalla oli sellanen omituisuus kuin nakit perunavellissä. Ja se oli todella velliä, jota soppakauhalla kauhottiin lautaselle. Ekalla kerralla katsoin että täh... mutta totuin pian, kun luokkatovereidenkaan mielestä ruuassa ei ollut mitään outoa. Muistaakseni se oli minusta sitten jopa hyvää :D
ripotteli sokeria päälle...oli herkkua lapsena
Kurssilla talvella pyydettiin, ja päätettiin sitten paistaa runsaassa voissa ja suolassa. Maistui riistalta.
Niistä sellainen sössö ja hyvää oli. =) Eipä ole tullut tehtyä pitkään aikaan.
hapankorppu, voi ja ketsuppi. :)
Kaikki lääkkeet oli myös hyviä! Kerran pääsin vatsahuuhteluunkin, kun olin vetänyt paketillisen strepsilsejä, niitä ihania punaisia, joita joskus 80-luvulla oli...
70-luvulta vitamiinitipat, olisiko ollut jotain D-vitamiinia. Otettiin muistaakseni muutama tippa lusikkaan pienestä pullosta, jota säilytettiin jääkaapissa. En ole saanut niitä sen jälkeen. Olivat tosi hyviä, harmi kun en tiedä, mitä ne olivat!
en tiedä mitä se oli. Jotain ravintolisää tai vitamiinia? Se oli mielestäni hyvää.
Se oli sellaisessa kannellisessa purkissa.
Me syötiin siskon kanssa samaa.
Mä sain 70-luvulla jotain valkoista rouhetta en tiedä mitä se oli. Jotain ravintolisää tai vitamiinia? Se oli mielestäni hyvää.
Se oli sellaisessa kannellisessa purkissa.
Päälle Kallen mätitahnaa ja vielä kerros puolukkahilloa.
Enää en saisi alas.
syönyt kans maksamakkaraa noin.
Lisäksi äitini tarjosi mulle valion vaniljakastiketta (vaaleansininen desin kermapurkki, -81) kahvikupista, jota lusikoin:
nykyään löysin saman maun vaniljasoijamaitojuomasta! (ne 3-packit, joista on myös suklaavaihtoehto)
jäykkäkouristusrokote, joka tarjoiltiin sokeripalassa, maistui lakritsille.
jäykkäkouristusrokote, joka tarjoiltiin sokeripalassa, maistui lakritsille.
Äiti sekoitti sen mansikkahilloon että se muka maistuisi paremmalta. Muistan vieläkin sen maun ja koostumuksen ... Tämä ei ole erikoinen makumuisto kylläkään, vaan enempi vastenmielinen.
en tiedä mitä se oli. Jotain ravintolisää tai vitamiinia? Se oli mielestäni hyvää. Se oli sellaisessa kannellisessa purkissa.
oli monesti pienenä suolamuikku suupielessä. Ei ehkä kovin terveellistä mutta muistan, että se oli todella hyvää. Nykyisin en voi kuvitellakaan että söisin sitä.
kun pienenä syötiin makaronivelliä ja hyvää oli. Pitkään aikaan en ole kenenkään kuullut puhuvan siitä.
Kotona ei ollut koskaan.
Sen sijaan kotoa muistan helmipuuron. Tekeeköhän sitä nykyään enää kukaan?
Teen joskus harvoin lapsilleni helmipuuroa, koska he tykkäsivät siitä päiväkodissa ja nyt isoina koululaisina joskus kaipaavat sitä.
Siinä ei ole varmaan mitään suojaravinteita, pelkkää tärkkelystä. Mutta silloin tällöin syötynä ihan ok :-)