Meitä hitaasti kehittyvien vauvojen äitejä aina lohdutetaan sanomalla,

tuloksesta, että vauva-ajan taidot korreloisi myöhempään mitenkään. Omat vauvelit tosin hämmästyttäneet ympärisöä varhaisilla taidoilla, mutta olen yrittänyt pitää pään kylmänä, että siitä ei tosiaan taida olla mitään muuta riemua, kuin vähemmän kannettavaa tms. Ja ihan keskivertotalliaisia tuo koululainen ja eskarilainen nyt ovat. Toinen vähän fiksumpi, toinen ihan keskivertokamaa. Pienimmästä ei vielä tiedä.

Lapsemme ovat esim. kävelleet jossain määrin varhain, 10, 9 ja keskimmäinen "vasta" 12 kuisena. 10 kuisena kävellyt ei ole hyvä urheilija, päinvastoin, aika kömpelö. 9 kk oppinut on vielä kovin pieni, eos. 12 kk oppinut on keksivertonotkea, mutta esim. tosi huono juoksija.

vauva on myös muutenkin hitaampi oppija. Yläasteella 7 keskiarvoltaan.



Nopeammin kehittyneet on kympin oppilaita.



Silti ihan hyvin niillä menee kaikilla.

Meidän vanhin keskimmäinen lapsi oppi liikkumaan tosi nopeasti ja puhumaan normalissa aikataulussa. Vanhin taas oppi liikkumaan hitaammin, mutta puhui tosi pienenä tosi hyvin. Molemmat ovat nyt kouluikäisenä kielellisesti lahjakkaita, keskimmäinen ehkä lahjakkaampi. Liikunnassa vanhempi on lahjakas, keskimmäinen perustasoa.

Nuorin on vasta vauva ja osaa periaatteessa kyllä ryömiä, mutta eipä paljon kiinnosta, kun voi komennella muita antamaan tavaroita ja nostelemaan paikasta toiseen. Mies on ollut kuulemma vauvana ihan samanlainen, hidas liikkumaan mutta hyvä "puhumaan" ja on oikeasti varsin fiksu tyyppi. Itse olen oppinut vauvana kaiken aika ajoissa ja olen aika älykäs, joskin vähän hidas aina välillä...

Jossain oli tutkittu, että he ovat yhtä hyvin kehittyneet puhealueella, kun se aloittavat, verrattuna aikaisin aloittaneisiin!

He eivät vain tapaile puheen aloittamista ääneen. Aivot käsittelevät kyllä tietoa.

on monenlaista. toiset on matemaattisesti lahjakkaita, toiset kielellisesti, jotkut sosiaalisesti jne. jokaisella on jokin vahvuusalue. jos nyt oppii hitaammin puhumaan niin tuskin tarkoittaa sitä että on jotenkin jälkeenjäänyt.

-Veljeni ei 2,5-vuotiaanakaan vielä juuri puhunut ja häntä jo kiikutettiin tutkimuksissa. Nyt on mensan jäsen, mutta ei ole paljoa kouluja käynyt.



-Minä (tyttö) puhuin 1,5-vuotiaana jo sujuvasti. Nyt olen varustettu kahdella korkeakoulututkinnolla, mutta älyllisesti sanoisin olevani heikommalla tasolla kuin veljeni.

Esim. oma esikoiseni on aina edennyt asioissa kuin pikajuna. Hän ei halua odottaa mitään ja haluaa kokea kaiken kerralla. Todella intensiivinen luonne. Ei siis mikään ihme, että oli myös varhainen liikkuja ja puhumaan oppija.



Kuopukseni taas on rento tyyppi, eikä ota turhia paineita mistään. Ja tämän huomaa myös kehityksessä. Kuopus on jollain tavalla fiksummankin oloinen kuin esikoinen, ehkä juuri sen takia, että ajattelee ennen kuin tekee. :)